Lounais-Häme

Pelkoa kirjailijakahvilassa

Pentinkulman päivien kirjailijakahvilassa Urjalan torilla tarkasteltiin perjantaina pelkoa ja kauhua. Ihmismieli voi olla hyvinkin pelottava ja häikäilemätön, mistä todisteena on tamperelaisen kirjailija Terhi Rannelan tuorein teos Frau.

Kahvilan keskusteluun vieraana osallistunut Rannela sukelsi keväällä julkaistua romaania kirjoittaessaan natsiupseeri Reinhard Heydrichin lesken sielunmaisemaan. Oliko aktiivisen kansallissosialistin maailmaan vaikea taipua?

-Useinhan henkilölle tapahtuu elämän aikana jonkinlainen psykologinen muutos, mutta Linan hahmossa ei tapahtunut minkäänlaista positiivista käännettä. Hän oli koko ajan sitä mieltä, että natsit tekivät oikein emmekä me voi tästä ajasta käsin ymmärtää kansallissosialismia, sanoo Rannela.

Linan hahmo oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että toisin kuin muut korkeiden natsijohtajien puolisot, hän selvisi sota-ajasta hengissä ja eli pitkän elämän. Hän muun muassa muutti Helsinkiin ja nai suomalaisen teatterinjohtaja Mauno Mannisen. Vasta kuolemansa jälkeen Linasta löytyi Rannelan mielestä huojentava viite katumisesta.

-Viimeistellessäni kirjaa löysin Linan kuolinilmoituksen, jossa luki: ”Antakoon taivas hänelle rauhan.” Se oli varmasti hänen lastensa valitsema. Hekin näkivät, että äiti oli loppuun saakka kiinni menneessä, kirjailija uskoo.

Onko Rannelan teoksella harkittu yhteys tämän päivän kiristyneeseen maailmantilanteeseen, jota on verrattu jopa toista maailmansotaa edeltäneeseen ajanjaksoon?

-Neljä vuotta sitten, kun aloitin kirjan kirjoittamisen, maailma oli vähän erilainen kuin nyt. Kun viimeistelin kirjaa, löysin esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeen nettisivuilta hyvin ihailevan artikkelin Heydrichista. On huolestuttavaa, että keskuudessamme on ihmisiä, jotka voivat ihailla tällaisia ihmisiä, kirjailija sanoo.

Entä voiko tosipohjaisella kaunokirjallisuudella muuttaa ihmisten ajattelua?

-Kyllähän sitä toivoo, että voisi, mutta aika huonolta näyttää. Näin hiljattain sosiaalisessa mediassa videon australialaisesta naisesta, joka oli Lontoossa metroräjähdyksen aikaan. Se oli inspiroiva ja muutti minun maailmankuvaani: hän ei ollut iskusta katkeroitunut, vaan onnellinen siitä, miten avuliaita ihmiset olivat välittömästi iskun jälkeen. Se oli minulle terapeuttinen kokemus tämän maailmanmenon keskellä. Vaikka hän oli kokenut jotain niin rankkaa, silti hän pystyi suhtautumaan positiivisesti maailmaan, kirjailija toteaa.

Rannela on myös sitä mieltä, että suomalaiset voisivat oppia omasta historiastaankin.

-Kun miettii jotain Hennalan leiriä vuonna 1918 tai jatkosodan aikaisia leirejä sotavangeille, niin kyllä meillä riittää omaakin työsarkaa. En ymmärrä, miksei näistä ole enemmän kirjoitettu tai tehty elokuvaa, hän sanoo.

Mutta mitä Rannela oppi joutuessaan vuosien ajan tutustumaan saksalaisen Linan elämään?

-Katkeruudesta pitää päästää irti. Kansallissosialismi oli Linan käsitys täydellisestä maailmasta ja sodan jälkeen hän ei ollut mitään. Hänen elämänsä oli aivan järkyttävän traaginen. Kuinka hän on voinut kantaa sellaista vuosikymmenet. FL

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic