Lounais-Häme

Seukkarin visio on edelleen voimissaan

Hannu Miettinen työskenteli aikanaan myynti- ja johtotehtävissä Matti Rinteen perustamassa Loimaan Seudussa. Kun Rinteen lehtibisnekset päättyivät konkurssiin, Miettinen sai pestin mm. Forssan Seutua kustantaneesta Karprint Oy:stä.

– Työpaikan vaihtoon päädyin vähän vahingossa, kun olin vaimoni Sirpan kanssa jakamassa Forssan Seutua. Pudotin juuri lehteä Perälän Jopen postilaatikkoon, kun Joppe sattui paikalle. Siinä jutellessamme Joppe pyysi minua töihin Seutu-Sanomiin, Miettinen kertoo.

Miettinen ei kauan miettinyt, vaan aloitti Seutu-Sanomien ilmoitusmyyjänä elokuussa 1990. Perälä oli perustanut lehden edellisen vuoden marraskuussa.

Työpäivä alkoi aina halauksella

Alkuaikojen Seutu-Sanomissa töitä tekivät Hannu Miettisen ja päätoimittaja Jorma Perälän lisäksi Jussi Rastas ja Kai Hagström, Maire Soiluva hoiti toimituksellisen puolen oman yrityksensä kautta.

– Porukka oli tiivis ja puhalsi yhteen hiileen. Joppe lanseerasi sellaisen tavan, että jokaisen työpäivän alkajaisiksi halasimme toisiamme, ja se osaltaan yhdisti meitä työyhteisönä. Esimerkiksi kesälomajärjestelyt tehtiin uusiksi ilman nokan koputtamista, jos jonkun tilanne sellaista vaati, Miettinen muistelee.

Miettisen työtehtäviin kuului perusmyyntityön ohella muiden myyjien avustaminen vuosisopimusten teossa.

–  Jälkeenpäin olen kauhistellut sitä, miten paljon aikaa veimme yrittäjiltä. Menimme yrityksiin sovittuna aikana, teimme kaupat ilmoituksesta, jos onnistuimme, palasimme toimistolle tekemään ilmoitusvedosta, jonka sitten kävimme hyväksyttämässä asiakkaalla. Toisinaan asiakas halusi vielä muutoksia, jotka tehtyämme veimme vedoksen uudestaan näytille.

Aika pian kauppateknikko Miettisestä tehtiin myyntipäällikkö, mitä myöten tehtävät vaihtuivat myynnin johtamiseen ja raportointiin sekä tulos- ja kuukausilaskelmien tekemiseen.

– 90-luvun laman alkaessa koko porukka istui pöydän viereen analysoimaan tilannetta. Tutkimme kirjanpidosta jokaikisen kohdan ja pohdimme tarkkaan kaikki säästömahdollisuudet pienimpiä yksityiskohtia myöten. Niin siinä kävi, että ns. ilmaisjakelulehdet pärjäsivät ja tilauspohjaiset lehdet kärsivät.

Kun Seutu-Sanomissa alettiin vakavasti harkita tietotekniikka-aikaan siirtymistä, Miettinen vastusti ajatusta aluksi.

– Sitten lomalla ollessani Joppe ja Jussi tekivät päätökset tietotekniikkaan siirtymisestä, Miettinen virnistää.

Ammattimaista ja suurempaa

Jorma Perälä myi Seutu-Sanomien Kustannus Oy:n Forssan Kirjapaino Oy:lle vuonna 2001.

– Olin ollut tietävinäni jo vuoden verran, että Joppe neuvottelee myynnistä useammankin tahon kanssa. Taas asioita tapahtui, kun olin lomalla. Olin juuri tullut ulos Kielissä sijaitsevasta tavaratalosta, kun Joppe soitti. Hän totesi, että halusi minun kuulevan yrityskaupasta juuri häneltä ensimmäiseksi, Hannu Miettinen kertoo.

Miettinen ei aluksi oikein osannut ajatella uutisesta mitään.

– Sitten tuli sellainen tunne, että hyvä, kun lehti jää paikalliseen omistukseen eikä mene esimerkiksi turkulaisille. Saattaa olla, että siinä tapauksessa koko lehteä ei olisi enää olemassakaan.

Omistajanvaihdoksen myötä Miettinen koki lehdentekemisen muuttuvan ammattimaisemmaksi ja touhun isommaksi.

– Aaltosen veljekset Seppo ja Ilppo olivat ahkerasti mukana palavereissa. He ymmärsivät, että toisinaan menee hyvin ja joskus taas huonommin. Myyntiä koetettiin aina katsoa vuositasolla, eikä siitä kukaan niuhottanut, jos pari lehteä välillä myi heikommin.

Seuraava vakavan harkinnan paikka tuli, kun Eero Lehti oli perustamassa Viikko-Uutisia Forssaan.

– Ensin pohdittiin tosissaan Seutu-Sanomien muuttamista kaksipäiväiseksi. Tein laskelmia kaikilla eri tavoilla ja erilaisin levikkivaihtoehdoin, mutta en saanut millään laskentamallilla suunnitelmaa kannattavaksi, joten ajatuksesta luovuttiin. Viikko-Uutiset myi ilmoitustilaa halvalla, mutta Forssan Kirjapainon herrat eivät panikoineet. Emme lähteneet polkumyyntiin mukaan, mikä osoittautui sittemmin oikeaksi ratkaisuksi.

Kun Hämeen Sanomat Oy viime vuonna osti Seutu-Sanomat ja Forssan Lehden, Miettinen oli ollut eläkkeellä jos nelisen vuotta.

– Vähän kauhulla ajattelin, että mitähän siitä seuraa. Sanoin kuitenkin niin Grahnin Karille kuin Suontaustan Karillekin heitä tavatessani, että saattaa olla oikeastaan hyvä asia, että taustalla on enemmän voimaa. Ja Hämeen Sanomien toimitusjohtaja Pauli Uusi-Kilponen ymmärtää kyllä bisneksen. Samalla olen ollut onnellinen siitä, että lähdin ajoissa eläkkeelle enkä joutunut yt-neuvotteluihin.

Myyntimies takaraivossa

Jorma Perälän visio jo ennen Seutu-Sanomien perustamistakin oli se, että lehden pitää tarjota paikallisia juttuja ja kertoa paikallisista ihmisistä. Joskin erilaisten sattumusten myötä Paavo Väyrynen esiintyi vuosittain Seukkarin syntymäpäivälehdessä.

– Jopen alkuperäisajatus toteutuu Seukkarissa edelleen hienosti. Lehteen on myös tehty onnistunut ja sisältöä selkeyttänyt ulkoasu-uudistus, joskaan henkilökohtaisesti en pidä kirjasintyypistä, Hannu Miettinen puntaroi.

Miettinen lukee lehteä nyt tarkemmin kuin töissä ollessaan.

– Silloin tiesin, mitä mihinkin lehteen tulee, ja juttelimme aiheista keskenämme. Nyt kaikki on uutta, ja luen mieluiten esimerkiksi rohkeasti liikkeelle lähteneistä ja sittemmin menestyneistä yrittäjistä, mutta myös toisaalta kohtalon potkimista ihmisistä. Henkilöhaastattelut ovat tärkeintä antia.

Miettinen tarkastelee lehteä myös myyntimiehen silmin.

– Työ on edelleen takaraivossa. Saatan pohtia, että tämä numerohan on oikein kannattava, vaikken tiedäkään mitään nykyisistä ilmoitushinnoista. Aika näyttää, miten käy, mutta ei painettu sana enää saavuta sitä volyymia, mikä sillä on parhaimmillaan ollut. Toisaalta mainokset tulevat paremmin esiin printtilehdessä kuin nettiversioissa.

Lisää kommentti

Jätä tästä kommenttisi

Uusimmat

Fingerpori

comic