Lounais-Häme

Pitsitaloja ja merimatkoja – Forssan Lehden lukijamatka Raumalle sisälsi historian havinaa

Vanha Rauma on yksi seitsemästä suomalaisesta kohteesta, jotka ovat saaneet UNESCOn maailmanperintökohteen arvon. Forssan Lehden lukijamatkalla tutustuttiin alueen ainutlaatuiseen puurakennustyyliin sekä historian hauskoihin yksityiskohtiin.

Nykyään puutaloissa asutaan ja eletään normaalisti. Vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta, mutta eniten on säilynyt kahdelta seuraavalta vuosisadalta. Suurpalo vuonna 1682 nimittäin tuhosi rakennuksista suuren osan.

-1800-luvun lopussa Raumalla oli Suomen suurin purjelaivasto. Silloin asukkailla oli varaa kunnostaa taloja, joten kauneimmat puuleikkaukset ja julkisivut ovat peräisin siltä ajalta, kertoo kaupunkikiertueen opas Leena Hovi-Saari.

Puisissa taloissa syttyi aikanaan paljon paloja, joita sammuteltiin “ämmä ja ämpäri” -tekniikalla, kuten paikalliset sanoivat. Palokuntana toimivat nimittäin useimmiten naiset miesten ollessa joko sodassa tai merillä.

-Voi vain kuvitella millaista siihen aikaan oli, kun tuli pääsi karkuun. Talot olivat kapeilla kaduilla niin liki toisiaan, että tuli levisi nopeasti talosta toiseen.

 

Rauma oli aikanaan tärkeä merenkulkukaupunki, josta matkattiin kaikkialle ja tuotiin myös paljon mukanaan. Vanhassa kaupungissa voi vieläkin nähdä ikkunoissa posliinikoiria, joihin liittyy oma tarinansa.

-Kun isäntä on kotoa poissa merillä, niin koirat katsovat merelle päin eli ulospäin. Kun isäntä tulee kotiin, niin koirat katsovat sisään eli isäntään päin.

Rauman pitsituotteet mainittiin kirjoissa jo 1740-luvulla. Pitsiä eivät nyplänneet ainoastaan naiset, vaan myös miehet ja lapset. Raumalaiset tekivät ohuista langoista vaikeampia malleja, joita vietiin ulkomaille asti.

-Onko nypläyksen taito tullut merimiehiltä, fransiskaanimunkeilta vai muilta, niin sitä on jälkeenpäin vaikea sanoa. 1700-luvulla alettiin kuitenkin käyttää tykkimyssyjä, joiden leveä pitsi oli usein Raumalta, Hovi-Saari kertoo.

 

On Mustan pitsin yö, juhlaviikon huipentuma, mutta ne kuuluisat pitsit löytyvät hieman kauempaa Kalatorin käsityöläismarkkinoilta. Ryhmä tutustuu sen sijaan Rauman merimuseoon ja yhteen kaupungin vanhimmista rakennuksista. 1700-luvulta peräisin olevassa Kirstin talossa on erikoista, että se periytyi aina suvun naislinjassa äidiltä tyttärelle, ei isältä pojalle.

-Sielläkin on asunut käsityöläisiä ja merimiehiä. Nykyisin talo on Rauman museon tiloina.

Entä se kuuluisa “Rauma giäl”, joka on Forssaan murteeseenkin verrattuna ihan oma lukunsa? Siihenkin vaikutteita on tullut merimiehiltä, paljon ruotsin ja englannin kielestä, mutta myös vahvasti Ranskasta ja Venäjältä.

-Se on hyvin lyhyttä. Suomeksi sanotaan “katso, kissa kiipeää katolla”. Raumaksi se käy niin näppärästi kuin “kat, kat kara katol”. FL

 

Uusimmat