Lounais-Häme Turku

Puistomestari Petri Hautala kuljettaa taskussa työkaveria, jonka kansallispuistoseikkailut ihastuttavat somessa

Legoukko lähti mukaan puolivahingossa, kun Hautala huomasi yhteneväiset hatut. Pian tästä jalostui kansallispuiston viestintäidea, jota on kiitelty Metsähallituksen johdossa asti.
Tämä on harvinainen kuva, sillä isorangeri on terävä ja pikkurangeri epäterävä. Petri Hautalan (takana) kuvissa asia on poikkeuksetta päinvastoin. Kuva: Jami Jokinen
Tämä on harvinainen kuva, sillä isorangeri on terävä ja pikkurangeri epäterävä. Petri Hautalan (takana) kuvissa asia on poikkeuksetta päinvastoin. Kuva: Jami Jokinen

Hyvä työkaveri on sellainen, jonka kanssa huumori toimii myös vaikeammissa olosuhteissa. Hän kahlaa pelottomasti puroissa, kantaa karpaloita ja polttopuita, auttaa pitkospuiden naulaamisessa ja kurkistaa tarpeen tullen maamunaan.

Lisäksi hänet voi sujauttaa taskuun, kun juttu ei luista.

Tällainen on Metsähallituksen puistomestari Petri Hautalan mukana kulkeva “pikkurangeri”, josta tuli hänen työkaverinsa puolivahingossa.

Hautala arvelee olevansa ainoa suomalainen puistomestari, jolla on samantyyppinen hattu kuin yhdysvaltalaisilla metsänvartijoilla eli rangereilla.

– Huomasin, että legoukolla on samanlainen ja vähän samanlaiset vaatteetkin kuin minulla. Olin myös miettinyt, miten saisin mittakaavaa valokuviin luonnon yksityiskohdista, “isorangeri” Hautala muistelee.

Oivallus johti yhteisiin luontoseikkailuihin, jotka ihastuttavat nyt ihmisiä Facebookissa.

Ei brutaalia, vaan kannustavaa ja positiivista

Hautala kuvaa muutaman sentin mittaisen muoviukon tekemisiä Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Pikkurangeri auttaa retkeilyrakenteiden kunnostustöissä ja ihmettelee monenlaisia pieniä luonnonilmiöitä omasta, ihmisen näkökulmasta poikkeavasta vinkkelistään.

– Metsähallitus voi tuntua joskus etäiseltä. Tämän ukon kautta voin kertoa, mitä me täällä teemme joutumatta itse pällistelemään kameran edessä, Hautala sanoo.

Puistomestari myöntää, että kyseessä on enemmän tai vähemmän hänen ajatuksiaan heijastava alter ego.

On kyse sitten metsäpalovaarasta, kadonneiden esineiden etsimisestä tai koirien kytkemisestä kansallispuistossa, niin kaverukset kertovat asioista vähän kieli poskessa.

– Viestimisen tapa on mennyt maailmassa brutaaliksi. Itse haluan viestiä positiivisen kautta ja kannustavalla tavalla.

Mutta kumpi oikeastaan on pomo?

Mainostomistouralta luontotöihin siirtyneen Hautalan kuvat ja videot syntyvät puhelimella. Salaisuus ei olekaan tekniikassa, vaan näkemyksessä.

Kuvat ja niihin liitetyt pienet tarinanpätkät tuntuvatkin hämmentävän eläviltä.

– Minulle on tärkeää, että ukko elää. Kuvakulma ja jopa katse ovat tärkeitä, Hautala miettii.

Usein meno on hulvatonta. Pikkurangeri saattaa esimerkiksi luulla lämpeävää retkikeitintä paljuksi tai limasieniä ufojen muniksi. Tai pelaa potkupalloa mustikalla.

Erityisen paljon ihmisiä ihastuttaa kaverusten lempeästi piikittelevä vuoropuhelu. Kumpi oikeastaan on pomo, ei aina ole ihan selvää.

– Kaveri voi olla väillä vähän hölmö, mutta joskus se on viisaampi kuin minä. Facebookissa siitä onkin alkanut tulla vähän työnjohtaja.

Huoltotöitä, luontoretkeilyä ja silkkaa hölmöilyä. Tätä kaikkea mahtuu pikkurangerin seikkailuihin Kurjenrahkan kansallispuistossa. Kuva: Petri Hautala
Huoltotöitä, luontoretkeilyä ja silkkaa hölmöilyä. Tätä kaikkea mahtuu pikkurangerin seikkailuihin Kurjenrahkan kansallispuistossa. Kuva: Petri Hautala

Ei tullutkaan kenkää, vaan kehuja

Legoukon seikkailut alkoivat viime keväänä. Aluksi Hautalaa jännitti, miten omasta mielestä hyvä oivallus otetaan vastaan.

– Kerran Metsähallituksen isosta palaverista soitettiin. Luulin, että tulee kenkää, mutta siellä onniteltiinkin onnistuneesta ideasta, hän nauraa nyt.

Metsähallitus on jopa ehdottanut, että pikkurangeri voisi seikkailla muissakin kansallispuistoissa tai jopa kaikissa. Hautala haluaa kuitenkin pitää kaverinsa Kurjenrahkan omana juttuna.

– On selvää, että tämä loppuu joskus. Mutta niin kauan kun se ei mene väkinäiseksi, niin jatketaan.

Fanien ei kannata hinkua tapaamaan

Kun Hautala aloitti puistomestarina kuusi vuotta sitten, oli Kurjenrahkan Facebook-sivulla muutamia satoja tykkääjiä. Nyt luku lähentelee seitsemää tuhatta.

– Parempaa palkintoa ei voi olla kuin kiitos niiltä, joille työtään tekee. Välillä menee ihan kylmät väreet, kun luen kommentteja, Hautala tunnustaa.

Jotkut koululuokatkin seuraavat säännöllisesti, mitä Kurjenrahkalle ja pikkurangerille kuuluu. Kyselyjä muovisankarin tapaamiseen on silti tullut vain pari kertaa.

– Onneksi. Se saa pysyä vähän mystisenä satuhahmona.

Syös nyt vaan se makkara, kun kerran pyysit! Noi on ehkä ufojen munia? Kuva: Petri Hautala
Syös nyt vaan se makkara, kun kerran pyysit! Noi on ehkä ufojen munia? Kuva: Petri Hautala

Pikkurangerin seikkailuja voi seurata Kurjenrahkan kansallispuiston Facebook-sivulla (www.facebook.com/kurjenrahka/)

Fingerpori

comic

Uusimmat