Lounais-Häme Forssan seutu

Rikoksesta epäillyn kuvan julkaisua harkittava – Voi loukata yksityiselämää

Turvallisesti voi julkaista kuvia, joista epäilty ei ole välittömästi tunnistettavissa ja joiden tarkoituksena on saada vihjeitä epäillyn tavoittamiseksi tai tunnistamiseksi.
Forssan Hälytinpalvelun yrittäjän Jorma Lehtisen mukaan valvontakameroiden käyttö on yleistynyt viime vuosina selvästi. Kuva: Tapio Tuomela
Forssan Hälytinpalvelun yrittäjän Jorma Lehtisen mukaan valvontakameroiden käyttö on yleistynyt viime vuosina selvästi. Kuva: Tapio Tuomela

Rikoksesta epäillyn kuvan tai videon jakaminen sosiaalisessa mediassa voi loukata yksityiselämää. Hämeen poliisilaitoksen rikosylikomisario Martti Hirvonen kehottaa käyttämään harkintaa onko sopivaa julkaista rikoksesta epäillystä kuva tai video, jonka on ottanut esimerkiksi omalla valvontakamerallaan.

– Suurin painoarvo tulee antaa sille, mikä on kuvan julkaisemisen tarkoitus ja voiko se loukata tekijän yksityisyyttä tai kunniaa tarpeettomasti. Kuvan julkaisu voi olla rikos, jos se on omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä kuvan kohteelle. Jos kuvassa ei ole mitään loukkaavaa ja se julkaistaan asiallisessa yhteydessä, julkaisua ei pidetä rikoksena. Kuvan tekijänoikeudet kuuluvat kuvaajalle. Hyvien tapojen mukaista on kysyä kuvauksen kohteelta lupa ennen julkaisua, mutta aina tämä ei ole mahdollista, Hirvonen sanoo.

Esimerkiksi Facebookissa näkee kuvia ja videoita, joita yritykset tai yksityiset henkilöt ovat jakaneet bensavarkaista, pihaltaan polkupyörän vieneestä henkilöstä, ohitseen ylinopeutta ajaneesta autosta tai väärin pysäköidystä autosta. Usein kuvissa ja videoissa voi näkyä auton rekisteritunnus tai henkilöt ovat tunnistettavissa.

Hirvonen toteaa, että jakamisessa voi syyllistyä useampaankin rikokseen.

– Polkupyörävarkaus katsotaan sen verran vähäpätöiseksi teoksi, että varkaasta otetun kuvan tai videon julkaiseminen voidaan katsoa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseksi, jos pyörän ottanut henkilö on tunnistettavissa. Julkaisija voi syyllistyä myös kunnianloukkaukseen, jos käy ilmi, että videolla naapurin pyörän ottanut henkilö ei olekaan varas, vaan teolle on toinen selitys.

– Sama koskee esimerkiksi videolta tunnistettavissa olevaa auton kuljettajaa, vaikka kuvaaminen muuten onkin sallittua julkisella paikalla, kuten yleisellä tiealueella. Auton rekisteritunnuksen jättäminen kuvaan mahdollistaa kuljettajan tunnistamisen, sillä sen avulla voidaan helposti jäljittää auton omistaja. Myös se, missä tarkoituksessa video julkaistaan, voi vaikuttaa asiaan eli julkaistaanko video esimerkiksi häpäisyrangaistuksena hurjastelevalle autoilijalle.

Tarkkana julkaisun kanssa ilmankin rikosta

Hirvosen mukaan turvallisesti voi julkaista kuvia, joista epäilty ei ole välittömästi tunnistettavissa ja joiden tarkoituksena on saada vihjeitä epäillyn tavoittamiseksi tai tunnistamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kuvat, joissa näkyvät pelkästään epäillyn vaatteet tai hänen käyttämänsä auto ilman rekisteritietoja.

– Vaikka epäillyn nimen saisi omatoimisesti tietoonsa, se tulee toimittaa poliisille eikä sitä saa julkaista. Epäillyn halventaminen ei myöskään ole sallittua, vaikka epäilty ei olisikaan tunnistettavissa suoraan kuvasta. Esimerkiksi halventavat tai rasistiset ilmaukset kuvan yhteydessä voivat täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Hirvosen mukaan someen ei ole suositeltava laittaa myöskään videoita tai kuvia, joissa kuvauksen kohde toimii laillisesti, mutta teko ei kuulu yleisön tietoon. Esimerkiksi raivokohtauksen saanutta miestä esittäneen Risumies-videon kuvannut henkilö joutui maksamaan sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Erityisesti kannattaa olla varovainen, jos kuvauksen kohteena on lapsia tai nuoria.

– Jotkin kaupat käyttävät näpistysten ehkäisykeinoina kylttejä, joissa lukee ”Näpistämällä hyväksyt, että kuvasi julkaistaan kaupan Facebook-sivuilla”. Teoriassa kyseessä on sopimus, jonka ehdot voi hyväksyä tekemällä rikoksen. Käytännössä tällaisilla kylteillä ei juuri ole oikeudellista painoarvoa, Hirvonen toteaa.

Hirvosen mukaan kauppiaan tulee lähtökohtaisesti toimittaa kuvat poliisille, joka tekee päätöksen kuvan julkaisemisesta esitutkintalain periaatteiden ja säännösten mukaisesti. Vakavammissa rikoksissa kuvan omatoiminen julkaisu voi tulla kyseeseen, mutta useimmiten tällaisetkin kuvat julkaisee poliisi.

Kuvat mieluummin poliisille

Hirvonen toteaa, että rikostapauksia koskevien kuvien julkaisu sosiaalisessa mediassa tuottaa yleensä paljon yhteydenottoja poliisille.

– Jos tekijä on kuvista tunnistettavissa, on selvää, että se auttaa tutkintaa ja monesti juttu selviää sillä perusteella. Lähtökohtaisesti kuvat tulee kuitenkin rikostapauksessa toimittaa poliisille, joka harkitsee, onko julkaiseminen lain mukaan mahdollista.

Vaikka joku arvelisi löytäneensä sosiaalisen median päivityksensä ansiosta esimerkiksi pyöränsä varastaneen henkilön, Hirvosen mukaan tällaisissakin tapauksissa on syytä ottaa ennemmin yhteyttä poliisiin kuin mennä itse perimään omaisuuttaan takaisin. On myös huomattava, että varastettu omaisuus on jo saattanut siirtyä kolmannelle henkilölle. FL

Yksityinen kameravalvonta

Omatoimisen kameravalvonnan pelisääntöjä:

Omaa aluettaan saa kuvata, mutta kuvaaminen ei saa kohdistua edes osittain naapurin pihalla kulkeviin ihmisiin.

Riistakameroita asennettaessa on oltava tarkkana, ettei kamera vahingossakaan kuvaa naapurin piha-aluetta, sillä silloin on riskinä, että kuvaa myös siellä liikkuvia, kotirauhan piirissä olevia ihmisiä.

Asiasta on olemassa Itä-Suomen hovioikeuden päätös vuodelta

2014

Tuolloin kesämökilleen kaksi riistakameraa asettanut henkilö tuomittiin sakkoihin salakatselusta, koska oikeus katsoi, että hän oli kuvannut ihmisiä myös naapureiden tontilla.

Omakotitalon pihan tai yksityisen alueen valvonta ei vaadi erillistä ilmoitusta.

Apulaisoikeusasiamiehen lausunnon mukaan oikeudettomasti kotirauhan suojaamalla alueella olevaa saa kuvata siitä kertomatta, joten salaisenkin valvontakameran käyttö on mahdollista muun muassa omakotitalon sisäänkäynnin valvomiseksi.

Ihmiset osaavat nykyään jo varautua omakotitalojen kameravalvontaan eikä sitä siksi lasketa salakatseluksi.

Tietosuojavaltuutetun mukaan myöskään henkilötietolaki ei vaadi ilmoitusta kameravalvonnasta, koska henkilötietoja kerätään henkilökohtaisiin tarkoituksiin tai tiedot ovat tarpeen oikeusvaateen kannalta.

Lähde: Rikosylikomisario Martti Hirvonen, Hämeen poliisilaitos

Uusimmat