Lounais-Häme

Pelottavia muistoja sotavuosilta

 

Jokioislainen sotainvalidi Leo Suvitaival kävi kutsunnoissa Muolaan Kyyrölässä syyskuun 15. päivä vuonna 1943. Hän oli silloin 17-vuotias.

-Palvelukseen jouduin 18-vuotiaana, Suvitaival kertoo.

Palvelusaika kesti kahdeksan kuukautta. Sen ajan nuori mies oli Lappeenrannassa, kunnes tuli määräys lähteä Sorvalin kasarmille Viipuriin.

Viipurinlahden taistelussa kesäkuun lopulla vuonna 1944 Suvitaival muistaa joutuneensa vedenvaraan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi suomalaisjoukkojen hallussa oleville Viipurinlahden saarille.

-Jouduimme uimaan pitkän matkan. Onneksi osasin välillä levätä vedessä selälläni.

Matkaa kuitenkin riitti ja lopulta hänet vedettiin veneeseen puolitiedottomana.

-Se oli pelottavaa, Suvitaival sanoo vakavana.

Seuraavaksi määränpäänä oli Ilomantsin Hattuvaara. Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan.

-Taistelu oli kova isoilla kukkuloilla ja se kesti pitkään. Olimme vaarassa monta kertaa.

Taistelussa kaatui kesän aikana yli 3000 neuvostoliittolaista ja noin 1400 suomalaista miestä.

Suvitaival haavoittui Hattuvaarassa.

-Molemmista korvistani meni kuulo. Minut vietiin korva verta vuotaen Lahteen sairaalaan.

Toisen korvan kuulo jäi huonoksi, mutta Suvitaival sai vasta vuosikymmeniä myöhemmin apua kuulo-ongelmaan.

Neuvostoliitto oli valmis aloittamaan aselevon 4. syyskuuta sillä ehdolla, että Suomi katkaisee suhteet Saksaan.

Neuvostoliiton aselepo ei kuitenkaan pitänyt.

-Luulimme, että rauha oli jo solmittu, mutta venäläiset ampuivat edelleen. Päällikkömme kaatui siinä tilanteessa.

Suvitaipaleen ikäluokan palvelus ei loppunut rauhaan. Vuonna 1925 syntyneet joutuivat jatkamaan palvelustaan vielä vuodella.

Kun sota loppui, valtio antoi Suvitaipaleelle pussihousut, diagonaalitakin ja junalippuja. Kaikki muu jäi Karjalaan Ylä-Kuusaan kylään.

-Tulin silloin vanhempieni perässä Jokioisille.

Suvitaival sanoo, että hän on sotilasarvoltaan rakuuna ja siviiliammatiltaan muurari.

Sodanjälkeiset vuodet olivat vaikeita. Suvitaival muistaa, miten kaikesta oli pulaa.

Lisäksi hänen äitinsä sairasteli. Äiti lähetettiin kaksi kertaa sairaalasta kotiin, koska sotilaita oli niin paljon. Sotilaat menivät naisten edelle.

Hänen äitinsä kuoli vain 50-vuotiaana.

-Naiset olivat sota-ajan sankareita, eivät vain sotilaat.

Mutta tapahtui Suvitaipaleen nuoruudessa jotain hyvääkin. Hän tapasi Muolaan Oinaalasta Jokioisille evakkoon tulleen Inkerin. Pari meni naimisiin vuonna 1951.

-Avioliiton täytyy perustua rakkaudelle. Vaimoa täytyy kohdella hyvin, Leo Suvitaival sanoo ja katsoo arvostaen vaimoaan.

Nuoripari asui ensin Inkerin vanhempien lähellä, kunnes oma koti valmistui Humppilantielle, jossa he asuivat 57 vuotta.

Perheeseen syntyi tyttö ja poika. Lastenlapsia on neljä.

-Olemme asuneet kerrostaloasunnossa Jokioisten keskustassa nyt neljä vuotta.

Pojan perhe asuu Porissa ja tyttären Padasjoella.

-Me emme saaneet opiskella, mutta kaikki lapset ja lapsenlapset ovat opiskelleet pitkälle.

Suvitaipaleet ovat tyytyväisiä elämäänsä tänä päivänä. He saavat apua siivoukseen ja ruokakin tuodaan arkipäivinä.

-Sotavuosista on ollut pitkä matka tähän päivään, pariskunta huokaa. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic