Lounais-Häme

Rantavalvonta on kuntien omassa harkinnassa – Tukes kehittää avuksi riskilaskuria

Suomessa on noin 2 500 yleistä uimarantaa, joista 300 on huomattavan suosittuja ja siksi niiden veden laatua seurataan tarkasti.

Mutta kuinka monella rannalla on uimavalvontaa?

-Emme tiedä määrää, Tukesin ylitarkastaja Konsta Kulmala sanoo.

Tukes vastaa kuluttajaturvallisuuden valvonnasta, jonka piiriin yleisölle avoimet uimarannatkin kuuluvat.

Valvonnan järjestäminen on rannan ylläpitäjän eli pääasiassa kuntien ja kaupunkien vastuulla, Kulmala sanoo.

Rantojen turvallisuutta säädellään kuluttajaturvallisuuslaissa, jonka mukaan ylläpitäjän on kartoitettava riskit ja varauduttava niihin. Siihen tarkoitukseen pitää tehdä turvallisuusasiakirja.

Konsta Kulmala luonnehtii nykylainsäädännön henkeä sellaiseksi, että palvelun tarjoajan on tunnettava ja hallittava toimintansa riskit.

Viranomaiset määrittelevät aiempaa vähemmän yksiselitteisiä raja-arvoja esimerkiksi henkilömääristä tai mittayksiköistä, sillä tärkeintä on kokonaisturvallisuus.

Uimarannoista Tukes on linjannut, että siellä on oltava pelastusväline eli yksinkertaisimmillaan pelastusrengas ja heittoköysi. Lisäksi paikan nimi, sijaintitiedot ja pelastusohjeet pitää ilmoittaa.

Lain vaatima turvallisuusasiakirja pitää Kulmalan mukaan laatia jokaisesta rannasta erikseen. Kohteita voi kylläkin yhdistää samaan asiakirjaan, kunhan kaikkien ominais- ja erityispiirteet tulevat huomioiduiksi.

Turvallisuusasiakirja on Kulmalan mukaan ensisijaisesti palvelun tarjoajan työkalu.

-Se on kätevä esimerkiksi uuden henkilöstön perehdytyksessä, hän sanoo.

 

Valvontakartoituksesta jo kymmenen vuotta

Rantojen riskiarviointiin löytyy vinkkejä sekä Tukesin että Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton materiaaleista.

Viimeksi rantojen turvallisuutta ja valvontaa on kartoitettu kattavasti vuonna 2008 Kuluttajaviraston, kuntien ja lääninhallitusten yhteistyössä. Tuolloin todettiin, että Suomessa on useita valvontaa kaipaavia rantoja.

Selvityksen jälkeen sekä aluehallintovirasto että Tukes ovat paimentaneet kuntia arvioimaan valvonnan tarvetta vakavasti. Seuraava askel on eräänlainen laskuri, joka auttaa riskien arvioinnissa.

Konsta Kulmalan mukaan kehitteillä on sähköinen työkalu, joka auttaa tunnistamaan ne rannat, joille valvontaa olisi vakavasti harkittava.

Laskelma perustuu riskitietoihin, joita Tukesin mukaan ovat esimerkiksi hyppytornit, leikkivälineet, nopeasti syvenevä ranta, uimariin vaikuttava virtaus, vesiliikenne, käyttäjien laaja ikäjakauma, näköesteet ja rantakalliot.

-Lisäksi kartoitetaan houkuttelevuustekijöitä eli esimerkiksi rannan palveluita kuten kioskia ja terassia, Konsta Kulmala kertoo.

Kulmalan mukaan yksittäinen riskitekijä harvoin määrittää rantavalvonnan tarvetta, mutta esimerkiksi hyppytornit, äkkisyvä pohja ja suuri pienten lasten määrä ovat sellaisia, jotka selkeästi nostattavat valvonnan tarvetta.

 

Valvojan pitää osata pelastaa

Tukesintavoite on, että riskilaskuri olisi valmis vuodenvaihteessa, jotta sitä voisi hyödyntää ensi kesäksi.

-Silloin se olisi käytettävissä, kun kunnat päättävät kesätyöntekijöistä, Konsta Kulmala sanoo.

Nyt se on testikäytössä muutamassa kunnassa ja Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitossa (SUH).

-Tukesin laskuri kertoo, milloin rantavalvontaa tulisi vakavasti harkita. Se on varmasti hyvä työkalu näitä asioita pohdittaessa, SUH:n tekninen asiantuntija Ilpo Johansson arvioi.

Rantavalvojien määrästä puhuttaessa Kulmala painottaa myös valvonnan laatua.

Tukesin mukaan rantavalvojan pitää olla täysi-ikäinen henkilö, joka hallitsee vesipelastustaidot ja jolla ei ole muita, valvontaa häiritseviä työtehtäviä.

-Vesipelastus ei ole aivan helppoa, varsinkin kun Suomessa on paljon humuspitoisia vesiä, joissa on huono näkyvyys. Olen itse käynyt uinninvalvojakurssin, jossa harjoitellaan altaasta pelastamista. Kyllä siinä ihan töitä saa tehdä, Konsta Kulmala sanoo.

 

Uusimmat