Lounais-Häme Tammela

Salaseura takasi työrauhan ja järjestyksen Mustialassa – Hiljaiset pääsivät helpommalla ja hölösuut oppivat nopeasti tavoille

Mustialan instituutti huolehti, että lumipenkat olivat 45 asteen kulmassa ja opettajien sanaa pidettiin lakina. Rehtori ei instituutista "tiennyt", eikä asiasta hiiskuttu edes perheenjäsenille.
Martti Rekola ja Erkki Ristisuo tuumivat, että Mustialan instituutissa kaikki opiskelijat olivat tasa-arvoisia. Tosin vanhat herrat enemmän kuin nuoret veljet... Mustialan kierroksella sattumalta vastaan tulleen instituutin kieltoajan 1980-luvun taitteen opiskelijan kommentti: "ai mikä instituutti" ja leveä hymy kertovat paljon salaseuran luonteesta. 1960-luvulla rehtorikaan ei muka asiasta tiennyt, vaikka maistelikin boolia instituutin kekkereissä. Kuva: Tapio Tuomela
Martti Rekola ja Erkki Ristisuo tuumivat, että Mustialan instituutissa kaikki opiskelijat olivat tasa-arvoisia. Tosin vanhat herrat enemmän kuin nuoret veljet... Mustialan kierroksella sattumalta vastaan tulleen instituutin kieltoajan 1980-luvun taitteen opiskelijan kommentti: "ai mikä instituutti" ja leveä hymy kertovat paljon salaseuran luonteesta. 1960-luvulla rehtorikaan ei muka asiasta tiennyt, vaikka maistelikin boolia instituutin kekkereissä. Kuva: Tapio Tuomela

Tarkoin varjeltu salaisuus, josta on kirjoitettu jopa kirja, mutta jonka olemassaoloa kukaan ei tunnusta. Tämä luonnehdinta pätee ammattikasvatushallituksen vuonna 1979 kieltämään Mustialan instituuttiin.

Oppilaiden ylläpitämä epävirallinen instituutti takasi vuosikymmenten ajan lehtoreille työrauhan ja piti paikat ojennuksessa. Se ylläpitikö instituutti järjestystä vai simputtiko nuorempia oppilaita on asia, josta voitaneen olla montaa mieltä.

– Minulla oli ennalta hatara aavistus, että jotain siellä on. Asiasta ei puhuttu edes perheenjäsenille, mutta vuodettiin tarkoituksella epämääräisesti, myhäilee Mustialassa vuosina 1964–1966 agrologiksi opiskellut Erkki Ristisuo.

Lue myös: Kuninkaankartanon paikalle rakentui tiivis kouluyhteisö.

Nuorilla veljillä työsarkaa

1960-luvun puolivälissä instituutti oli sisäoppilaitoksen työhevonen. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat eli nuoret veljet tekivät työt, toisen vuoden mustialaiset eli vanhat herrat teettivät ne ja kolmas vuosikurssi, olonomit katselivat päältä.

Lumityöt, käytävien puhtaanapito, hiekoitus, luokkien tuuletus ja liitutaulujen pesu olivat tyypillisiä nuorten veljien tehtäviä. Lentopallokenttä pidettiin pelikunnossa ja avanto avoimena läpi talven.

Työt aloitettiin aamuviideltä, eikä aamupalalle tallustaessa tarvinnut miettiä, onko piha hiekoitettu. Rintamalla taistelleet miehet eivät saaneet erityiskohtelua.

– Hommat tehtiin myös kunnolla. Taulu oli puhdas, eikä vain lääpitty ja lumipenkat aurattu 45 asteen kulmaan, Ristisuon luokkatoveri Martti Rekola kertoo.

Tehtävät olivat yleensä asiallisia ja harmittomia, mutta ne esitettiin ja jaettiin nuorille veljien tehtäväksi julkisesti ruokalassa aina vankalla pokerinaamalla. Hiljaisemmat pääsivät helpommalla ja hölösuutkin oppivat nopeasti.

– Eräs kaveri sai ulosottomiehen tittelin. Hänelle painotettiin virkamiehen vastuuta. Tehtävänä oli ruksata nimiä ja huolehtia, että jokainen tuo peltilaatikkoon kolme markkaa jotakin lahjaa varten, Ristisuo nauraa.

Jutut olivat leveitä ja uhkaukset hurjia. Käskyttäjinä kunnostautui neljän ärrän kvartetti: Ristisuo, Rekola, Rautiainen ja Riihioja.

– Instituutti opetti meidät suupaltit kakkosluokkalaiset käyttämään sanaa ja puhumaan asioista vakavalla ilmeellä. Naaman piti aina olla kuin petolinnun perse, Rekola jatkaa.

Seuraavalle vuosiluokalle

Tehtäviä ei tarvinnut keksiä, vaan vanhat herrat siirsivät nuorina veljinä tekemänsä hommat uusille tulokkaille. Sihteeri piti tehtävistä kirjaa, ettei samoja töitä teetetty uudelleen.

Toveriliitto ja Mustialan toukopojat vastasivat opiskeluaikoina virallisista huvituksista, mutta instituutti piti yllä arjen showta. Jos jollain oli valittamista, rehtori myhäili, ettei ole instituutista kuullutkaan tai tokaisi, ettei täällä ole kenenkään pakko olla.

– Nuorena veljenä olo jäi parhaiten mieleen. Mielenkiinto säilyi ja hereillä tuli oltua, kun ei tiennyt yhtään, mitä huomiseksi keksitään, Ristisuo myhäilee.

Instituutti vaati, että lehtoreita kunnioitetaan ja takasi näin työrauhan. Opettajan sanaa pidettiin lakina ja sitä kunnioitettiin. Kanataloutta opettaneen nuoren naisen oppeja ei kyseenalaistettu.

– Lehtorin sana oli totuus. Instituutti korosti, että älkää tuoko itseänne esiin. Se häiritsee, kun nuori jolppi hyppii silmille. Instituutilla oli vahva kasvatuksellinen vaikutus ja se niittasi porukan yhteen, Rekola kertoo.

Instituutin hajoamisesta hänellä on vain toisen käden tietoa. Huonot oppilasjohtajat käyttivät järjestelmää ilmeisesti väärällä tavalla hyväkseen ja tekivät jäynää opettajille.

– Väitettiin, että moni oppilas koki olonsa vaikeaksi ja Mustialassa oli painostavaa olla. Instituutin vuoksi opiskelijamäärä kuulemma laski, Rekola kertoo.

Hän palasi Mustialaan opettajaksi 1982, mutta haastattelussa vannotettiin, että instituutin on pysyttävä kuopattuna. FL

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic