Lounais-Häme

Sotaorvot tapasivat Tammelassa

Sotaorpotapaaminen viestitti Tammelassa tunnetta joukon kasvavasta yhteenkuuluvaisuuden tiedostamisesta. Yhteisen kesänpäivän merkeissä sujuneesta tapaamisesta vastasi Forssan ja Loimaan seudut kattava Loimijoen Sotaorvot ry kutsuvierainaan samalla asialla toimivat yhteisöt Huittista ja Orivedeltä.

Järjestävän yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Korvensyrjä otti seurakuntakodissa tulijoita vastaan tyytyväisenä. Hän totesi kutsua noudatetun kiitettävästi. Se tiesi, että tapaamista päästiin viettämään noin 80-osanottajan voimin.

-Hyvin tärkeä tilaisuus. Me olemme pysytelleet pitkään aika hiljaisena joukkona. Vasta tämän vuosituhannen puolella olemme nostaneet vähitellen itseämme esille, toteaa Loimijoen Sotaorpojen varapuheenjohtaja Heikki Ylä-Nikkilä.

Taakse jääneitä sodan jälkeisiä vuosikymmeniä kuvaavana huomiona hän kertoo vasta aivan viime vuosina tulleen esille sellaistakin, että hän toimi aikanaan pitkään työparina toisen sotaorvon kanssa eikä kumpikaan tiennyt asiasta mitään.

-Ei sotaorpoutta hävetty, mutta ei sitä vain koskaan puheeksikaan otettu.

Pauli Korvensyrjä näkee vaikenemisessa ainakin osatekijäksi jo 1940- ja 50-luvuille osunutta lapsuutta leimanneen kiireen työelämään, aikuiseksi kasvamiseen ja itsestä sekä perheestä huolehtimiseen. Edunvalvojiakin sotaorvoilta puuttui, vaikka Kaatuneitten Omaisten Liitto on pyrkinytkin hänen mukaansa kiitettävästi hoitamaan myös sotaorpojen äitien sekä sotaleskien asemaa sotaorpojakaan unohtamatta.

-Nyt kun me orvot olemme ohittaneet työelämän, on hyvin monelle tullut muisteluiden aika, Korvensyrjä toteaa.

Se tarkoittaa hänen mukaansa vanhojen valokuvien ja kellastuneiden kirjeiden esiin kaivamista, ajanpatinan kultaamien esineiden tutkimista ja yritystä selvittää, millainen isä ja lapsuuden aika itse kullakin oli.

-Meille on myös tärkeää vaalia isiemme muistoa ja siksi haluaisimme kertoa siitä myös tuleville sukupolville, Korvensyrjä sanoo.

Tammelan seurakuntatalossa lausuttujen tervehdyssanojen ja keittolounaan jälkeen sotaorpotapaaminen jatkui tutustumisella vieressä sijaitsevaan kirkkoon, josta esitteli oppaana Arja Sura.

Tilaisuuden henkeä syvensi Veteraanikuoro lauluilla Siskot veikot sekä Veteraanin iltahuuto johtajanaan Hannu Mäkelä ja säestäjänään Evi Kant. Kirkkoherra Juha Koivulahti lausui puheenvuorossaan sanan sotaorvoille. Myös yhdessä laulettu virsi kuului ohjelmaan.

Kirkosta siirryttiin Tammelan hautausmaalle, jossa Arja Sura loi katsauksen paikan historiaan. Sotaorpoyhdistysten puheenjohtajat laskivat sankarihautausmaalle yhteisen kukkatervehdyksen, josta Pauli Korvensyrjä luki lauseen: ”Ei tullut isä kotiin.”

Lisäksi päivän ohjelmaan kuuluivat tutustuminen Mustialaan sekä Tammelan Sotaveteraanimuseoon. Lähtökahvit nautittiin Lounais-Hämeen Pirtillä.

Oriveden sotaorpotoimintaa kuluvan vuosituhannen alkuvuosina käynnistämässä mukana ollut Maija-Liisa Mäkilä piti vierailukutsua Tammelaan mieleisenä.

-Kiva tänne oli tänne oli tulla jo senkin vuoksi, että näin pääsee tapaamaan muilta seuduilta saapuneita sotaorpoja. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat