Lounais-Häme

Piia Jokinen ja Elina Nyström kantavat ylpeydellä kotiseutunsa kansallispukua – "Ei ylipukeutumista vaan perinteistä pukeutumista"

Hämäläisestä kansallispuvusta saa itselle juhla-asun loppuelämäksi. Napakka liivi ja runsas hame ovat kaikuja säätyläismuodista.
Piia Jokinen ja Elina Nyström kokevat, että kansallispukujen käyttöä arvostetaan. – Ihmiset tietävät ja tunnistavat, että tämä on arvokas vaate. Kuva: Lassi Puhtimäki
Piia Jokinen ja Elina Nyström kokevat, että kansallispukujen käyttöä arvostetaan. – Ihmiset tietävät ja tunnistavat, että tämä on arvokas vaate. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kansallispuku imartelee suomalaista naista.

– Puku korostaa ja peittää sopivassa suhteessa, Hämeen pukuun pukeutunut Elina Nyström hymyilee.

Piia Jokinen sanoo, että Koijärven kansallispuvun ansiosta hänellä on loppuelämäksi asu lähes joka juhlaan.

Kansallispuku on oiva valinta kotiseututilaisuuksiin ja sukujuhliin, joskaan ei kesällä kaikkein kuumimpiin kerrostalokortteereihin. Nyström on mennyt kansallispuvussa jopa naimisiin.

– Kansallispuku ei ole ylipukeutumista vaan perinteistä pukeutumista. Miehenikin aina kannustaa, että pistä kansallispuku päälle.

”Kaikki on päästetty, mitä päästettävissä on”

Jokinen osti Tammelan puvun pikkusiskon, harvinaisen Koijärven puvun, pari vuotta sitten huutokaupasta niin halvalla, ettei kehtaa kertoakaan. Luonnonmateriaaleista tehdyt puvut ovat arvokkaita ja maksavat uusina helposti yli 2 000 euroa.

– Olisin halunnut Koijärven puvun jo vuonna 2017, kun Kojon Nuorisoseura täytti sata vuotta, mutta silloin en saanut pukua mistään edes lainaksi.

Forssassa oli vielä 2000-luvullakin tapana, että abituerientit pukeutuivat kansallispukuihin. Kun Elina Nyströmin penkkarit lähestyivät, äiti ompeli isän siunauksella tyttärelleen Hämeen puvun.

Sama puku on Nyströmillä edelleen käytössä.

– Kaikki on päästetty, mitä päästettävissä on, Nyström nauraa liiviään.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Piia Jokisen huutokaupasta ostamasta Koijärven puvusta puuttui koru, mutta hän sai sellaisen myöhemmin entisen opettajansa tyttäreltä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Piia Jokisen huutokaupasta ostamasta Koijärven puvusta puuttui koru, mutta hän sai sellaisen myöhemmin entisen opettajansa tyttäreltä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Suuri määrä kangasta oli merkki varallisuudesta

Lounais-Hämeen kansallispuvut edustavat länsisuomalaista pukeutumista. Kun karjalaisissa puvuissa aikuisen naisen päähineenä on huntu tai sorokka eli harakka, lounaissuomalaisessa puvussa se on tanu tai tykkimyssy.

Seudun puvuissa punainen ja vihreä ovat hallitsevia värejä ja asuun kuuluu tyypillisesti raidallinen hame ja tykkimyssy.

– Hyvin istuva nyöriliivi markkeeraa kureliiviä, joka kuului säätyläisille, mutta oli kansalta kielletty.

– Hameessa voi olla kangasta kolme metriä tai jopa ylikin, sillä se osoitti talon varakkuutta, Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas kertoo.

Kiinnostus pukujen historiaa, perinteisiä käsityötyötapoja ja kaavoitusta sekä kotiseutua kohtaan on saanut nuoretkin innostumaan kansallispuvuista.

Jokinen ja Nyström haluavat ehdottomasti kantaa juuri kotiseutunsa pukua – niin kuin Jokilääniin pukuun pukeutuva, Jokioisilta ja Ypäjältä kotoisin olevan Kangaskin.

– Puku päällä voi tuntea kuuluvansa sukupolvien pitkään ketjuun, Nyström sanoo.

Kansallispuvun kanssa voi myös irrotella, mutta varovasti

Hän tekee Wahren-opiston kansallispukukurssilla uutta liiviä ja Jokinen esiliinaa. Viime vuonna Nyström ompeli käsin äidin nypläämästä pitsistä tanun ja Jokinen alushameen.

– Menin kurssille ihan ummikkona, kun villahame kutitti. Nälkä on kasvanut syödessä ja nyt voin olla jo ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan, Jokinen sanoo.

Jos haluaa irrotella, Kangas kannustaa tekemään kansallispukujen kaavoilla vaatekappaleita nykykäyttöön. Sekapukeutumisessa pitää olla varovainen.

– Siinä tapauksessa suositan, että kansallispuvusta käyttää vain yhtä osaa kerrallaan.

Juttu on julkaistu Forssan Lehden Kesälehdessä 2020. Pääset lukemaan lehden vapaasti tästä.

Kansallispuvut

Nykykäyttöön koottuja uusintoja kansan 1700–1800-luvuilla käyttämistä juhla-asuista.

Malleja on Suomessa yli 400. Jokiläänin ja Urjalan puvut ovat kansallispukuraadin tarkistamia. Tammelan, Someron, Koijärven ja Humppilan puvut ovat tarkistamattomia. Valtaosa alueen puvuista on Tyyni Vahterin 1950-luvulla kokoamia.

Kansallispuvun saa valita vapaasti. Sen voi valmistaa itse, teettää, ostaa tai vuokrata. Puku ommellaan luonnonmateriaaleista käsin.

Puvun on tärkeää olla puhdas, siisti ja silitetty. Kansallispukuun kuuluvien korujen lisäksi käytetään vain vihkisormusta. Hiukset kammataan nutturalle ja otsahiukset päähineen alle.

Kansallispuvun syntymäpäivää vietetään 5.8., jolloin omaa pukuaan voi tuulettaa piknikillä.

Lähde: kansallispukukonsultti Taina Kangas.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic