Lounais-Häme

Sisällissota dekkarina ja pelikirjana – kolme hyvin erilaista kirjailijaa kertoi Pentinkulman päivillä teoksistaan

-Muistan Mika Waltarin Isästä poikaan -trilogiasta kohdan, jossa kuvattiin lyhyesti sisällissodan aikaa ja Helsingin valtausta. Sitä lukiessa minua alkoi kiinnostaa, mitä synnyin- ja kotikaupungissani Helsingissä oikeastaan siihen aikaan tapahtui, kertoo kirjailija Timo Saarto.

Saarron edellinen dekkari Kuoleman kuukausi kuvasi marraskuuta 1917 ja sai ansioistaan Vuoden johtolanka -palkinnon. Nyt ilmestynyt Kevään varjo on edeltäjänsä itsenäinen jatko-osa samoilla henkilöillä ja sijoittuu Suomen sisällissotaan 1918.

-Kirjassa olennainen asia liittyy erääseen kummalliseen laivaan, joka oli keväällä 1918 Helsingin pohjoissatamassa. Laivassa oli hyvin vaarallinen lasti, joka oli erittäin merkittävä sekä punaisille ja valkoisille.

-Aloin kuvittelemaan, mikä laivan tarina voisi olla liittyen näihin ihmisiin, jotka seikkailevat kirjassa. Tarinasta tuli aika monipolvinen.

 

Kirjan päähenkilöt ovat myös monitahoiset. Leo Waara on Helsingin miliisilaitoksen etsivä, Anders Autio työstään erotettu poliisi. Saarrosta oli hyvä laittaa kirjan merkkihenkilöt sekä punaisten että valkoisten puolelle, ettei lukijalle tulisi tapahtumista yksipuolista kuvaa.

-Yleensä dekkarisankarit ovat vähän James Bondin kaltaisia, mutta Waara on jossain määrin antisankari. Hän on vähän ujo ja hyväntahtoinen. Autio taas on kovempi tyyppi, aika suorasukainenkin.

Muut päähahmot kuvaavat myös ajan henkeä. Aution perheen palvelija Betty Blom on kokenut leskiäidin kovan kohtalon ja mukana hämmentää myös mielenkiintoinen Miriam Drifva.

-Kirja loppuu niin, että kyllä sille jatkoa tulee. Sarjasta tulee trilogia, Saarto paljastaa.

Tulevassa kolmannessa kirjassa käsitellään uhkaavaa nälänhätää. Drifva puolestaan alkaa hämmästyttää Pohjanmaalta tulleita valkoisia.

-Hänen hahmolleen on oikea historiallinen esikuva: hurmossaarnaaja Maria Åkerblom.

 

Siinä missä Saarto teki perinteisen, historiallinen dekkarin Mike Pohjola lähestyi sisällissotaa täysin eri kulmasta.

Kirja Sinä vuonna 1918 etenee lyhyinä pätkinä, aina lukijan valintojen mukaan. Romaani toimii kuin peli ja kuvaa Pohjolan mielestä hyvin sodan todellisuutta.

-Ei ollut mitään isoa käsikirjoitusta, vaan pienempiä tapahtumia ja sattumanvaraisuutta. Yksittäisten ihmisten tekoja tilanteissa, joissa he eivät nähneet kokonaisuutta, Pohjola kertoo.

Taustaltaan Pohjola on paitsi kirjailija ja käsikirjoittaja, myös tietokone- ja roolipelien suunnittelija sekä larppaaja.

-Ajatus tällaisesta kirjasta oli mielessä pitkään, mutta oikea aihe löytyi vasta Suomen sisällissodasta. Se oli äärimmäinen tilanne, jossa jokainen suomalainen joutui tekemään paljon dramaattisia elämän ja kuoleman valintoja.

 

Ensimmäinen luku alkaa köyhästä talosta. Lukija saa valita päähenkilön sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen sekä etnisen ja kulttuurisen taustan. Hän voi olla luonteeltaan esimerkiksi valehtelija tai rehellinen, rohkea tai pelkuri.

-Päähenkilö aloittaa tiensä orpona huutolaisena vuoden 1914 huutokaupasta. Sitten tulee vallankumouksia, sisällissota ja vuoden 1918 lopulla hän saattaa olla aivan täysin eri asemassa kuin kirjan alussa.

-Tajusin, että sisällissodasta saadaan tällä tavalla kertomalla näkyviin täysin uusia kerroksia, mitä ei perinteisellä romaanilla saada. Minulla ei ollut sen pienempää päämäärää kuin että kirjassa kerrotaan jokaisen suomalaisen tarina vuodelta 1918.

Pohjolalla on mahdollisesti suunnitteilla myös kirjaan perustuva peli, joka ehkä yhdistäisi digitaalisen sovelluksen ja verkkokirjan.

-Toisaalta on hauskaa, että tätä pelataan ainoastaan lukemalla. Tässä voi samalla saada vaikka yläkoululaiset huijattua lukemaan.

 

Vaikeiden aiheiden jälkeen tunnelmaa kevensi Susinukke Kosolan runous. Kosola kertoi tiestään kirjailijaksi, joka lähti aikoinaan yllättäen samoilta kulmilta missä nyt oltiin, Urjalasta.

-Minulla ei ollut tarkoituskaan pyrkiä kirjailijaksi. Halusin vain julkaista ensimmäisen runoteokseni ja myydä sitä keikoilla esiintyessäni, Kosola kertoo.

-Kutsu esikoiskirjailijaseminaariin tänne tuli silloin vähän yllättäen, kuin pienenä kädenojennuksena. Silloin alkoi tajuta, että omilla tekemisillä saattoi olla myös jotain taiteellista arvoa oman lähipiirin ulkopuolella.

 

Taiteilijanimellä kirjoittavan Kosolan (synt. Daniil Kozlov) jokainen kirja on alaotsikoitu tutkielmaksi jostain tietystä aiheesta.

-Toisin kuin akateeminen tutkimus, niin en yritä mennä sen ytimeen, jäsentää ja purkaa sitä pieniin analyyttisiin laatikoihin. Pyrin luomaan lyyrisen maiseman, josta jokainen voi tarkkailla itse asiaa.

Ensimmäinen kirja .tik oli tutkielma ihmisyyden marginaaleista, toinen Avaruuskissojen leikkikalu taas tutkielma ihmisyyden valtavirrasta.

Uutta teosta, käsinkirjoitettua Varistoa on painettu 1 500 kappaletta. Niistä 200 jaetaan julkisiin laitoksiin ja kirjastoihin. Lopuista kirjan saa ilmaiseksi jokainen, joka kertoo Kosolalle henkilökohtaisen tunnustuksen. Saamansa tunnustukset Kosola laittaa seuraavaan taideprojektiinsa.

-Minusta tuntui, että jokin tärkeä katoaisi kirjasta, jos sen julkaisisi perinteisiä kanavia pitkin. Tämä on vähän rosoista, mustetäytekynällä kirjoitettua tekstiä. Se ei anna unohtaa, että jokaisen sanan ja ajatuksen takana on myös erehtyväinen, monimutkainen ja solmuinen ihminen.

-Jonkinlainen autenttisuuden jahtaaminen urbaanissa ympäristössä on yksi keskeinen nykyihmisen seikkailu. Yrittää olla oma itsensä, löytää mitä se tarkoittaa ja ottaa se mukaan. Kirjassa halusin katsoa, pääsenkö vielä lähemmäs ihmistä. FL

 

Uusimmat