Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys esitti Forssan kaupungille ja Tammelan kunnalle Saaren kansanpuistossa sijaitsevan Raanpään ja Suujärvenharjun alueen suojelemista kokonaisuudessaan. Esitetty suojelualue kuuluu merkittäviltä osin Kaukolanharjun Natura 2000 -alueeseen. Tammelan kunnanhallitus päätyi eri kannalle kuin suojelua kannattanut Forssan kaupunginhallitus, vaikka kunnat omistavat yhdessä kansanpuiston alueen ja valitsevat jäsenet perustamaansa Saaren kansanpuiston hoitokuntaan.
Forssan kaupunginhallitus päätti kesällä antaa Raanpäässä ja Suujärvenharjulla sijaitsevien alueiden suojelutoimet ympäristönsuojeluyksikön valmisteltaviksi. Kaupunginhallitus edellytti, että Saaren kansanpuiston hoitokuntaan valitut kaupungin edustajat ja kaupungin viranomaiset pidättyvät asian käsittelyn aikana Raanpään ja Suujärvenharjun alueella puiden kaadoista ja muista vastaavista toimista, jotka vaikuttavat suojeluarvoihin ja maisemaan. Paljastuneita puunjuuria uimarantojen ja juhlakentän ympäristössä saa kuitenkin suojata.
Lounais-Hämeen Pirtin Säätiön hallinnoima alue pyritään lisäksi ottamaan mukaan kehitettävän alueen laajuutta koskevaan tarkasteluun. Alueen suojelusta on Forssan päätöksen mukaan määrä neuvotella Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.
Tammelan kunnanhallitus päätti kuitenkin syyskuussa, että alueen suojeleminen ei ole tarkoituksenmukaista, vaan virkistyskäyttö palvelee parhaiten mahdollisimman monia käyttäjäryhmiä. Tammelan ympäristölautakunnan esitys oli puoltanut suojelua Forssan päätöksen lailla.
Raanpään ja Suujärvenharjun alueiden nykyinen hoitotaso on Tammelan kunnanhallituksen mukaan säilytettävä ja virkistyskäyttö taattava niin, että alueella liikkuminen on turvallista ja suunnitelmallinen puuston harvennus estää maiseman umpeenkasvun.
Alun perin kunnanhallituksen esitys oli ympäristölautakunnan mukainen, mutta kunnanjohtaja Kalle Larsson muutti sitä ennen kokousta Saaren kansanpuiston hoitokunnan lausunnon kaltaiseksi keskusteltuaan useamman päättäjän kanssa. Kunnanhallituksen jäsen Jan Löfstedt (vihr.) ilmoitti päätökseen eriävän mielipiteensä.
Larsson sanoo vielä perehtyvänsä Forssan kaupungin päätökseen ja katsoo, onko Tammelassa syytä ottaa asia uudestaan kunnanhallituksen käsittelyyn. Hän myöntää, ettei kukaan ole ajanut alueen virkistyskäyttöä rajaavaa totaalista suojelua.
Saaren kansanpuiston hoitokunta totesi elokuisessa lausunnossaan, ettei se puolla suojelualoitetta. Hoitokunta perusteli, että alue on perustettu kansanpuistoksi, jotta lähiseudun ihmiset saisivat virkistysalueen. Virkistysarvojen säilyttämiseksi alue ei saisi kasvaa umpeen ja puustoa on harvennettava, jotta puusto järeytyisi.
Saaren kansanpuiston hoitokunta on hoitanut aluetta metsänhoitosuunnitelman 2011–2021 mukaan. Säästettäviä kohteita on kolmannes metsäpinta-alasta ja erityishakkuukohteita yli puolet metsäpinta-alasta.
Erikoista asiassa on se, että Forssan kaupunki valitsi hoitokuntaan omat kolme jäsentään viimeksi vuosiksi 2013–2016 ja huomasi tehdä uudet valinnat vasta nyt syyskuun lopulla. Näin hoitokunnan forssalaisjäsenten mandaatti oli viime ajat kyseenalainen.
Hoitokunnan uudeksi jäseneksi nousi nyt ympäristöpäällikkö kaupunginpuutarhurin ja luottamushenkilön lisäksi. Ympäristöpäällikön valintaa hoitokuntaan perusteltiin juuri alueen suojelutoimien valmistelulla.
Ympäristöpäällikkö Nina Salminen-Åberg harmittelee epäselvyyksiä mutta toteaa noudattavansa kaupungin palveluksessa olevana kaupunginhallituksen päätöstä.
– Asiaa pitäisi selkeyttää.
Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys haluaa, että asia tarkasteltaisiin yhdessä ja rauhassa niin, että kaikki ymmärtävät, mistä on kyse.
– Luonnonsuojelualueelle voidaan tehdä myös hoitosuunnitelma. Yhdistykselle on tärkeää, että ydinalue suojellaan, missä on liito-orava ja arvokkain metsäalue, huomauttaa LHLSY:n puheenjohtaja Simo Veistola.
– Me emme ymmärrä, miksei siitä voi tehdä suojelualuetta.
Valtakunnallisesti arvokaan harjualueen suojelun tarkoituksena on turvata lajiston ja eri luontotyyppien monimuotoisuus sekä huolehtia kansallismaiseman, kulttuuriympäristön ja virkistys-/retkeilyalueen säilymisestä.
Suojeltavaksi esitetty alue muodostaa luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan eteläsuomalaisten luontotyyppien mosaiikin. Alueen uhkatekijöiksi on koettu voimakas virkistyskäyttö ja metsähakkuut.
Esitetyn suojelualueen metsien kohtalo voi nousta esiin kaupungin metsäomistuksen käsittelyn yhteydessä Forssan valtuutettujen iltakoulussa 16. lokakuuta. FL
