Lounais-Häme Forssa

Retrotalo leimuaa syksyn väreissä – Tuija Lietu remontoi kotinsa muistuttamaan lapsuusajoista

Forssalainen Tuija Lietu halusi, että remontoitu koti muistuttaisi lapsuusajoista.
Tuija Lietu ja Maisa-kissan nauttivat talonsa rauhasta. Isäni oli kova huutokaupassa kävijä. Kun olin seitsemänvuotias pikkutyttö, tuo pöytänä oleva arkku ostettiin sieltä ja se on ollut käytössä minulla ja tyttärelläni. Vihreä pöytä ja rappuset ovat myös isältä, hän oli ne jostain sosialisoinut.

Kultaisilla 1960- ja 70-luvuilla eletty lapsuus yhdistyy Tuija Lietun talossa moderniin toimivuuteen. Itse talo on vuodelta 1965 ja siitä asti hän on siinä asunut.

– Enkä ole koskaan kokonaan muuttanut. Opiskeluaikana 2,5 vuotta asuin vuokralla. Olen tällainen friikki.

Kun Lietu oli kolmevuotias, hän muutti vanhempiensa kanssa kaupunginarkkitehti Yrjö Mykkäsen suunnittelemaan taloon. Vuonna 1984 vanhemmat muuttivat pois, mutta tytär jäi.

Reilu kolme vuotta sitten talo siirtyi tyttärelle virallisesti ja hän on remontoinut sitä vähitellen uuteen uskoon.

– Minulla on ollut aikaa miettiä, millainen talosta tulisi. Olen halunnut säilyttää talossa 1960- ja 70-lukujen ilmeen ja kerännyt tänne vanhaa tavaraa.

Remontin teemaa sysäsi eteenpäin keittiön vihreä pullonpohjaliukuovi. Talon ehkä retroin, originelli osa vuodelta 1965 antoi idean kaikkeen suunnitteluun liittyvään.

– Tykkään syysväreistä: vihreästä, keltaisesta, punaisesta ja oranssista. Mustavalkoinen ei ole minun juttuni.

Keittiön seinän välitila mietitytti, minkä kivan jutun sihen saisi. Ongelma ratkesi sattumalta, kun Lietun enon talon puuvajasta löytyi uskomaton aarre.

– Alkuperäistä, uutta manilevyä. Se oli maannut siellä vuosikaudet säiden armoilla, maalattialla pahvien päällä, mutta siinä ei ollut mitään värivirhettä! Siellä oli monta levyä, yhdessä pieni painauma, muuten ihan priimaa kaikki.

– Nettisivujen palstoilla moni vanhan talon remontoija etsii manilevyä. Se on todella haluttua.

Syvemmältä talosta löytyy lisää pieniä aarteita. Keittiön nurkkauksessa oleva pieni keltainen “tarviketsydeemi” on saatu anopilta, kirjahyllyssä on vanhat ikkunanpokat ja eteisen pöydällä jäämistöstä bongattu 70-luvun retrolamppu.

– Lipasto on ollut minulla mukulana ja tuolin olen ottanut isän ja äidin varastosta. Kauheasti vohkittua tavaraa! talon emäntä nauraa makeasti.

Lähes kaikki on haalittua ja kerättyä, paljon uusia tavaroita taloon ei ole ostettu. Remontissa laitatettiin talon sisäkaton ja seinät.

– Tauluja en ole saanut vielä montaa seinälle, kasa on vielä odottamassa. Toisaalta se on ihanaa, kun ei ole seinillä mitään. Tulee sellainen rauhallinen tunne.

Jalkoja vasten kiehnää torstaina kahdeksan kuukautta täyttänyt Maisa-kissa. Juniori intoutuu kynsimään oranssia nojatuolia ja Lietu nostaa sen hellästi sohvalle syliin.

– On se hyvä, kun on vanhat tuolit. Revi nyt vain, niin ostetaan uudet, Lietu puhelee. Huomio kiinnittyy sohvan takana olevaan isoon maisemamaalaukseen.

– Rakastan tätä taulua yli kaiken, se saa mielestäni hallita olohuonetta. Somerolainen taiteilija Pirkko Hairo, anoppini ystävä, on tehnyt sen.

Jos asukin pitäisi kuitenkin valita kaikista huoneista ihanin, se on kaikkien helpotushuone. Vessan värikäs seinätapetti on tällä kertaa ostettua ja uutta.

– Kun löysin tapetin Ellokselta, niin mietin, että “no niin, se on siinä”. Peili on vanha Aarikan kuvastin, sekin anoppivainaan jäämistöä.

– Alkuperäinen vessanpytty vuodelta 1963 on kuin uusi, sen vesisäiliön pohjassakin on vielä vuosiluku.Nykyisiin verrattuna lasitus vanhoissa pytyissä on todella hyvä. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat