Somerniemeläisen Ulla Valleniuksen tekemillä pannukakuilla ja kotiruoalla on kysyntää, kun koko perhekunta on koolla. Valleniuksella on neljä lasta, 11 lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta.
– Jouluisin olemme kaikki koolla ja silloin voi olla 20 ihmistä ruokapöydässä samalla kertaa. Mutta kyllä äitienpäivänäkin vilskettä riittää, Vallenius kertoo.
Toisin kuin muina äitienpäivinä, tänään Ulla Vallenius ei kuitenkaan ole koko päivää kotona. Hän on yksi niistä 35 suomalaisesta äidistä, joille tasavallan presidentti Sauli Niinistö myöntää valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin kultaristein. Sitä Vallenius lähtee vastaanottamaan Helsinkiin.
Kunniamerkit jaetaan joka äitienpäivä valitulle joukolle suomalaisia äitejä arvokkaasta työstään lasten ja perheiden hyväksi. Merkkien jakotilaisuus järjestetään äitienpäiväjuhlassa Valkoisessa salissa, jonne Vallenius menee yhdessä tyttärensä kanssa.
Hakemuksen Valleniuksen kunniamerkistä teki Kanniston kyläyhdistys.
“Muistakaa ottaa lapsi syliin ja halata”
Kolme poikaa ja yhden tyttären kasvattaneen Ulla Valleniuksen kasvatusmetodit ovat yksinkertaisen tehokkaat. Lastenkasvatuksessa pitää olla sopiva määrä läsnäoloa ja hyvänä pitona, mutta myös selkeät rajat.
– Äidin pitää olla läsnä ja ottaa lapsi huomioon. Näistä älylaitteista en pidä ollenkaan. Pelkään, että jotkut vanhemmat kiinnittävät liikaa huomioita mobiililaitteisiin, eivätkä huomioi lapsiaan tarpeeksi. Ennen käytiin ystävien ja sukulaisten luona kylässä ja juteltiin, Vallenius sanoo.
Valleniuksen mukaan myös inhimillinen kosketus on tärkeää lapsen kasvattamisessa.
– Muistakaa ottaa lapsi syliin ja halata. Meillä luettiin myös paljon satuja lapsille.
Liian lepsu ei kuitenkaan saa olla.
– Sääntöjä pitää olla. Ei lapsikaan saa tehdä ihan kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.
Valleniuksen mukaan tämä pätee omiin lapsiin. Isoäitinä hän ei äidin sääntökirjaa aivan yhtä tarkasti lue.
– Mummina olen välillä vähän liian lepsu. Lapsiltani saan siitä välillä kuulla.
Äidin kannattaa huolehtia myös itsestään
Someron Lepänsankasta lähtöisin oleva Ulla Vallenius tapasi tulevan miehensä Pentin työskennellessään rahastajana Somero Linjojen linja-autoissa. Mies oli linja-autonkuljettaja.
Pari meni naimisiin 1967 ja Ullan tie kulki miniäksi miehen kotitilalle. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen pariskunta piti Pentin suvun maatilaa, kunnes parikymmentä vuotta sitten tila siirtyi nuorimman pojan Iisakin vastuulle.
Pitkiä äitiyslomia ei maatiloilla pidetty ja perheen lapset ovatkin olleet jossain määrin mukana tilan toimissa, kun vanhemmat ovat tehneet töitä.
– Nuorimmainen poika oli kuuden vanha, kun hän jo oli navetalla juottamassa vasikoita, Ulla Vallenius kertoo.
Vallenius kertoo aina olleensa liikunnallinen ja elämäntapa on jatkunut myös eläkkeellä. Kerran viikossa hän käy kuntosalilla ja vesijuoksussa. Eestinajokoira Hugo pitää puolestaan huolen siitä, että aamulla tulee lähdettyä lenkille.
– Sen olen oppinut, että itsestään kannatta pitää huolta, Ulla antaa vielä vinkiksi nykypolven äideille. FL
