Lounais-Häme

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisella vain vähäisiä vaikutuksia – moni kunta sivuutti lakimuutoksen kokonaan

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen vaikutukset ovat jääneet odotettua vähäisemmiksi. Moni kunta ei ole reagoinut lakimuutokseen mitenkään, ja rajauksen piirissä olevien lasten määrä on osoittautunut hyvin pieneksi.

Kanta-Hämeen kolmesta kaupungista yksikään ei ole rajannut päivähoito-oikeutta. Pienemmissä kunnissa rajaus on yleisempi.

-Laskimme, että taloudellinen hyöty suhteessa työmäärän kasvuun olisi jäänyt mitättömän pieneksi. Näitä lapsia on kuitenkin aika vähän, ja heidänkin kohdallaan olisi voinut tulla esiin syitä laajennetun oikeuden saamiseen, kertoo Hämeenlinnan varhaiskasvatusjohtaja Elina Oja.

Elokuussa 2016 voimaan tullut varhaiskasvatuslain muutos supisti subjektiivista päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa niiden lasten kohdalla, joiden vanhemmista vähintään jompikumpi on päivät kotona. Asiasta käytiin eduskunnassa railakasta sanasotaa.

Perhetilanteiden seuraamisen työläyden lisäksi vaakakupissa painoi periaate. Forssassa ja Riihimäellä lakimuutoksen sivuuttamista luonnehditaan arvovalinnaksi.

-Luottamushenkilöillä oli laaja yhteinen näkemys siitä, ettemme lapsiystävällisenä kuntana halua rajata minkään asiakasryhmän palveluja, Forssan kasvatus- ja opetuspäällikkö Tiina Kemppainen sanoo.

-Tuntuma oli, ettei meillä edes olisi ollut merkittävästi tätä kohderyhmää.

Myöskään Hattula ja Tammela eivät ole lähteneet rajaamaan päivähoito-oikeutta.

Sen sijaan Hausjärvi, Humppila, Janakkala, Jokioinen, Loppi ja Ypäjä rajasivat tuntimäärää lain mukaisesti. Tapauksia on vähänlaisesti, ja kunnat painottavat valmiuttaan joustaviin ratkaisuihin ja tapauskohtaiseen arviointiin: jos tarvetta on, hoitoa tarjotaan enemmän.

Loppuvuodesta julkaistusta VakaVai-raportista voi päätellä, ettei iso osa työttömistä vanhemmista ole aiemminkaan laittanut lapsiaan kokoaikaiseen päivähoitoon.

Oulun yliopiston opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemän raportin mukaan rajaus koski alle kahta prosenttia varhaiskasvatusikäisistä lapsista. Selvityksen 212 kunnassa näitä tapauksia oli yhteensä noin 6 000 kaikkiaan liki 350 000:sta korkeintaan 6-vuotiaasta lapsesta. Kyselyyn vastasi yli 70 prosenttia Manner-Suomen kunnista.

Näistäkin 6 000 lapsesta noin 2 500:lle oli anottu ja pääsääntöisesti myönnetty erityisillä syillä laajennettu varhaiskasvatusoikeus.

-Monissa kunnissa kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa ei ollut lainkaan sellaisia lapsia, joita tämä rajaus olisi koskenut, kertoo varhaiskasvatusasioihin erikoistunut kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen Kuntaliitosta.

Hän muistuttaa, että perheillä on muitakin vaihtoehtoja kuin kokopäiväinen päivähoito, esimerkiksi erilaiset kuntien ja seurakuntien kerhot ja leikkipuistotoiminta.

Noin kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista kunnista on rajannut subjektiivista päivähoito-oikeutta lain mukaisesti. Joka kolmas kunta oli jatkanut entiseen tapaan. Suurista kaupungeista useimmat ovat kieltäytyneet rajaamisesta, etunenässä Helsinki, Espoo, Tampere ja Turku.

Lahtisen mielestä väittely aiheesta on ollut osin yliampuvaa.

-Jos lapsella ei ole ongelmia ja perhetilanne on ok, varhaiskasvatuksen tavoitteet kyllä pystytään hyvin todennäköisesti saavuttamaan 20 viikkotunnin aikana. Ymmärtääkseni meuhkaaminen johtuikin siitä, että tässä rajoitettiin jonkin verran vanhempien valinnanvapautta.

Hän myös huomauttaa, että kun julkisuudessa keskustellaan varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta, lähtökohtana on sama 20 tuntia viikossa.

-Eli samat päättäjät, jotka vastustavat subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista 20 tuntiin, kuitenkin hyväksyvät sen rajauksen maksuttomuudessa. Ikään kuin se sama 20 tuntia olisi lapsen kannalta jotenkin eri asia riippuen siitä, maksetaanko siitä vai ei. FL

Uusimmat