Lounais-Häme

Piippua polttava sammakko ja halailevat flamingot: Rantasen romuissa piilottelee oivallus

Tuomo Rantanen muistaa jokaisen metalliromun ja pellinkappaleen, joita hänen autotallissaan Punkalaitumella on. Ihan jokaisen, vaikka niitä on paljon.

-Varastoista putkahtaa mieleen se tietty pala, joka tarvitaan oivalluksen, muiston tai idean toteuttamiseen. Niitä taas tulee vaikka lastenohjelman hahmosta – tai siitä metallinpalasta itsestään, hän kertoo.

Rantanen on punkalaitumelainen ITE-taiteilija, jonka materiaaleja ovat kaikki metalliromut mitä vastaan tulee ja mitä voi rälläkällä ja hitsaamalla muokata ja liittää. Veistokseksi muuttuneen pellin leikkuujäännöskin löytää aikanaan paikkansa uudessa työssä. Turhaa ei ole mikään. Ei edes pieni metallinen rengas, josta taivuttamalla ja litistämällä tulee oiva nokka.

-Näen veistoksen mielessäni valmiina jo silloin, kun lähden sitä työstämään.

 

ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. ITE viittaa sanayhdistelmään itse tehty elämä.

Rantasen silmät ovat aina auki hyvälle materiaalille. Hän hankki viimeksi kahdeksan kilon erän erilaisia metallilusikoita romuliikkeestä. Se oli 13 euron kauppa. Lusikoista syntyy vaikka mitä: simpukoita, joutsenia, flamingoja, hiiriä, ihmishahmoja. Toinen hyvä materiaali on auton alatukivarsi, jossa piilottelee vaikkapa solakkavartinen nainen.

-En pysty vastustamaan romunkeräyslavoja, jos niiden viereen vain autolla pääsee. Ystävät myös tarjoavat minulle romujaan. Urjalassakin on esillä erään pallogrillin kappaleita.

 

Rantasen töille yhteistä on se, että idea ja myös toteutus on viety sinnikkäästi loppuun asti, vaikka viimeistely vaatiikin joskus pientä piperrystä viiltävillä metallisärmillä. Työnsä hän tekee lämmittämättömässä autotallissaan, mutta apua tulee viereisestä saunasta.

-Käyn lämmittelemässä kohmeiset käteni ja saan metallit kuivattua ennen maalausta.

Rantasen töiden viimeistelty ilme ja sulavalinjaiset muodot vievät ajatukset pois romutaiteen ruosteesta ja raskaasta metallista. Kevyet spray-maalaukset jalostavat betoniraudoituksen harjateräkseen yllättävän elegantin pinnan.

-Tavoitteeni on, että töissäni ei ole terävyyttä vaan pehmeyttä. Ja tietysti rautaista huumoria.

Veistoshahmot ovat hyväntuulisia ja lempeitä, jollain tavalla satukirjamaisia – sellaisia kuin piippua polttavaa sammakkoherra.

 

Valkeakoskella vuonna -63 syntynyt Rantanen on koulutukseltaan levyseppähitsaaja. Hän työskenteli sideainetehtaalla Valkeakoskella, mutta on nykyään eläkkeellä. Työkyvyn vei neurologinen sairaus eli servikaalinen dystonia.

-Yritän tehdä veistoksia päivittäin, mutta toisinaan sairaus rajoittaa sitäkin. Sairaus vei työn, mutta toisaalta voin tehdä kuitenkin sitä mitä haluan.

Ensimmäisen metalliveistoksen hän teki työkaverilleen vuonna -95, mutta ensimmäinen teos asetettiin julkisesti näytteille vuonna -98. Mies valmistautuukin järjestämään kesällä 20-vuotistaiteilijajuhlanäyttelyn.

Metallitöiden lisäksi itseoppinut taiteilija myös maalaa, piirtää ja tekee grafiikkaa.

Rantasen töitä on ollut mukana esimerkiksi ITE – itse tehty elämä -näyttelyssä Helsingin taidemuseossa ja Kaustisen kansantaiteen keskuksessa, Leineperin Metallitaideviikoilla Ulvilassa ja Pirkkalan taideyhdistyksen kesänäyttelyssä. Työt ovat tulleet tutuksi myös useissa eri näyttelyissä Pirkanmaalla ja Satakunnassa.

Rantasen veistoksia on esillä Urjalan kirjastossa tammikuun ajan. Helmikuussa miehen pienoisveistoksia nähdään Forssan kaupunginkirjastossa, ja töitä on tulossa esille myös Humppilaan. FL

 

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti