Lounais-Häme

Riidanlopun torppa, Tappoahde - Markku Saviniemen kirja vie lukijan kadonneiden paikannimien historiaan

Riidanlopun torppa. Tienhaara. Lautakatto. Kartalla kaikkia vanhoja nimiä ei enää näy. Kiehtovan katsauksen niihin tarjoaa kuitenkin forssalaisen Markku Saviniemen äskettäin ilmestynyt kirja Jänhijoen ja Latovainion vanhat paikannimet, talot, torpat ja asukkaat.

Saviniemi vie lukijansa Jokioisten kylien historiaan, talojen, torppien ja taksvärkkien aikaan. Erityisesti häntä kiinnostavat paikannimet ja tarinat niiden takana.

-Vanhat nimet ovat usein luontoa tai paikkaa kuvaavia. Paikkojen nimiä tuli myös eläimistä, puista, paikan luonteesta tai talon sijainnista.

Kartalta löytyy paikkoja kuten Jänis, Karvassuo ja Tappoahde. On myös Hamppumaa, Naurisniitty ja Luipitaro.

-Joka kylästä löytyy myös talo nimeltä Perälä, Syrjänen tai Tienhaara. Joskus maanmittarit innostuivat myös hulluttelemaan. Kylistä löytyy nimiä kuten Yritys, Paskasapa ja Lautakatto.

Nyt ilmestynyt kirja on Saviniemen kolmas. Myös aiemmat kaksi käsittelivät Jokioisten seudun historiaa, ensimmäinen Saviniemen kotitorppaa, toinen Jokioisilta sotaan lähteneitä. Kun materiaalia jäi edellisistä yli, päätti Saviniemi jatkaa.

-Ajattelin ensin tehdä kirjan 1700-luvun lopun paikannimistä, mutta pikkuhiljaa se laajeni.

 

Yli neljäsataasivuisen tietokirjan kokoaminen ei ole aivan kevyt prosessi. Siihen mahtuu vuosien tutkimustyötä, arkistojen penkomista ja keskusteluja asiantuntijoiden kanssa. Saviniemi perehtyi niin vanhoihin dokumentteihin kuin nimien syntyhistoriaankin.

-Kymmenen vuotta sitten ei ollut nettiä, joten tietojen etsiminen oli paljon vaikeampaa. Istuin seurakunnan arkistossa ja maakunta-arkistossa varmaan riesaksi asti. Eikä työ lopu siihen. Ensin on hirvittävä tiedonkeräys, sitten materiaali pitää vielä järjestää, ja lopuksi löytää rakenne kokonaisuuteen, hän sanoo.

Arkistojen penkomista hankaloitti se, että seurakunnista saa vapaasti vain yli sata vuotta vanhoja tietoja. Toiseksi haasteeksi nousi arkistopaperien 1600- ja 1700-lukujen ruotsi.

-Sitä eivät aina ruotsia äidinkielenäänkään puhuvat osanneet tulkita. Vähitellen opin tulkitsemaan kirkkoherran kirjoitustyyliä ja vaikkapa, että sana “kätto” tarkoittaa ketoa, Saviniemi kertoo.

 

Historiaan Parman henkilöstöpäällikkönä työuransa tehnyt Saviniemi innostui jo nuorena.

-Isoisäni oli loistava kertoja. Riihenpuinnin aikaan koolla oli muitakin torppareita, 1800-luvun lopulla syntyneitä. He puhuivat kaikesta: tytöistä, sodista ja töistään. Kipinä historiaan syntyi, kun kuuntelin heidän juttujaan.

Saviniemen kirjassa paikannimiä on satoja, torppia kymmeniä ja talonpoikaistaloja neljätoista. Kirjan liitteenä löytyy myös Latovainion työväentalon historia sekä artikkeli ruotsalaisista lahjataloista. Kirjaa myyvät Jokioisten Leivän kahvila Forssassa, Forssan museo sekä Jokioisten osuuspankki.

Yksi asia Saviniemeä hätkähdyttää. Kirjan kuvaama maailma, hämäläinen maaseutu pikkukylineen, on nyt kovan muutoksen kourissa.

-Maaseudulla on käynnissä hirveä mullistus, suurempi kuin koskaan. Pienet tilat häviävät, tilalle tulee isoja. Vanhoista perheviljelmistä tulee taloja, jossa asutaan vain kesät. Pikkutilojen mukana katoavat myös nimet ja historia, hän pohtii.

Saviniemi toivoo, että vanhat nimet löytäisivät joskus vielä takaisin kartalle. Sellaiset, jotka kytkisivät ihmiset takaisin paikkaan ja maisemaan. FL

 

Markku Saviniemi
Jänhijoen ja Latovainion vanhat paikannimet, talot, torpat ja asukkaat -kirjan kirjoittaja.Syntynyt vuonna 1945Yhteiskuntatieteiden maisteri.Työskenteli henkilöstöpäällikkönä Parmalla.Kotoisin Kuuman kylästä, asunut Forssassa vuodesta 1971.Aktiivinen myös kotiseutuyhdistyksessä.Julkaissut aiemmin kaksi Jokioisten kylien historiaa käsittelevää omakustanneteosta: Hakamäen torpan elämää Kuuman kartanon takamailla (2003) ja Kolmas komppania – Vastaiskukomppania: Jokioisten miesten komppania 3./JR 15 ja Lounais-Hämeen pataljoona I/JR 15 talvisodassa (2008).Bloggaa muun muassa historia-aiheista osoitteessa www.saviniemi.fi

Fingerpori

comic

Uusimmat