Lounais-Häme Forssa

Reportaasi: Miten korona on muuttanut arkea Forssassa? – Kävimme varovaisuutta noudattaen kaupassa, torilla ja koulussa

Kuluneen viikon aikana suomalaiset ovat sulkeutuneet yhä tiukemmin koteihinsa ja moni yritys on lyönyt ovensa toistaiseksi säppiin. Forssan Lehti kävi katsomassa, miten koronakriisi näkyy eri puolilla Forssaa.
Yleensä arkisin Ystävän kammarilla on aamupäivisin ihmisvilinää, mutta korona on hiljentänyt tilan. Toiminnanohjaaja Sari Junttila-Alho kertoo, että tekemistä kuitenkin riittää. Keittiössä ei nyt kokkailla, mutta kauppakassipalvelu auttaa kotona olevia. Kuva: Tapio Tuomela
Yleensä arkisin Ystävän kammarilla on aamupäivisin ihmisvilinää, mutta korona on hiljentänyt tilan. Toiminnanohjaaja Sari Junttila-Alho kertoo, että tekemistä kuitenkin riittää. Keittiössä ei nyt kokkailla, mutta kauppakassipalvelu auttaa kotona olevia. Kuva: Tapio Tuomela

Reportaasin tekeminen aikana, jolloin sosiaalista kanssakäymistä tulee välttää, on lievästi sanottuna haastavaa. Pitäisi olla kotona, mutta toisaalta pelkillä puhelinhaastatteluilla ei saa todellista kuvaa siitä, mikä arjessa on muuttunut koronakriisin iskettyä päälle.

Kaikkea ei nimittäin voi saada etähaastatteluilla: Tunnelman, ihmisten väliset keskustelut, hajut, pienet ja olemattomalta tuntuvat tuokiokuvat, jotka kertovat niin paljon.

Siksi kävin etähaastattelujen tueksi tämän viikon aikana äärimmäistä varovaisuutta ja hygieniaohjeistuksia noudattaen katsomassa, miten eri paikoissa Forssassa koronaepidemia on muokannut arkea.

Maanantai 23.3., K-Citymarket Forssa

Yleensä vilkas puheensorina kauppakeskuksen aulassa ja kaupan kahvilassa ovat poissa.

Käytävän penkillä istuu poika pelaamassa kännykällä, kahvilassa ruokailee kolme iäkästä ihmistä. Korona ei heitä selvästi pelota, sillä vaikka tilaa kahvilassa riittää, he istuvat vierekkäisissä pöydissä.

Ostan vain pakolliset: leipää, maitoa, hedelmiä ja ruokatarpeet seuraaviksi päiviksi. Onneksi en ole leipuri, sillä jauhovaihtoehdot ovat nyt vähissä. Tiettyjä tuotepuutteita on vielä tukkujen asettamien myyntikieltojen vuoksi. Nappaan kärryyni hiukan arvokkaammat pasta- ja jauhelihapaketit, kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Muiden asiakkaiden ostoskasojen perusteella moni hankkii nyt koko viikon ruoat kerralla. Ohi kulkeva mies on lastannut kärryynsä muun muassa kymmenen purkkia maitoa, suuren määrän pakasteita ja useamman paketin leipää.

Kauppias Mikko Virtanen kertoo, että vaikka kaupan asiakasmäärät ovat laskeneet, on kokonaismyynti jopa kasvanut. Jokainen asiakas on nyt ostanut keskimäärin 30–40 prosenttia enemmän tuotteita kuin koronattomassa tilanteessa.

Mietin, että kuinkahan paljon tällä hetkellä tuleekaan hävikkiruokaa. No, hävikkiruoka on kai pienempi paha kuin ylimääräiset kauppareissut ja täten tartuntavaaran kasvattaminen.

Tiistai 24.3., Ystävän kammari

– Huomenta, mitäs sinne kuuluu?

Palvelusihteeri Tanja Helkearo soittelee Ystävän kammarin kellarikerroksessa Aamukorva-kierrostaan, jossa kysellään puhelimitse ikäihmisiltä heidän kuulumisiaan. Aamun ensimmäinen puhelu menee Tammelaan rouvalle, joka kertoo, että hänen hampaastaan tulee verta. Korona ei niin huoleta, mutta hän epäilee, että nyt ei pääse hammaslääkäriin. Helkearo neuvoo kuitenkin ottamaan yhteyttä hammashoitoon.

Helkearo juttelee vanhuksille hymyillen, mikä kuuluu myös hänen äänestään. Vaikka korona pelottaisi puhelimen toisessa päässä, harva sitä ainakaan myöntää. Lämmin, neuvova ja rauhallinen ääni antaa varmasti lohtua ja turvaa.

Tällaiset puhelut ovat monelle nyt muutenkin erityisen tärkeitä, kun sosiaaliset kontaktit joudutaan minimoimaan. Yksinäisyys on ikäihmisten kodeissa kova.

Haluaisin kuunnella Helkearon työtä vielä pidempään, mutta totean, että on parempi pitää vierailuni lyhyenä.

Kerrosta ylempänä Ystävän kammarilla on yleensä näin aamupäivästä vilkas puheensorina, mutta nyt ainoa ääni on Ylen Aamu-tv, jossa keskustellaan siitä, mihin hallituksen pelastuspaketti riittää. Paikalla kammarilla on kaksi ihmistä: toiminnanohjaaja Sari Junttila-Alho ja hallituksen jäsen Olli Salo, joka on tullut allekirjoittamaan viime vuoden tilinpäätöksen.

Vaihdamme Junttila-Alhon kanssa muutaman sanan. Hän kertoo, että keittiössä ei ole tällä hetkellä kokkia, vaan voimavarat on keskitetty kauppakassipalveluun.

Salo hoitaa asiansa pikaisesti ja lähtee. Minä teen samoin.

Keskiviikko 25.3., Prisman ravintolamaailma

”Kupillinen kahvia voi olla alku elinikäiselle ystävyydelle”, kertoo kyltti seinällä. Tällä hetkellä kupillinen kahvia toisen kanssa voi olla myös potentiaalinen tartuntatilanne, mietin.

Forssan Prisman ravintolamaailma oli keskiviikkona vilkkaimpana lounasaikanakin hiljainen. Kuva: Lassi Puhtimäki

Silti istun lounaalla ravintolassa, yksin tosin. Valitsin pöydän kaukaa muista ihmisistä. Se ei ollut kovin vaikeaa, kun koko suuressa ravintolakokonaisuudessa on minun lisäkseni vilkkaimpana lounasaikana seitsemän ihmistä: vanhempi pariskunta, äiti kahden lapsensa kanssa sekä kaksi erillään istuvaa miestä.

Juttelin hetkeä aiemmin toisen miehen kanssa lyhyen tovin. Hän kertoi, ettei pelkää koronaa. Miehen mielestä Ruotsi on viisas, kun siellä kahvilat ja ravintolat pidetään auki. En viitsinyt huomauttaa, että länsinaapurissa virukseen on kuollut keskiviikkoon mennessä jo yli 30 ihmistä. Veikkaan silti hänen lukeneen ilmeestäni, etten ole hänen kanssaan samaa mieltä.

Tilaamani ruoka-annos tulee nopeasti – jonoa ei ainakaan ole. Pöytään istumiseni ja pöydästä nousemiseni välillä hampurilaisravintolan tiskillä käy yhteensä neljä ihmistä, kahvilan puolella yksi. Varsinaisia istuskelijoita ei nyt näy.

Kohta pöydissä ei istu kukaan. Osuuskauppa Hämeenmaan majoitus- ja ravitsemuskaupan toimialajohtaja Lari Rusila kertoo puhelimessa, että maanantaista alkaen ravintolamaailmasta saa ainoastaan pitsaa sekä Hesburgerin tuotteita, niitäkin vain mukaan. Muutos oli suunnitteilla jo ennen hallituksen antamia rajoituksia.

Tämä lienee viimeinen ”ulkona” nautittu lounas aikoihin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Talviaika on Forssan torilla hiljainen, mutta korona vaimensi sitä entisestään. Kuva tammikuulta. Kuva: Tapio Tuomela

Torstai 26.3. Forssan tori

Tunnelma torikahvilan teltassa on suorastaan leppoinen. Korona hallitsee keskustelua, mutta siitä ei stressata.

– En osaa pelätä. Sitä tulisi muuten ihan mökkihöperöksi, ja tilanne kävisi nopeasti tosi raskaaksi, paikalle pyöräillyt eläkeläisnainen pohtii.

Keskusteluissa sivutaan Forssan nyt entisestään hiljentynyttä keskustaa, ikäihmisten kotona olemista sekä torikahvilan tärkeyttä. Tällainen torikahvin nauttiminen pöydän ääressä ei ensi viikolla ole enää mahdollista, kun asiakaspaikoista luovutaan. Ei sillä, että asiakkaita olisi viime viikkoina ollut jonoksi asti muutenkaan.

– Kyllä hiljaista on ollut, ei tässä saa kuluja peittoon. Silti pitää tulla, jotta saadaan pidettyä torikulttuuria hengissä, grilli-kahvilaa pitävä Mauri Rintamaa kertoo.

Nyt paikalle sattuu kuitenkin useampi ihminen samaan aikaan, osa riskiryhmiin kuuluvia, joten kiitän keskusteluista ja jatkan matkaani.

Viereisellä Kalaliike Aspin kojulla asiakkaita käy melko tasaisena virtana. Jyri Asp huikkaakin tiskin takaa, että heillä torikauppa on pysynyt melko tavanomaisena, mutta tukkumyynti ravintoloille ja kouluille on jäissä.

– Turvallisempihan tämä nyt on kuin kauppa, yksi kalaliikkeen asiakas toteaa.

Autolle mennessäni huomaan Jokioisten Leivän myymälän ikkunaan liimatun kyltin, joka tiivistää hyvin tämän hetken mentaliteetin Suomessa: ”Tsemppiä!”

Nopeutettu video Forssan torilta tiistailta klo 7-9. Juttu jatkuu videon alla:

 

Juttu jatkuu kuvan alla.

Tölön koululla moni erityistä tukea tarvitseva lapsi ja nuori saa yhä oppia lähiopetuksessa, jonka ryhmäkokoja on pienennetty. Marjo Kotioja-Partanen opetti perjantaina Oskari Virtasta.

Perjantai 27.3., Tölön koulu

Forssan kouluista lähiopetuksessa käy tällä hetkellä eniten oppilaita Tölöllä, 15–25 erityistä tukea tarvitsevaa sekä keskimäärin kahdeksan yleisopetuksen oppilasta.

Tölön tavalliseen arkeen nähden perjantaiaamu on kuitenkin rauhallinen.

Teemme rehtori Minna Lintosen kanssa kierroksen koulun käytävillä ja luokissa. Pienryhmiä on jaettu vielä normaalia pienemmiksi, jotta yhdessä luokassa ei olisi montaa oppilasta samaan aikaan ja välit oppilaiden välillä saadaan pidettyä turvallisina.

Kaikissa luokissa ei olla vielä aamulla ihan varmoja, saapuuko oppilaita tänään lähiopetukseen vai ei. Opettajien tehtävä on ottaa jokaiseen oppilaaseen yhteys aamun aikana.

Opettajat opettavat samaan aikaan sekä etä- että lähiopiskelijoita. Jo tämä vaatii opettajilta paljon, mutta usein päälle tulevat vielä ongelmat tekniikan kanssa. Aina ei yhteys syystä tai toisesta pelaa. Tämän kaiken keskellä kaikille lapsille tulisi tarjota mahdollisimman tasalaatuinen oppimiskokemus, oli sitten koululla tai kotona. En kadehdi opettajien taakkaa tällä hetkellä.

Erityislasten kohdalla Tölöllä joudutaan venymään koronakriisin aikana entisestään, kun Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä on supistanut selvästi kehitysvammaishuollon palveluja.

Mielialat eivät kuitenkaan vaikuta olevan matalalla, vaan jokaiselta opettajalta ja ohjaajalta saa hymyn tervehdyksen kylkiäisenä.

Kierroksemme päättyy vaikeasti kehitysvammaisten pienryhmän luo. Ohjaajat kertovat, kuinka he pesivät edellisenä päivänä tilojensa ikkunat, joiden läpi aurinko paistaa huoneeseen. Nyt on iloittava pienistä asioista. FL

Hymy yllätti ja ilahdutti

Olen tätä juttua varten jutellut koronasta lukemattomien ihmisten kanssa puhelimessa ja kasvotusten.
Kukaan, jonka kanssa juttelin, ei kertonut pelkäävänsä virusta, vaikka sen vaarallisuus myönnettiinkin.

Pelkoa ei ollut myöskään Ystävän kammarin Aamukorvaan vastanneilla ikäihmisillä. Moni kertoi tilanteesta huolimatta yrittävänsä elää mahdollisimman normaalia arkea, mutta – mikä tärkeintä – rajoitukset ja ohjeistukset huomioon ottaen ja niitä noudattaen.

Ohjeista välittämättä kaupungilla kulkeville ja samalla tartuntavaaraa luoville sanon, että vaikkei sinua pelota, moni muu pelkää. Kirjaimellisesti henkensä edestä. Kuva: Tapio TuomelaKun kävin tämän jutun vuoksi eri paikoissa, en pelännyt sitä, että saisin tartunnan – pelkäsin, että kannan sitä jo oireettomana ja tartutan jonkun muun. Yritin minimoida tartuntariskin, mutta aina jää aukkoja.

On myös paljon ihmisiä, joita en tavannut siksi, että he olivat nyt kotona. Viisaasti ja neuvojen mukaisesti. Pelkääminenkään ei ole väärin, mutta kliseisesti sanottuna sille ei vain pidä antaa valtaa. Elämistä ei pidä lopettaa, vaan pakon edessä sivuun jäävien asioiden rinnalle kehitetään uusia vaihtoehtoja.

Sami Koljonen

Uusimmat

Näkoislehti

28.5.2020

Fingerpori

comic