– Pässi on inhimillinen, nykyaikaan sijoittuva tragikomedia, jossa saa itkeä ja nauraa. Se herättelee myös ajattelemaan, sillä keskeinen teema on välittäminen.
Kesäteatterin konkari Merja Koivaara paljastaa syyn, miksi Someron Tupanäyttämö valitsi Sirkku Peltolan Pässin tämän kesän näytelmäksi
– Se valikoitui, kun halusimme vaihteeksi tehdä jotain uutta ja tuoretta. Viime vuonna Tupanäyttämön ohjelmistossa oli Inkeri Kilpisen Tuntematon potilas, joka on vanhempaa tuotantoa.
Tuoretta Pässi todella on, sillä se sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 2018.
Sirkku Peltolan elämänmakuiset näytelmät ovat somerolaiselle harrastajateatterille ennalta tuttuja.
Teatterissa on nähty muutama vuosi sitten Peltolan Beatlehem sekä Peltolan dramatisoima Sydänkohtauksia eli näin tehtiin Kummisetä.
Tämän kesän näytelmän ohjaa Jarmo Hämeranta. Työ on Hämerannan kolmas Tupanäyttämöllä.
– Minä tykästyin tässä näytelmässä siihen, mihin Peltolan näytelmissä yleensäkin. Samassa hetkessä ja tilanteessa katsoja saattaa tuntea sydäntä särkevää surua tai murhetta, mutta silti saattaa myös hymyilyttää tekstin ja tapahtumien huumori. Komiikkaa ja draamaa yhtä aikaa, hän toteaa.
Peltola on ladannut näytelmäänsä paljon arjessa läsnä olevia puhuttelevia teemoja: nykypäivän elämänmenoa, ilmastonmuutosta, pakolaisuutta, lastenhoitoa, eläintensuojelua sekä maaseudun autioitumista.
Ajankuvaa on Koivaaran mukaan sekin, että Pässin henkilöt puhuvat toistensa ohi eivätkä huomaa, että lähimmäinen tarvitsisi huomiota.
– Keskittymisen puutetta ja hektisyyttä, Koivaara lisää.
Pässissä elämäntuskaa tuntevat veloissaan oleva yrittäjä ja avioeroisän ongelmissa kamppaileva apumies. He heittäytyvät uusiin bisneksiin, kun heidän autonsa hyytyy metsän keskellä olevan maalaistalon luokse.
Paikkaansa elämässä etsivät myös raskaana oleva kieltenopettaja, salaisuutta Lampolassa piilotteleva eläkeläinen, tytär, irakilainen sellisti ja pakolainen, kunnan eläinlääkäri sekä tietysti 8-vuotias kainuunharmas-pässi.
Pässi on Hämerannan kolmas ohjaus Tupanäyttämöllä.
– Keväällä meillä oli kova hakuprosessi rooleihin. Mutta niin kuin asioilla on yleensä tapana, roolitukset loksahtivat paikoilleen. Näytelmää on mukava tehdä, sillä mukana näyttämöllä on tiivis, kuuden hengen ryhmä. Sellaista on aina hyvä ohjata.
Erityisen mukavaksi harjoitusjakson on Hämerannan mukaan tehnyt harjoituksissa kukkiva huumori.
– Porukassa on yksi savolainen, ja siksi huumori ei ole loppunut, vaikka päivätyön jälkeen harjoittelu on tietysti harrastajille ollut ajoittain raskasta, hän perustelee. FL
