Lounais-Häme Jokioinen

Somerolainen maatalouslomittaja Seija nauttii työstään – Vaikkei pidäkään aikaisista herätyksistä

Seija Louko ei ole mikään aamuvirkku, mutta pitää silti maatalouslomittajan työstään sekä eläimistä.
Seija Louko pitää vaihtelevasta työstään eläinten parissa.
Seija Louko pitää vaihtelevasta työstään eläinten parissa.

Somerolaisen Seija Loukon lapsuudenkoti oli omakotitalo, jossa asui myös koira. Muita eläimiä ei ollut.

– Mietin, mitä haluaisin tehdä isona. Ystäväni kehotti menemään Mustialaan opiskelemaan. Niin sitten päätinkin tehdä, koska tykkään eläimistä, Seija kertoo.

Ensimmäisen kerran Seija toimi maatalouslomittajana 15-vuotiaana.

– Olihan se vähän hankalaa, kun piti kulkea työmatkat polkupyörällä tai tarvitsin kyydin joltakin. Ajokortin saaminen helpotti asioita aika paljon.

Vaihtelevia päiviä

Aluksi Seija Loukolla oli määräaikaisia pestejä. Kolmetoista vuotta sitten hän sai vakituisen toimen.

– Nyt minulla on noin viisi tilaa, joilla pyörin suhteellisen säännöllisesti. Tilanne on silläkin tavalla kiva, että työpaikat ovat erilaisia. On robottipaikkaa, parsinavettaa, kylmäpihattoa, lypsynavettaa ja takalypsynavettaa. Olen koko ajan toiminut vain lehmien parissa, Seija kertoo.

Työpäivän rytmi vaihtelee tilan mukaan.

– Yleensä herään klo 4. Siihenkin tottuu, vaikka olen aamu-uninen. Ensin töitä on aamulla ja aamupäivällä, vapaata voi olla esimerkiksi klo 11–15, mutta iltapäivän työt saattavat alkaa aikaisemminkin. Illalla töissä menee joskus klo 20 saakka.

Seija tekee töitä esimerkiksi Marianne ja Marko Mänkin lypsykarjatilalla Jokioisilla.

– Aamulla ensimmäiseksi vaihdan päälleni suojavaatteet, katson tietokoneelta, miten lehmät ovat käyneet lypsyrobotilla ja onko jotakin erikoista. Sen jälkeen menen navetan puolelle, pesen robottia ja tiloja. Kolaan lantaa lattioilta, tarkkailen lehmiä, ja seminologikin saattaa soittaa. On tilasta kiinni, teenkö apetta ja ruokinko eläimet. Aina on poikimisiakin, eikä työpäivää voi etukäteen ihan tarkkaan suunnitella.

Aikatauluttamista

Päivällä olevan tauon Seija Louko pyrkii hyödyntämään nukkumalla ainakin puoli tuntia.

– Saatan myös käydä kotitilaa pitävän ja taksia ajavan mieheni kanssa lounaalla. Hän myös yrittää pitää vapaata silloin, kun minullakin on, joten kyllä me välillä tapaamme, Seija naurahtaa.

Seija pohtii, että ehkä rankinta on aikataulujen sovittaminen muun perheen aikatauluihin.

– Ettei mene ihan sellaiseksi, miten mieheni joskus asiaa kuvaili. Kuulemma joskus oli sellaista, että menin töihin, tulin tauolle nukkumaan, lähdin uudelleen töihin, tulin kotiin ja menin nukkumaan.

Tällä hetkellä Seija tekee 75-prosenttista työaikaa.

– Ihan tarkoituksella. Se sopii elämäntilanteeseeni hyvin. Lapset ovat kuitenkin vielä pieniä, 6-, 8- ja 10-vuotiaita. Kotona meillä on myös muutama hevonen ja poni, koira ja kissoja, joiden kanssa tykkään touhuta.

Lehmä on riski

Työeläkevakuuttaja Keva ennakoi työkyvyttömyyseläkkeitä suhteellisesti eniten maatalouslomittajille.

– Tämä on fyysistä työtä kuitenkin. Itselläni on ollut ongelmia molempien rannekanavien kanssa, kun hermo on jäänyt pinteeseen. Ajattelin, että ehkä se johtui siitä, kun teen aina samoja liikkeitä, mutta kuulemma se voi aiheutua mistä tahansa, Seija Louko kertoo.

Seija pyrkii venyttelemään paljon.

– Varmaankin olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota työasentoihinkin. Salilla ehkä pitäisi käydä, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että saan tarpeeksi lepoa, ja hierontakin on hyvä juttu. Lenkille ei tarvitse lähteä, sillä tässä tulee kyllä liikuttua. Mittasin joskus askeleet, ja niitä tuli 30 000 päivässä.

Pieniä tapaturmia saattaa välillä sattua kuten kaatumisia.

– Riski itsessään on se, että olen lehmien kanssa tekemisissä. Vaikka ne ovat tottuneet ihmisiin, eläintä pitää oppia lukemaan.

Seija arvelee, ettei maatalouslomittajan ammatti juuri kiinnosta nuoria.

– Itse olen tehnyt tätä työtä kaksikymmentä vuotta ja olen sieltä nuorimmasta päästä.

Parhaaksi asiaksi työssään Seija mainitsee sen, kun tilan väeltä saa kiitosta hyvin tehdystä työstä lomituksen päätteeksi.

– Siitä tulee hyvä olo.

 

Juttu on julkaistu Seutu-Sanomissa 19.2.2020. 

 

Uusimmat

Näkoislehti

14.7.2020

Fingerpori

comic