Lounais-Häme Humppila

Niityn perustaminen alkaa laihduttamisesta – Jouko Alhaisen perhospuisto vaihtaa väriä kesän edetessä

Kun maan köyhdyttää kunnolla, niityllä voi päästä ihastelemaan komeaa kukkaloistoa.
Jouko Alhainen perusti ensimmäisen perhospuiston jo parikymmentä vuotta sitten Humppilaan kunnan vuokramaalle nykyisen traktor pulling -radan lähelle. – Kun niin kauan on harjoitellut, perstuntumalla osaa välttää pahimmat jutut, Alhainen sanoo. Silti oli iloinen yllätys, että oma niitty kukoisti jo ensimmäisenä kesänä. KUVA: Lassi Puhtimäki Kuva: Lassi Puhtimäki
Jouko Alhainen perusti ensimmäisen perhospuiston jo parikymmentä vuotta sitten Humppilaan kunnan vuokramaalle nykyisen traktor pulling -radan lähelle. – Kun niin kauan on harjoitellut, perstuntumalla osaa välttää pahimmat jutut, Alhainen sanoo. Silti oli iloinen yllätys, että oma niitty kukoisti jo ensimmäisenä kesänä. KUVA: Lassi Puhtimäki Kuva: Lassi Puhtimäki

– On vähän imelä tuoksu, Jouko Alhainen nuuhkii ilmaa.

Humppilassa kotipihan laidalla leijailevassa tuoksussa on ripaus eksotiikkaa, sillä päivänkakkaroita harvemmin kasvaa näin isona valkoisena merenä.

Pari viikkoa sitten niitty lainehti puna-ailakkeja, sitä ennen se oli keltaisenaan voikukkaa. Unikkoja odotellaan.

Alhainen kylvi viime vuoden toukokuussa entiselle hevoslaitumelle 28 lajin siemenseoksen. Se onnistui paremmin kuin hän osasi uneksia.

– En ihan osannut varrota, että jo ensimmäisenä kesänä kaikki lajit löytyisivät. Kun yksi lakkaa kukkimasta, toinen aloittaa.

Niitty ei ole porkkanapenkki

Alhaisen maat ovat jo hiekkavaltaisia. Muunlainenkaan maan laatu ei ole este niityn perustamiselle, kunhan sen ottaa huomioon.

– Niittykukat voivat sitä paremmin, mitä kuivempaa ja karumpaa on. Ne kärsivät vähiten kuivuudesta.

Ennen siementen kylvöä Alhainen laihdutti eli köyhdytti maata muutamia vuosia vähentääkseen ravinteikkuutta.

– Pari kertaa niitettiin kaikki pois. Kynnettiin, äestettiin ja tasattiin.

Anopin asuttaessa tilaa pihapiirissä oli navetta ja lantala. Siellä, minne ravinteita on valunut, saa rauhassa kasvaa enemmän heinää.

Alhaisesta niityn, tai perhospuiston niin kuin hän itse sitä nimittää, ei kuulu olla siisti ja kitketty kuin porkkanapenkki. Käytävien teosta puhumattakaan.

– Jos niityllä menee polkuja, linnut nokkivat hyönteiset pois.

Niittykasvienkin kesken kilpailu on kovaa. Kukin laji vuorollaan yrittää vallata elintilaa. Ennen päivänkakkaroita kukkivat voikukat ja puna-ailakit. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Niityllä käy kova kuhina

Niityllä maanpinnan tasolla vilistää siiroja ja tuhatjalkaisia. Kasvien lehdillä on hyönteisten munia. Lämpöhakuisimmat päiväperhoset lepattelevat kukkien latvaan.

Kuhinaa on odotettavissa lisää, sillä Alhainen kylvi tänä keväänä loputkin pellot kukkaniityksi.

– Reilulla hehtaarilla ei ole merkitystä ruoantuotannon kannalta, mutta luonnon monimuotoisuudelle sillä on: koko hyönteisfaunalle, perhosille ja kukkakärpäsille.

Alhainen huomauttaa ihmisten olevan aina innoissaan omasta asiastaan, mutta enemmän pitäisi miettiä jatkumoa: mitä on ollut ja mitä tästä seuraa.

Hän arvioi, että tällaisen niityn vaikutus ulottuu muutaman kymmenen kilometrin päähän. Se heijastelee hyvää myös kotipuutarhaan, jossa herukkapensaiden ja luumupuiden oksat notkuvat raakileita.

Alhaisesta niittyjä saisi olla saarekkeina ja hengittävinä ekopakkauksina siellä täällä, niin kuin on suojeltuja metsiä ja soitakin.

Niityn ei tarvitse olla hehtaariluokkaa vaan muutama aarikin on eteenpäin.

Oman niittynsä laitaan Alhainen on rakentanut lahopuuaidan, jossa päällimmäisenä makaa lehtikuusen oksia. Aitaa kutsutaan hyönteisten asuinalueeksi.

Aita lahoaa hitaasti alaosasta ja muodostaa paikallisen lahopuujatkumon. Jokaisessa vaiheessa on elämää, ja linnutkin saattavat löytää siitä pesäpaikan.

– Pienessäkin muodostelmassa monimuotoisuus on rikasta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kun Jouko Alhaisen perhospuistossa yksi niittykukkalaji lakkaa kukkimasta, toinen aloittaa. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Parhaimmillaan 3–6-vuotiaana

Kukkiva timotei kertoo kesän olevan jo pitkällä hyönteis- ja kasvimaailmassa.

– Kun ei ole satanut, kasvusto menee äkkiä ohi.

Syksyn tullen Alhainen saattaa niittää niityn maata myöten ja kylvää sen uudestaan. Niityn pitäisi olla parhaimmillaan 3–6 vuoden iässä.

Jo viime kesänä kyläläisiä kävi sankoin joukoin ihmettelemässä kukkien kauneutta. Toisinaan niityllä tepastelevat myös Alhaisen kurkirouva Kookka ja uroskurki Sähikäinen.

Alhaiselle niityn moninaisuus avautuu silmien eteen jo kodin ikkunoista katsoen.

– Luonto antaa niin paljon, ettei sitä kaikkea pysty edes näkemään, oivaltamaan ja käsittämään. FL

Näin perustat niityn

Paras paikka niitylle on aurinkoinen. Valitse siemenseos kasvupaikan mukaan.

Kylvettävä alue muokataan ja puhdistetaan rikkaruohoista. Maan pintaan voi levittää muutaman sentin hiekkapitoista maata ja tarvittaessa kalkkia. Älä lannoita, sillä luonnonkasvit viihtyvät karussa maassa.

Kylvön helpottamiseksi siemenet kannattaa sekoittaa esimerkiksi hienojakoiseen hiekkaan.

Siemenet kylvetään maan pintaan eikä niitä peitetä.

Kylvöaluetta voi kastella tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan.

Hoitoniitto tehdään normaalisti alkusyksyllä kukintoajan päätteeksi. Rehevä alue niitetään jo alkukesällä. Niittojäte jätetään maahan muutamaksi päiväksi, jotta siemenet varisevat maahan. Rikkakasvit ja heinät korjataan heti pois.

Lähde: Suomen niittysiemen.

Uusimmat

Näkoislehti

14.8.2020

Fingerpori

comic