Lounais-Häme

Se on siinä!

30 päivää, 1 400 kilometriä. Noin 45 kilometriä päivässä.

Forssalainen Janne Korpela käytti heinäkuun juostakseen Nuorgamista Helsinkiin osana Suomi 100 -juoksua. Moni mietti, miten äijän käy, mutta hyvinhän siinä kävi.

Korpela ja kahdeksan muuta hurjan urakan läpikäynyttä ultrajuoksijaa saapui sunnuntaina illansuussa Helsingin Senaatintorille. Fiilis oli tietenkin katossa.

-Olihan se ihan huikeaa päästä maaliin Senaatintorille. Siellä oli perhe, sukulaisia ja tuttujakin vastassa, väsynyt, mutta onnellinen juoksija kertoi.

Juoksun viimeiset päivät sujuivat Korpelalta kuten muut sitä ennen – erittäin hyvin. Jalat kestivät, mieli pysyi virkeänä ja vauhti juuri suunniteltuna. Hyvin tehty pohja piti juoksun loppuun saakka.

-Samalla lailla sujui loppuun asti. Kaikki meni nappiin, ei ollut mitään vaikeuksia.

Senaatintorilla juoksijat onniteltiin, kukitettiin ja kuvattiin. Maljatkin nosteltiin. Myöhemmin on luvassa vielä muistopalkinto urakasta ja videodokumentti, jonka tallensi juoksijoita läpi maan seurannut kuvausryhmä.

-En ole vielä oikein tajunnut sitä, mitä on tullut tehtyä. Urakka on ohi, eikä maanantaina tarvitse enää juosta. Aika lailla tyhjä olo, en ole vielä sisäistänyt kokonaan tätä juttua, Korpela pohti sunnuntai-iltana.

 

Vaikka Korpela ei maanantaina lenkille lähdekään, ei hän malta heittäytyä sohvaperunaksi. Eikä se kannata, liikkeeseen ja rasitukseen tottunut kroppa ei siitä pitäisi.

-Lenkille en lähde, vaikka en ihan paikoillanikaan aio olla. Sellaista arkiliikuntaa pitää perheen kanssa harrastaa, etteivät paikat kramppaa tai mene ihan jumin, Korpela suunnitteli alkuviikon ohjelmaa.

Ultrajuoksija ei aio nyt vähään aikaa miettiä uusia urakoita, sellaisen aika on joskus myöhemmin. Seuraavassa kisassa hän on mukana huoltajana, ei urheilijana.

-Vaimo on menossa syyskuussa 100 kilometrin mittaiseen Pyhäjärven ympärikävelyyn Tampereelle. On minun vuoroni olla siellä huoltojoukoissa, Korpela tuumasi. FL

 

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic