Lounais-Häme

Riita Pyhäjärvestä jatkuu

Kalat ovat vähentyneet järvestä. Uusia kareja on ilmestynyt odottamattomiin paikkoihin. Umpeenkasvu kiihtyy. Laituria ei kannata rakentaa, koska vesiraja saattaa vetäytyä kesällä lähes kolme metriä.

Siinä joitain niistä ongelmista, joita Pyhäjärven mökkiläiset ja asukkaat ovat havainneet lähivuosina.

Pyhäjärven virkistyskäyttö ei ole koskaan ollut helppoa järven mataluuden vuoksi. Loimijoen säännöstely kuitenkin pahentaa järven oireita.

Loimijoki saa alkunsa Tammelan Pyhäjärvestä. Joki virtaa Forssassa Kuhalankosken padon läpi. Padolla säännöstellään veden virtausta. Siellä vedenkorkeus saa kuitenkin lupien mukaan nousta korkeintaan lukemaan +96,60. Käytännössä korkeus on lähes aina lupien mukaisessa maksimissaan tai aiempina vuosina jopa vähän sallitun yläpuolella.

Vesi nousee padolla maksimiin myös kuivalla kaudella, vaikka Pyhäjärvi madaltuu madaltumistaan. Järvi tyhjentää itseään innokkaasti Loimijokeen ja samaan aikaan haihtuu kuumalla säällä ilmaan.

Tässä on mökkiläisten mielestä ongelmakohta.

Padolla pitäisi heidän mielestään pystyä pitämään kesähelteillä noin 20 senttiä nykyistä enemmän vettä. Tällöin myös Pyhäjärvi olisi vajaat 20 senttiä korkeammalla kesäisin.

Juoksutussääntö ei kuitenkaan anna periksi. Ely-keskus ehkä suostuisi tarkastelemaan joitakin säännön kohtia uudestaan, mutta Tammelan kunta ei halua kajota säännöstelyyn.

-Erikoinen päätös kunnalta, toteaa Pyhäjärven rannalla asuva Raila Oksanen.

Kuka sitten hyötyy matalasta joki- ja järvivedestä?

Maanviljelijät.

Sekä Pyhäjärvi että Loimijoki tulvivat herkästi. Niiden läheisyydessä on peltoa, joka ei siedä tulvia.

Monta vuotta joen varrella viljellyt Jorma Pelto-Huikko arvioi, että peltoa jää viljelemättä joka vuosi yhteensä yli 50 hehtaaria, jos padolla nostetaan vedenkorkeutta 20 senttiä.

-Vedenkorkeuden nostaminen tarkoittaisi meidän tilallamme pahoina vuosina viiden peltohehtaarin menetystä. Kuka sen maksaa, Pelto-Huikko kysyy.

Yksi vaihtoehto ehkäistä tulvia olisi rakentaa kunnon vallit peltoja suojaamaan. Pelto-Huikko kuitenkin kysyy yhä uudelleen, että kuka ne maksaa.

Vedenkorkeuden säilyttäminen padolla lukemassa +96,60 on maanviljelijöille ilmainen vaihtoehto ehkäistä tulvia ja siksi kannattavin.

He eivät tästä vaihtoehdosta hevillä luovu.

-Jos vesi pidetään padolla sallituissa rajoissa, tulvat ovat epätodennäköisempiä. Kun raja ylittyy, tulvia tulee väkisin, Pelto-Huikko sanoo.

Hän huomauttaa, että Pyhäjärven vesi on nyt korkeammalla kuin vuosikymmeniä sitten.

Pikkupoikana Pelto-Huikko juoksi Pyhäjärven rantasavella juoksukisoja. Kun vuonna 1973 Forssan padolla nostettiin vedenkorkeutta 30 senttiä, järvestä tuli järvi. Myös vuonna 1992 padon vedenkorkeutta nostettiin 17 senttiä.

Tänä keväänä Pelto-Huikon peltojen muokkauskerrokset pääsivät kastumaan, vaikka vesi pidettiin padolla nykyisissä sallituissa rajoissa. Naapurin pellosta jäi kolme hehtaaria kylvämättäkin, vaikka hänellä on penkereet.

-Ei tarvita kuin yksi rankkasade, niin jokivesi saattaa päästä kastelemaan peltoja. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko sade keväällä, kesällä vai syksyllä. Tulva voi aina yllättää, Pelto-Huikko sanoo.

Jos ollaan ihan rehellisiä, harva Pyhäjärven virkistyskäyttäjä tuskin panisi pahakseen, vaikka järvi välillä tulvisikin. Kevättulvat vievät tehokkaasti kasvustoa rannoille, jolloin vesistö jää avoimeksi eikä niittotöitä tarvita.

Kevättulvat takaisivat myös sen, että vettä saattaisi riittää järvellä kesälläkin eikä rantaviiva pakenisi hellekelillä kolmea metriä.

Maanviljelijöiden ja mökkiläisten intressit siis eriävät.

Molemmat osapuolet ovat perustaneet yhdistykset ajamaan omaa asiaansa.

Mökkiläisiä ja järven käyttäjiä edustaa Pyhäjärven-Kuivajärven suojeluyhdistys. Maanviljelijöiden intressejä vie eteenpäin Loimijoen yläjuoksun perkausyhtiö.

Toistaiseksi perkausyhtiö on onnistunut lobbauksessaan paremmin.

Se on päässyt vaikuttamaan sääntöihin, joiden mukaan vettä juoksutetaan Kuhalankosken padolla.

Suojeluyhdistyksen tehtävä on vaikeampi. Sääntöjen muuttaminen ei ole helppoa, kun vastassa on byrokratiaa, viranomaisia ja aktiivinen perkausyhtiö.

Kun vielä Tammelan kunta veti maton yhdistyksen jalkojen alta päättämällä, ettei se puutu padon juoksutukseen, yhdistyksen vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

Yhdistys voi vain yrittää puhua luontoarvojen ja virkistyksen puolesta. Sille voi kuitenkin aina esittää vastakysymyksen: kuka maksaa viulut?

Tällaisen riidan keskellä yrittää työskennellä vesivoimaa tuottava Eerin Rosenström.

Hän sanoo tekevänsä Kuhalankoskella vain sen, mitä juoksutussääntö ja päättäjät määräävät.

Forssan kaupungilla oli Rosenströmin kanssa pitkään suullinen sopimus siitä, että vettä saa pitää padolla hieman sääntöä korkeammalla, jotta Pyhäjärven pinta ei laskisi niin paljon kesällä.

Niin Rosenström teki, kunnes yksi kaupungin työntekijä asennutti mittarin mittaamaan vedenkorkeutta. Työntekijä lähetti mittaustulokset Ely-keskukselle, joka antoi Rosenströmille huomautuksen liian korkeasta vedenkorkeudesta.

Siitä lähtien vesi on pidetty sallitussa korkeudessa +96,60.

Kun padon rajat eivät jousta, Pyhäjärvi tyhjenee samaa vauhtia kesät talvet. Lämpimällä säällä myös haihtuminen on runsasta, joten vesi yksinkertaisesti pakenee järvestä.

Uimarit ja veneilijät kiroavat ilmiötä, mutta maanviljelijät kiittävät. Myös kesällä voi tulla yllättäviä tulvia rankkasateiden vuoksi. Kun uomassa on vähän varaa, vesistöt eivät heti tulvi yli äyräidensä.

Mikä sitten olisi kaikkia miellyttävä ratkaisu Pyhäjärven ja Loimijoen säännöstelyssä?

Mökkiläisten rantoja voisi ruopata ja peltojen eteen tehdä valleja. Tällainen järjestelmä ei kuitenkaan poistaisi veneilijöiden ongelmaa jatkuvasti lisääntyvistä kareista.

Ilmaan jäisi myös kysymys, kuka työn maksaisi. FL

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat