Lounais-Häme Tammela

Seikkailussa etsittiin mystistä Kultaisen käpyä: “Nyt osaatte opastaa ihmisjättiläisiä suojelemaan luontoa”

Tammitarhan päiväkodin lapset seikkailivat luontoaarretta etsien.
Eskariryhmä Tietäjät vietti jännittäviä hetkiä etsiessään maagista Kultaista käpyä. Luontoyritys Loimunallen järjestämä seikkailu oli tarkoitettu kaikille lapsille kolmevuotiaista esikoululaisiin.

“Puu on viisas vanha jo, on tuuhea sen oksisto. Puu kasvoi silloin jo paikallaan, kun sinä synnyit maailmaan. Puu seisoo metsän porttina, saat luvan metsään astua. Kuuntele, haistele, maistele mitä metsä lahjoittaa sinulle.”

– Vanha viisas puu on antanut meille tehtäväksi löytää Kultaisen kävyn, joka antaa voimaa ja viisautta, kertoo Joni Hernberg lapsille.

– Sain oravalta tällaisen kartan, jonka mukaan teidän pitäisi suunnistaa. Siinä on vinkkejä, mistä päin lähdemme käpyä etsimään.

 

“Orava oli pitkään tarkkaillut metsää ja siellä liikkuvia ihmisiä. Se oli huolestunut mättäille ilmestyneistä papereista, juomatölkeistä ja muovirasioista. Nyt se oli kuullut Metsänhaltijalta, ettei tämä enää yksin jaksa eikä ehdi huolehtia metsän viihtyisyydestä, siisteydestä ja eläinten turvallisuudesta.”

– Täällä laatikossa on muutama asia, mitä yleensä löytyy luonnosta ja yksi asia, mitä ei pidä löytyä. Mitäs nämä ovat? Hernberg opastaa ensimmäisellä rastilla.

– Mansikoita! yksi lapsista arvaa.

– Eivät ole mansikoita, vähän kirpeämpiä

– Puolukoita, yksi tietää.

– Mitäs tuo sitten on?

– Puunkuorta.

– Kyllä, koivun tuohta. Mikäs näistä asioista ei kuulu ollenkaan luontoon?

– Tuo tuossa, moni vastaa muovista makuvesipulloa osoittaen.

– Aivan. Se on roska, joka kuuluu palautuspisteelle kauppaan. Kaiken, minkä viemme luontoon, tuomme myöskin sieltä pois.

– Aarrekartan avulla löytyy tie seikkailuun, Joni Hernberg näyttää.

 

“Ökömörö on kulkenut tästä, sen tiedät jäljestä leveästä.” Suuren Ökömörön jalanjälki pitäisi löytää. Nyt lapsia alkaa jännittää.

– Se on kyllä ihan kiltti. Mennään ihan hiljaa eteenpäin, Hernberg rohkaisee.

Lapset löytävät isot vaaleanpunaiset tassunjäljet ja kulkevat niitä pitkin metsän tarkkailupaikalle.

– “Äänet lähellä, äänet kaukana, tuulen tassu poskella.” Nyt voisimme kuunnella, mitä ääniä täällä kuuluu. Tulihan kaikille taikakiikarit mukaan?

Esiin pistää pelottavan peikon luola. “Uskallanko kurkata, onkohan peikko kotona?”

– Ei ole kotona! lapset kurkkaavat. Peikko on varmaan lähtenyt leikkimään tai matkalle.

 

Kartalla lapset huomaavat tähden. Missäspäin niitä aina näkyy? Lapset osoittavat taivasta.

– Ilmeisesti vinkki on tässä se, että pitää katsoa enemmän ylöspäin kuin alaspäin.

Reitti jatkuu toisen ison puun luokse, jonka oksalla yhäällä kimmeltää jotain.

– Te löysitte kultaisen kävyn! Hernberg riemastuu.

– Olette rohkeita seikkailijoita. Nyt viemme kävyn takaisin vanhan viisaan puun luo.

Kiitoksena puu antoi jokaiselle lapsista kaulakoruna oman kävyn, jossa on hitunen kultaa. Se antaa taitoa ja ymmärrystä auttaa metsää, luontoa ja sen eläimiä.

– Sen avulla osaatte nyt myös opastaa ihmisjättiläisiä eli aikuisia suojelemaan luontoa. FL

 

Kultaisen kävyn tarina ja runot: Sirpa Sironen-Hänninen.

 

Uusimmat