Lounais-Häme

Rimadonna etenee leppoisaa tahtia – Jokioisilla rima kerrallaan rakentuva retkivene pääsee vesille ehkä 2024

Veneentekijäksi ryhtynyt Rolf Achrén muutti Jokioisille paatin vuoksi. Puuveneen teko etenee leppoisasti 20 rimanosaa kuukaudessa. Kahvia menee ja aikaa kuluu liimojen rapsutteluun.
Rolf Achrén intoutui isänsä jalanjäljillä puuveneen tekijäksi. Tavoitteena on saada 9-metrinen retkivene vesille vuonna 2024. Kuva: Lassi Puhtimäki
Rolf Achrén intoutui isänsä jalanjäljillä puuveneen tekijäksi. Tavoitteena on saada 9-metrinen retkivene vesille vuonna 2024. Kuva: Lassi Puhtimäki

Puolitoista kilometriä rimaa on Rolf Achrén taivutellut jo hellästi työnimellä Rimadonna kulkevan veneensä helmoille. 2,5 kilometriä urakkaa on vielä edessä ennen kuin 9,40 metriä pitkä ja 2,90 metriä leveä retkivene on pohjansa puolesta vesikelpoinen.

Jokioisten kaupoilla vastaan tulevien tuttujen on turha kysellä, mitä mies on puuhaillut. Aika on kulunut seuraavaa 30 millimetrin korkuista rimaa paikoilleen laitellessa. Peukalo ja etusormi eivät liiemmin rasitu Rolfin näyttäessä, paljonko laidan korkeus on edelliskerrasta edistynyt.

Työergonomia on projektin edetessä sentään kohentunut, kun ison miehen ei enää tarvitse könytä lattialla rimoja kiinnitellessään.

– Työ etenee 20 rimanosaa kuukaudessa. Päivä lähtee rauhallisesti aamukahvilla ja somea pyöritellessä. Jos oikein puristan, teen venettä kuusi tuntia päivässä. Normaali päivä taitaa olla kolme tuntia, kun pitäähän sitä välillä syödä ja nukkuakin, neljättä vuotta eläkepäivistä nauttiva tietoliikenneinsinööri myhäilee.

Rimadonna on todellinen slowboat

Kiire on veneentekijän pahin vitsaus. Liimaa kuluu tuhottomasti, sillä rimojen väiiin ei saa jäädä pienintäkään rakoa, jotta pohjasta tulisi vedenpitävä. Liiman on myös annettava kuivua huolella ennen kuin uutta rimaa voi päälle sovittaa.

– Luulin aluksi, että rimat lyödään kiinni vain naulaimella. Yllätys oli melkoinen, kun kyselin asiaa vanhoilta veneentekijöiltä. Liimaa kuluu ja rimaruuvit laitetaan noin 20 sentin välein. Melkein puolet työstä on ylijäämäliimojen poisrapsuttelua.

Rolf Achrén kertoo, että muutamaan rimaan on ikuistettu myös avopuolison nimi hänen kokeiltua Rolfin opissa, miten venettä konkreettisesti tehdään.

Hänen veneensä on kaikella tavoin todellinen slowboat. Rimoitustyö alkoi syksyllä 2018 ja rakentamiseen menee vuosia. Kun vene joskus valmistuu, niin vesillä ei ole kiire mihinkään.

Alun perin tarkoitus oli saada paatti Keurusselälle tai Näsijärvelle kesällä 2022. Nyt tähtäin on vuodessa 2024. Aluksi vauhtia hidasti se, että riittävän laadukasta ja oksatonta rimapuuta oli pohjaan vaikea löytää. Pelastus löytyi lopulta nokialaiselta sahalta.

Innoitus veneenrakennukseen isältä

Ajatus omasta puuveneestä konkretisoitui eläkepäivien kolkuttaessa kannoilla. Innoittajana toimi edesmennyt isä, puuseppä Erik Rudolf Achrén, joka teki puisia matkaveneitä 1950–1980-luvuilla yhden joka vuosikymmenellä.

Serlachiuksella rakennusmestarina ollut kuivan Pohjanmaan kasvatti innostui veneenteosta kevättulvajoissa lauttoja uiteltuaan. Hänen käsissään syntyi neljä Anaconda -nimen saanutta matkavenettä.

Erik Rudolfin veneillä kuskattiin Serlachiuksen arvovieraita Mäntän Keurusselällä ja Rolf oli noilla reissuilla laivapoikana.

– Kipinä juontaa siis jo lapsuudesta. Olen aina piirrellyt veneitä, hytin muotoja ja ikkunoita. Tein Tampereen ammattikorkeakoulun puusepänverstaalla kaaret isäpapan 1950-luvulla piirtämien mallipiirustusten pohjalta tuppeensahatusta männystä. Ihan kahvituntihommina ne syntyivät.

Pajan seiniä koristavat puuseppäisän tekemien veneiden kuvat innostavat Rolf Achrénia urakassa eteenpäin. Kuva: Lassi Puhtimäki
Pajan seiniä koristavat puuseppäisän tekemien veneiden kuvat innostavat Rolf Achrénia urakassa eteenpäin. Kuva: Lassi Puhtimäki

”Jumalauta, kuinka iso siitä tulee”

Rimadonnalle sopivasti Rolf Achrénin veneen muotokieli on pyöreämpää kuin isäukon veneissä. Se millaiseksi vaikkapa veneen keula- tai ohjaushytti muotoutuu, on vielä tekijällekin pitkälti mysteeri. Se on selvää, että ohjaushytistä täytyy löytyä tilaa myös Rolfin 190-senttiseksi venähtäneille pojille.

– Täytyy olla uteliaisuutta ja mielenkiintoa, että tällaiseen ryhtyy. Alkuaikoina, kun venettä tein, ajattelinkin ruotsiksi. Välillä on tullut kommenttia, että jumalauta, kuinka iso siitä tulee. Moni on luullut, että teen jotain 4,5-metristä soutuvenettä.

Rolf Achrén tuumii, että käytetyn puuveneen ostaminen on aina melkoinen riski ja vaatii vankkaa perehtymistä. Oman veneen teko sen sijaan on vaarallista vain rakentajalle työtapaturmien kannalta.

– Oman vesikulkuneuvon teko on minulle pitkäaikainen haave. Se, millainen veneestä lopulta tulee, on minullekin arvoitus ideoita kun tulee niin hirveästi, Rolf Achrén naurahtaa paljastaen, että verstaan takanurkassa on seuraavan ”vesikulkuneuvon” pienoismalli peiton alla piilossa.

Se tuleeko veneen nimeksi lopulta työnimenä oleva Rimadonna vai isän perintöä kunnioittava Anaconda V jää nähtäväksi.

Juttu on julkaistu Forssan Lehden Kesälehdessä 2020. Pääset lukemaan lehden vapaasti tästä.

Uusimmat

Näkoislehti

10.8.2020

Fingerpori

comic