Lounais-Häme Jokioinen

“Soittelin näitä välillä yölläkin”– Heini Kataja-Kantola palasi lapsuuden seurakunnan kanttoriksi

Jokioisten uusi kanttori Heini Kataja-Kantola palasi tuttuun ja rakkaaseen kirkkoon ja pappilaan.
Jokioisten kirkon urut palauttavat Heini Kataja-Kantolan muistiin jo lapsena rakkaina mieleen painuneita hetkiä. Kuva: Tapio Tuomela
Jokioisten kirkon urut palauttavat Heini Kataja-Kantolan muistiin jo lapsena rakkaina mieleen painuneita hetkiä. Kuva: Tapio Tuomela

Heini Kataja-Kantola muistaa viettäneensä jo lapsuudessaan rakkaina mieleen painuneita hetkiä Jokioisten kirkossa urkujen äärellä.

– Soittelin näitä välillä yölläkin. Entistä vaikuttavammaksi hetket täällä urkuparvella kävivät siinä vaiheessa, kun pääsin tuuraamaan kanttoria erilaisissa tilaisuuksissa, hän sanoo.

Nyt Heini Kataja-Kantola pääsee kertaamaan rakkaita muistojaan tutussa ympäristössä Jokioisten seurakunnan kanttorina.

Virallisesti hän ottaa viran vastaan marraskuussa alussa. Käytännössä työ alkoi jo muutama viikko sitten, kun edeltäjä Päivi Toikka jäi viettämään vapaitaan ennen eläkepäiville siirtymistä.

Jokioisten kirkon urut ovat Heini Kataja-Kantolalle tutut, sillä hän soitti niitä jo lapsena.

Yhteydet säilyivät tiiviinä vuoteen 2001

Jokioisten kirkkoa hän luonnehtii maailman rakkaimmaksi paikaksi. Lähes yhtä rakkaaksi Heini Kataja-Kantola määrittelee kirkon vieressä sijaitsevan pappilan, jossa hän asui nelivuotiaasta vuoteen 1987. Siinä vaiheessa taakse jäivät opinnot ja ylioppilastutkinto Forssan Linikkalan lukiossa ja alkoivat kanttoriopinnot Sibelius-Akatemiassa.

– Yhteydet tänne pysyivät kuitenkin tiiviinä vuoteen 2001. Silloin vanhempani muuttivat Hämeenlinnaan, kun 29 vuotta Jokioisten kirkkoherrana toiminut isäni Jussi Kataja jäi eläkkeelle.

Heini Kataja-Kantola valmistui kanttoriksi 1994. Suoritetuksi tulivat myös A-kanttorin paperit, jotka pätevöittävät kanttorinvirkoihin tuomiokirkkotasoa myöten. Teologiankin opintojakin hänelle on kertynyt ja samoin työkokemusta hiippakuntakanttorina Tampereen tuomiokapitulissa.

Elämä vei Ilmajoelle

Helsingin seudulla Heini Kataja-Kantola vietti kaikkiaan 15 vuotta. Työ- ja asumiskokemusta karttui myös Hangosta, jossa hän toimi yhden vuoden kanttorina.

Sitten kävi kutsu Ilmajoen kanttoriksi. Asiaan liittyi aviomies Asko Kantolalle avautunut seurakuntapastorin paikka. Siellä Pohjanmaan maisemissa kuluikin sitten 12 vuotta.

Sen jälkeen avautui mahdollisuus työpaikan hakuun Jokioisilta.

– Tähän elämänvaiheeseen sekä tärkeä että ihanteellisesti osunut hetki, hän luonnehtii päivää, jolloin valinta Jokioisten kanttorin virkaan varmistui viiden pätevän hakijan joukosta.

Pappilasta jälleen koti

Työpaikan ja asuinseudun vaihtamista täydensi nappiin osuneella tavalla kirkon viereisen pappilan järjestyminen asunnoksi. Heini Kataja-Kantolan lapsuus- ja nuoruusvuosilta muistoista päällimmäisiin kotipappilassa kuuluu musiikin ainainen läsnäolo.

– Me kaikki neljä sisarusta soitimme eri instrumentteja, joten voi sanoa, että täällä hengitettiin musiikkia.

Myösi Kataja-Kantolan perheeseen kuuluu neljä lasta, kolme tyttöä ja yksi poika.

– Sillä erolla kuitenkin, että lapsuuteni perheeseen poika syntyi nuorimpana. Omaan perheeseeni Ilmajoelle lukionsa viime vaiheita suorittamaan jäänyt poika syntyi vanhimpana.

Musiikki kuuluu jälleen kuvaan Jokioisten pappilassa ja Heini Kataja-Kantola tuntee muutenkin palanneensa oikeasti juurilleen.

– Olen muistellut Jokioista ja tätä seutua aina lämmöllä. Nyt kun on elänyt näinkin pitkään muualla, tuntuu kaikki täältä löytyvä entistä läheisemmältä ja arvostettavammalta. FL

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat