Lounais-Häme

Sotaa, väkivaltaa ja kodittomia ihmisiä - forssalaislähtöisellä politiikan tutkijalla rankat aiheet

Voiko valtio olla paha? Milloin sota on oikeutettua? Voidaanko kidutusta hyväksyä sodankäynnin välineenä missään olosuhteissa?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä käsittelee tutkimuksessaan forssalaislähtöinen kansainvälisen politiikan tutkija Milla Vaha.

Tutkijan ura on vienyt Vahan ympäri maailmaa aina Australiaan asti. Nyt Vaha asuu Sri Lankassa, missä hän tutkii uppoamisuhassa olevien saarivaltioiden tulevaisuutta.

-Käytännössä pohdin, mitä valtiolle tapahtuu, jos sen maa-alue katoaa.

Hänen toinen tutkimusaiheensa on oikeutetun sodan teoria.

Alun perin Vahasta piti tulla eläinlääkäri. Sen jälkeen hän suunnitteli juristin uraa, mutta hylkäsi sen vaikeiden pääsykokeiden takia. Lopulta hän haki opiskelemaan filosofiaa ja valtio-oppia lukion filosofian kurssien innoittamana.

-Pääsin Turkuun lukemaan filosofiaa. Tosin vaihdoin heti ensimmäisenä syksynä pääaineeni valtio-oppiin, hän nauraa.

Turun yliopiston lisäksi Vahalla on maisterinpaperit myös maineikkaasta London School of Economicsista.

Koska Vaha on kiinnostunut sekä kansainvälisestä politiikasta että filosofiasta, oli hänelle luonnollinen valinta suunnata opintonsa politiikan filosofian ja sen myötä etiikan suuntaan.

Gradussaan hän käsitteli lapsisotilaiden asemaa sodassa – käytännössä siis sitä, miten lapsisotilaiden tappamiseen sodassa pitäisi suhtautua. Euroopan yliopistoinstituutissa Firenzessä tekemässään väitöskirjassa hän pohti valtioiden vastuita ja velvollisuuksia.

Ajatus uppoavien saarivaltioiden asemasta tuli hänen mieleensä ennen väitöstilaisuutta. Aluksi se oli vain anekdootti, jonka hän kertoi tilaisuudessa korostaakseen valtioiden vastuiden ja velvollisuuksien määrittelyn haasteita. Lopulta hän päätyi kirjoittamaan aiheesta artikkelin.

-Esimerkiksi Kiribatin, Tuvalun ja Marshallinsaarien olemassaolo maa-alueina on vaakalaudalla.

Vaha kertoo, että kiribatilaiset haluaisivat valtionsa uudelleensijoitettavan jonnekin maa-alueen kadotessa. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska maailma on jo jaettu. Vaikka esimerkiksi Australiassa on suuria, hyvin harvaanasuttuja alueita, eivät australialaiset luonnollisestikaan ole valmiita antamaan alueestaan osaa toiselle valtiolle.

Kysymystä on pohdittu juridiikan näkökulmasta, mutta siihen liittyy myös poliittisia ja moraalisia kysymyksiä. Onko valtiolla oikeutta olla olemassa, jos sillä ei ole maa-aluetta? Onko kansainvälinen yhteisö velvollinen jatkamaan näiden itsenäisten valtioiden tunnustamista?

-Asia on mutkikas, koska kyse ei ole uusien valtioiden tunnustamisesta, vaan valtioista, jotka ovat jo olemassa.

Maa-alueen lisäksi asiaan liittyy ongelma merialueiden hallinnasta. Jos Kiribati uppoaa, säilyykö sen paikalle jäävä merialue kiribatilaisten kalastusalueena? Tällä hetkellä merialueiden hallinta on sidottu rantaviivaan, mutta mitä tapahtuu, jos rantaviiva katoaa?

Näihin kysymyksiin ei ole olemassa vielä ratkaisua.

Maailman mittakaavassa kyse on vain muutaman ihmisen ongelmasta. Uhanalaisilla saarilla asukkaita on laskentatavasta riippuen miljoonasta kahteen miljoonaan.

Kyse on kuitenkin myös osasta isompaa kokonaisuutta, ilmastonmuutosta. Samalla kun Intian valtamereltä ja Tyyneltämereltä katoaa saaria, ilmastonmuutos saa vedenpinnan nousemaan ja vauhdittaa eroosiota siten, että Bangladeshissa ja Intiassa suuret maa-alueet ja jopa kaupungit ovat vaarassa. Lisäksi Saharan eteläpuolinen Afrikka on aavikoitumassa.

-Tämä johtaa paljon isompaan pakolaisongelmaan kuin sodat, vaikka kansainvälinen oikeus ei vielä tunnustakaan ilmastopakolaisten asemaa. Ja mitä tapahtuu valtioille? Jos valtio muuttuu asumattomaksi, se ei varsinaisesti häviä.

Toisessa tutkimuksessaan Vaha jatkaa väitöskirjansa suoraan viitoittamalla tiellä. Sodan oikeutus liittyy kiinteästi valtioihin moraalitoimijoina.

-Mietin, voiko sodan etiikassa olla löydettävissä jonkinlainen filosofinen keskitie, metaetiikka, joka ei johda edelleen konfliktiin eri eettisten katsantokantojen välillä.

Tällä Vaha viittaa jonkinlaiseen sodankäynnin yhteisesti hyväksyttyyn ja kaikille samaan moraaliseen koodistoon: yhteiseen käsitykseen hyvästä ja pahasta.

-Käsittelen esimerkiksi sitä, milloin on hyväksyttyä puuttua toisen valtion kyseenalaiseen toimintaan hyökkäämällä.

Tämä puolestaan liittyy kiinteästi pahan valtion käsitteeseen, eli siihen, voidaanko jotain valtiota toimiensa ja hallintonsa perusteella pitää yksiselitteisesti pahana. Esimerkkejä mahdollisista pahoista valtioista voisivat olla esimerkiksi Husseinin Irak ja Gaddafin Libya.

Vahan tutkimusaiheet eivät ole niitä kevyimpiä mahdollisia. Väkivaltaa, toivotonta tulevaisuutta ja kodittomia ihmisiä. Hän ei kuitenkaan vaikuta synkältä ihmiseltä – pikemminkin päinvastoin.

-Ehkä minussa on pientä maailmanparantajan vikaa. Mielestäni tutkijan pitää kysyä myös niitä vaikeita ja erityisesti eettisiä kysymyksiä.

Vaikka Vahan tutkimusalue on marginaalinen, hän toivoo osaltaan voivansa tuoda esiin sen, että myös kansainvälinen politiikka ja sodat ovat kytkeytyneitä erilaisiin arvovalintoihin ja -järjestelmiin.

Toisaalta hän myöntää, että hänen tutkimuksensa teoreettinen luonne toimii eräänlaisena suojamuurina. Hän ei esimerkiksi ole ikinä haastatellut lapsisotilasta toisin kuin monet käytännönläheisempää tutkimusta tekevät kollegansa.

-Politiikan tutkijana en halua politikoida tutkimusaiheillani. FL

 

Milla Vaha
Syntynyt 1982 Forssassa.TöissäKansainvälisen politiikan apurahatutkija.Tutkii oikeutetun sodan teoriaa ja uppoavien saarivaltioiden asemaa.Opiskellut valtio-oppia Turun yliopistossa ja politiikan teoriaa London School of Economicsissa.Väitellyt vuonna 2013 tohtoriksi Euroopan yliopistoinsituutista, Firenzestä.Saanut apurahoja muun muassa Suomen akatemialta, Koneen säätiöltä ja Hämeen kulttuurirahastolta.Tällä hetkellä Sri Lankassa Erasmus-tutkijavaihdossa.VapaallaHarrastaa thai-nyrkkeilyä ja dekkarisarjoja. Lempietsivä Hercule Poirot.Perusti vuonna 2009 New Yorkissa ystävänsä politiikantutkija Saara Särmän kanssa "Forssan yliopistoinstituutin". Instituutti tosin on vielä hieman vaiheessa.

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic