Lounais-Häme

Sijaisperheiden valvonta on jäänyt Kanta-Hämeessäkin paikoin retuperälle – Seuraukset voivat olla ikäviä

Lastensuojelun kiire ja työvoimapula ovat pakottaneet tinkimään sijaishuoltopaikkojen valvonnasta ja sijoitettujen lasten tapaamisista.
Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Huostaanotettuja lapsia ei ehditä läheskään aina käydä tapaamassa eikä sijaishuoltopaikkojen olosuhteita tarkistaa riittävän usein.

Valvonnan horjuminen johtuu kuntien lastensuojelun työvoimapulasta ja työkuorman kasvusta. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus on pahentanut ongelmaa. Kun kiirettä pitää eikä kokonaisuus ole kenenkään hanskassa, osa lapsista voi unohtua katveeseen ja sijaisperheen vakavatkin epäkohdat pysyä salassa.

Kanta-Hämeessäkin valvonta on jäänyt paikoin retuperälle. Forssan Lehden saama vahvistettu tieto kertoo tapauksesta, jossa pienenä huostaanotettu lapsi joutui asumaan lähes kymmenen vuotta väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.

Kerran vuodessa

Normaalitilanteessa, jossa perhehoito näyttää sujuvan hyvin, tapaamisia on vain kerran vuodessa, kerrotaan Hämeenlinnan ja Forssan seudun lastensuojeluista.

– Jos ongelmia ilmenee, tapaamisväliä tihennetään, tarkentaa Hämeenlinnan lastensuojelupäällikkö Marja Hänninen.

– Lasta pitäisi käydä tapaamassa periaatteessa kerran kuukaudessa, mutta se on ihan epätoivoinen ja epärealistinen ajatus. Ei siihen pystytä missään, hän sanoo.

Nykyisen lastensuojelulain mukaan lasta on käytävä tapaamassa henkilökohtaisesti “asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein”. Vuonna 2013 silloinen hallitus esitti lakiin kirjausta, jonka mukaan “lasta olisi hyvä tavata henkilökohtaisesti vähintään kaksi tuntia kuukaudessa aktiivisen työvaiheen aikana”.

Epäselvyys “oikeasta” vähimmäistapaamismäärästä johtuu siitä, että hallituksen aikanaan kaatunutta esitystä pidetään edelleen esillä eri paikoissa ja yhteyksissä, muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lastensuojelun käsikirjassa.

Lue myös: Lapsena huostaan otettu ja Loikalaan sijoitettu Tiina ryhtyi sossutädiksi: “Tiedän, mitä hylätty lapsi ajattelee”

Vajaamiehitys näkyy

Sijaishuoltolaitoksia valvovat myös aluehallintovirastot, sijaisperheitä käytännössä vain lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Perheiden valvonta rajoittuukin usein asiakassuunnitelman päivittämiseen, joka pitää tehdä lain mukaan vähintään kerran vuodessa.

Sekään ei aina toteudu kaikkialla Kanta-Hämeessä.

Perhepalvelujen johtaja Riikka Lammintausta-Mäkelä Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymästä myöntää, että lastensuojelun työntekijäpula heijastuu väistämättä käytännön tekemiseen ja valintoihin.

– Meillä on tälläkin hetkellä avoinna olevia vakansseja. Tämä näkyy monessa muussakin asiassa kuin sijaishuollon valvonnassa.

– Mutta ei meillä sellaista tapahdu, että joku huostaanotettu jäisi vuosikausiksi kokonaan ilman tapaamisia tai yhteydenottoja, hän lisää.

Lue myös: Hätähuuto lastensuojelusta: Perhesosiaalityössä ei välttämättä ole ensi vuonna ainuttakaan sosiaalityöntekijää

Luottamus tärkeää

Valvonnan onnistuminen perustuu luottamukselliseen suhteeseen sekä sijoitettuun lapseen että sijaisperheeseen, Lammintausta-Mäkelä korostaa.

Lapsi ei välttämättä avaudu epäkohdista uudelle tai vieraaksi kokemalleen työntekijälle.

Hämeenlinnan Hänninen sanoo, että perhehoidon ongelmat alkavat paljastua yleensä nimenomaan lasten omien puheiden kautta.

– Juuri äskettäin meillä oli eräs tällainen tapaus. Vuosien mittaan eteen on välillä tullut aika ikäviäkin asioita ja tilanteita.

Toisaalta sijaisperheissä käydään usein läpi samanlaisia normaaliin perhe-elämään kuuluvia pulmia ja kriisejä kuin kaikissa muissakin perheissä, hän muistuttaa.

Ensimmäisen vuoden ajan perhehoitoon sijoitettua lasta ja hänen tilannettaan seuraa Kanta-Hämeessä maakunnallinen perhehoitoyksikkö Kanerva.

150 kilometrin säteelle

Hämeenlinnassa sijaishuolto on eriytetty omaan yksikköönsä.

– Sen takia meillä ei voi syntyä sellaista tilannetta, että ne lapset häviäisivät tai unohtuisivat, Hänninen sanoo.

– Tilanne on silti huono. Sijaishuollossa sosiaalityöntekijä on juridisessa vastuussa valvonnasta, ja jokaisella sosiaalityöntekijällä on hoidettavanaan noin 40 lapsen asiat. Jokainen ymmärtää, että se on kauhea määrä varsinkin, kun ne lapset on sijoitettu aika laajalle alueelle.

Kanta-Hämeessä sijoitukset tehdään pääasiassa enintään 150 kilometrin päähän sijoittajakunnasta.

Hämeenlinnassa huostaanotettuja lapsia ja nuoria on tällä hetkellä 142, joista 83 sijaisperheissä ja loput laitoksissa. Forssan seudulla huostaanotettuja on 89, joista noin kaksi kolmasosaa perheissä ja loput laitoksissa.

Riihimäen lastensuojelusta ei saatu kommentteja tähän juttuun. FL

Sijoitetun pitää saada puhua

Sijaishuollossa olevan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on käytävä tapaamassa lasta riittävän usein ja luottamuksellisesti kahden kesken.

Tapaamismäärä kirjataan lapsen asiakassuunnitelmaan, joka pitää päivittää vähintään kerran vuodessa.

Sosiaalityöntekijän on aktiivisesti tarjottava lapselle tapaamismahdollisuutta. Lapsella täytyy vastaavasti olla mahdollisuus pyytää henkilökohtaista tapaamista.

1,5 % alaikäisistä sijoitettuina

Kodin ulkopuolelle sijoitettuina oli Suomessa v. 2018 kaikkiaan

15 884 alle 18-vuotiasta.

Osuus oli 1,5 % koko ikäryhmästä.

Viime vuoden lopussa huostassa oli

9 533 lasta, joista 55 % perhehoidossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Kuntaliiton vastikään päivittämään lastensuojelun laatusuositukseen sisällytettiin nyt myös sijaishuollon ja sen valvonnan kriteerit.

STM:ssä on meneillään lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamishanke.

Uusimmat