Lounais-Häme

Siistijän kauhun hetket hississä

 

-Se oli järkyttävää. En osaa sanoa, missä vaiheessa tajusin, että olen täällä koko yön. Iski paniikki ja jossain vaiheessa mielessä pyöri jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Näin tiivistää forssalainen Päivi Laakso tunnelmansa niistä yli 11 tunnista, jotka hän vietti työpaikkansa hississä.

Elettiin tammikuuta ja ulkona oli 27 astetta pakkasta. Päivi Laakso teki iltayhdeksän aikaan tavanomaista kierrostaan ison työpaikan toimitilojen siistijänä. Ylemmissä kerroksissa oli paikalla muutama työntekijä, mutta Laakso oli yksin rakennuksen kellarikerroksessa. Hänen aikomuksenaan oli, kuten niin monesti ennenkin, vaihtaa siivouskärryjen kanssa kerrosta. Kunnes hissi teknisen vian seurauksena pysähtyi kerrosten väliin.

-Painoin neljä kertaa hälytystä. Siitä meni tieto tekstiviestinä eteenpäin, mutta kukaan ei reagoinut asiaan.

Laaksolla oli yllään vain lyhythihainen paita ja työnantajan liivi, nekin hikisiä ja likaisia. Puhelinta hänellä ei ollut mukana hississä. Eikä kelloa, joten ajantajukin katosi jossakin vaiheessa.

Ensimmäiset 2-3 tuntia Laakso oli paniikissa. Sen jälkeistä olotilaa hän ei osaa tarkkaan kuvailla. Ruumis teki ikään kuin humussa ja sumussa asioita. Alitajuisesti hän hyväksyi tilanteen ja rauhoittui, mutta mielessä ehti myllertää monenlaista.

-Toitotin itselleni, että yritä pysyä rauhallisena. Olen kokenut elämässäni vakavia asioita ja mieleeni tuli, kuinka paljon minun pitää kestää.

Laakso oli syönyt viideltä. Oli ymmärrettävää, että yön tunteina olo heikkeni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Uni ei tietenkään tullut silmään, eikä hissin lattialle voinut käydä makaamaan, kun lattianrajassa veti. Tuskaa lisäsi Laakson kärsimä ahtaan paikan kammo.

-En tuntenut nälkää enkä janoa, eikä tullut edes pissahätää, mutta vatsani turposi. Virtsarakko olisi voinut haljeta missä vaiheessa tahansa, Laakso muistelee.

Aamulla klo 8.30 Laakso kuuli talon työntekijän saapuvan paikalle. Hän koputti hissin oveen ja sai kontaktin työntekijään hissin pienen ikkunan kautta. Työntekijä hälytti heti apua, mutta kesti aikansa ennen kuin Laakso saatiin ulos hissistä.

-Työntekijä jutteli minulle koko sen ajan ja rauhoitteli. Siitä iso kiitos hänelle. Kun pääsin ulos, syöksyin kuin ohjus kotiin ja kylpyammeeseen. Istuin kuumassa vedessä, mutta puoli päivää kesti, että kylmyys kaikkosi.

Vasta kahden viikon kuluttua tapahtuneesta Laakso hakeutui sairauslomalle, jota lääkäri määräsi kuukauden. Laakso uupui, eikä uskaltanut kahden viikon aikana käyttää edes kotitalonsa hissiä, vaan kiipesi portaita kolmanteen kerrokseen.

-Nyt uskallan jo käyttää kotihissiä ja työpaikan toista hissiä, mutta siihen hissiin, johon juutuin, en enää mene. Laitan siivouskärryt hissiin, kävelen portaita toiseen kerrokseen ja painan hissin sinne.

Nykyään Laakso kantaa töissä koko ajan mukanaan puhelinta ja mahdollinen hälytys hissistä menee myös vartiointiliikkeelle, joten vastaavien tapahtumien ei pitäisi enää toistua.

Tapahtumista Laakso on päässyt juttelemaan tyttärensä kanssa.

-En syyllistä siitä ketään. En myöskään osaa antaa kenellekään neuvoja, jos vastaava tapahtuu. Ihmiset reagoivat tällaiseen tilanteeseen niin eri tavalla. Ainoa neuvoni on, että yritä pysyä rauhallisena. FL

 

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat