Lounais-Häme

Sitkeydellä ja sisulla komeaan lopputulokseen

-Onko siitä jo 35 vuotta aikaa? Se on tosi pitkä, kun nykyään tuntuu, että kaikesta on 5-10 vuotta.

Näin tokaisee haastattelun aluksi forssalaisen naiskoripalloilun menestyksen ilmentymä, Forssan Alun oma kasvatti Nina Pajanti-Raudus.

Elokuussa tulee tosiaan kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun Forssassa järjestettiin kaupungin historian merkittävin koripallotapahtuma, B-tyttöjen EM-kilpailut. Seuraaviin suomalaisiin koripallon arvokisoihin menikin sitten 34 vuotta, sillä Suomi järjesti viime kesänä alle 20-vuotiaiden miesten EM-kilpailut.

Pitkä väli ei tarkoita sitä, että Forssassa ja Uudessakaupungissa olisi tyritty järjestelyissä. Päinvastoin, kisat vietiin läpi onnistuneesti, vaikka ennen turnausta Koripalloliiton ja kisaisäntien taivaalla oli synkkiä pilviä. Suomesta ei nimittäin ollut löytyä kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n vaatimukset täyttävää laboratoriota, joka on valmis tekemään vaaditut sukupuolitestit alaikäisille tytöille. Käytäntö oli voimassa kaikissa muissakin EM-turnauksissa, ja lopulta testit otettiin sylkinäytteistä paikallisissa laboratorioissa ja näytteet tutkittiin Tampereella.

Kisojen aikaan vasta 15-vuotias Nina Pajanti ei sukupuolitestiin joutunut, mutta tänä päivänä Pajanti-Raudus muistaa testien puhuttaneen urheilijoita.

-Etenkin me, joilla ei testeistä kokemusta ollut mietimme, millaisiahan ne ovat. En tiedä otettiinko testejä silloin kaikilta, itse muistaisin tulleeni testatuksi vasta aikuisten maajoukkueessa, hän muistelee.

 

EM-kilpailut olivat paitsi järjestelyiltään, myös tuloksiltaan suomalaismenestystä.

“Tyttömme saavuttivat koripallohistoriamme toiseksi parhaan arvokisasijoituksen yltämällä tässä 12 joukkueen lopputurnauksessa viidenneksi. Parempaan ovat pystyneet vain B-pojat, jotka toivat edellisvuonna omista EM-kisoistaan Kreikasta neljännen sijan.” Näin kirjoitti Forssan Lehden pitkäaikainen urheilutoimittaja vuosien 1982-83 koripallokirjassa.

Suomi hävisi alkulohkossa Bulgarialle ja Italialle. Voitot Hollannista ja Ruotsista takasivat paikan peleihin sijoista 5-8, tätä ei enää alkulohkon viimeisessä pelissä Ranskalle kärsitty pisteen tappio muuttanut.

Sijoituspeleissä Suomi osoitti kykynsä ja taitonsa, jotka kahden ja puolen vuoden tiiviin valmentautumisjakson aikana valmennuskaksikon Tapani Karppinen-Juha Sane johdolla oli kehitetty ja hiottu. Myös henkinen kantti oli hurja, sillä Suomi nousi sijoituspeleissä takaa-ajoasemasta niukkoihin voittoihin. Jatkoaikavoitto Espanjasta ja kahden pisteen voitto Unkarista takasivat Suomelle tuon historiallisen sijoituksen.

Turnauksen voitti loppuottelussa pisteellä Jugoslavian kaatanut Neuvostoliitto. Italia nappasi pronssia ennen Bulgariaa.

 

Pajanti-Raudus kuului Alun vahvoihin ikäluokkiin, jotka ehtivät ennen EM-turnausta voittaa SM-mitaleita muutamassakin ikäluokassa. Alun maine oli siis jo tiedossa pääkaupunkiseudullakin. Tästä huolimatta Pajanti-Raudus lähti mukaan maajoukkueleirityksille nöyränä tyttönä, muttei nöyristellen. Matka leireille tapahtui yksin linja-autolla ja testit olivat niin kovia, että oksennus ei ollut vieras käsite nuorelle tytölle.

-Tulin pienestä kaupungista ja TUL:n seurasta. Ei se helppoa ollut, muut olivat olleet tiiviimmin yhdessä, Pajanti-Raudus kiteyttää ainakin tuon ajan varmasti jokaisen forssalaisen juniorikoripalloilijan ajatukset.

-Lähdin mukaan hulluna taistelen ja antamatta periksi ajatuksella, että teen kaikkeni, hän jatkaa muistellen luonnettaan, joka kävi selväksi kaikille koripallon seuraajille sinä aikana, kun Pajanti-Raudus voitti kuusi SM-kultaa Alun pelipaidassa ja siihen päälle pari Suomen cupia sekä himmeämpiä mitaleita.

 

Rentoutuskeskus Kehrän yrittäjänä nykyään toimiva Pajanti-Raudus korosti jo EM-kisojen avajaispäivänä Forssan Lehden haastattelussa harjoittelun merkitystä. Leireillä himourheilija oppi myös levon merkityksen. Koripallouransa kuusivuotiaana naisten joukkueen mukana jumppapuvussa ilman tossuja aloittaneella Ninalla oli niin kova halu urheilla, että vesisateet eivät Viksbergin tyttöä estäneet harjoittelemasta.

Pajanti-Raudus antoi Forssan Lehden vuoden 1982 haastattelussa kiitosta “parhaalle innoittajalleen” Markku Lujasmaalle ja tekee sen 35 vuotta myöhemmin. Myös pitkään valmentajinaan toimineita Ari Mäenpäätä sekä Maritta ja Pentti Lintulaa hän muistaa kiitellä.

 

Kotikisoissa kotikaupunkiaan edustaneen, muita nuoremman pelaajan rooli EM-kisoissa ei ollut iso, mutta aikuisiällään hän nousi kuuden mestaruuden ja 59 pelatun maaottelun johdolla menestyneimpien joukkoon. Pajanti-Raudus muistelee edelleen hirveänä hetkenä sitä, kun Forssan Cumuluksessa 14 tytön ryhmästä 2 pudotettiin pois lopullisesta joukkueesta. Itse kisoja hän muistelee lämmöllä ja erityisesti sitä, kun katsomossa oli runsaasti tuttuja.

Pajanti-Raudus pelasi kisoissa pääosin kakkospaikkaa ja saalisti kuusi pistettä ja kolme levypalloa. Joukkueen tehopelaajia olivat kapteeni Seija Leino ja Katariina Uusitalo, molemmat Tampereelta. Joukkueessa pelasivat myös muun muassa Nina Johansson, joka on nykyisin myös Forssassa pitkään vaikuttaneen Gerry Besselinkin vaimo, USA:n yliopistokausillaan piste- ja syöttötilaston voittanut sekä NCAA:n Kalifornian parhaaksi urheilijaksi vuonna 1991 valittu takapelaaja Anja Hellman, nykyinen Suomalainen ja Riikka Ellonen, joka tänä päivänä taidetaan tuntea parhaiten NBA-varaus Lauri Markkasen äitinä.

-Silloin oltiin paljonkin tekemisissä ja naisten maajoukkuepelien aikaan. Nykyisin yhteydenpito tapahtuu joidenkin kanssa lähinnä Facebookin kautta.

 

Pajanti-Raudus arvioi tuossa Forssan Lehden vuoden 1982 haastattelussa, että kyseinen EM-turnaus innostaa paikallisia tyttöjä entistä enemmän lajin pariin. Samalla hän arvioi, että Alun naisilla on muutaman vuoden päästä mahdollisuuksia vaikka mihin.

Ei tainnut 15-vuotias tyttö tajuta, kuinka oikeassa hän olikaan. FL

 

Uusimmat