Lounais-Häme Forssa

Sukututkija puurtaa ja etsii uhrin identiteetin – Forssalaista Heimo Outolaa vetävät puoleensa niin Empress of Irelandin kuin Minnesotan palon menehtyneet suomalaiset

Amerikansuomalaisissa riittää tarinoita kerrottavaksi. Sukututkija Heimo Outola kokosi tietoja 1900-luvun alun katastrofien suomalaisuhreista ja kokosi selviytyjänaisen, Aino Ingmanin, muistelmat.
Heimo Outola on perehtynyt amerikansuomalaisten sukuihin, vaikka 1900-luvun alussa eläneiden ihmisten polkujen selvittely siellä on osoittautunut työlääksi. Hän halusi erityisesti tallentaa Yhdysvalloissa syntyneen Aino Ingmanin tarinan. Ingmanin elonpolku vei Neuvosto-Venäjän kautta Suomeen. Kuva: Tapio Tuomela
Heimo Outola on perehtynyt amerikansuomalaisten sukuihin, vaikka 1900-luvun alussa eläneiden ihmisten polkujen selvittely siellä on osoittautunut työlääksi. Hän halusi erityisesti tallentaa Yhdysvalloissa syntyneen Aino Ingmanin tarinan. Ingmanin elonpolku vei Neuvosto-Venäjän kautta Suomeen. Kuva: Tapio Tuomela

Kun tutkittavana on kiinnostava aihe, ajantaju häviää, ja kun perusluonne on riittävän sinnikäs, kuluvat vuorokaudesta herkästi kaikki tunnit aiheen äärellä.

– Voi sanoa, että näin se eläkeläisen aika menee sukuja tutkiessa, melkein 24/7. Vaimo käy välillä työhuoneessa tarkistamassa, että olenko vielä hereillä, toteaa sukujen ja samalla myös ihmiskohtaloiden tutkija Heimo Outola.

Outolan erityisen kiinnostuksen kohde on sukututkimuksen lisäksi amerikansuomalaisuus. Hän on halunnut tallentaa toiselle mantereelle muuttaneiden kohtaloja etenkin suurissa tragedioissa.

– Näiden ihmisten todellinen identiteetti jäisi muuten selvittämättä. Tuskin sitä kukaan muukaan tekisi.

Oma suku suuntasi kiinnostusta

Outola sanoo, että hän on tuntenut paloa sukututkimukseen lapsesta asti.

– Olen ehkä syntynyt sukututkijaksi. Kun kolme äidin siskoa muutti aikoinaan Amerikkaan, kiinnostukseni levisi sinnekin. Olen Kiukaisista kotoisin ja olenkin tutkinut monen alasatakuntalaisen suvun Amerikkaan lähteneitä.

Outolan tutkimukset ovat vieneet hänet toistuvasti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan,

– Suomalaisalueilla olen kulkenut hautausmailla ja lukenut ääneen hautakivien tietoja tallenteelle.

Empress of Irelandin suomalaiset selville

Hän on selvittänyt esimerkiksi Kanadan tuhoisimman merionnettomuuden suomalaisuhrien henkilötietoja.

Empress of Ireland -aluksella oli 1 477 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Se upposi 29.5.1914, kun norjalainen jäävahvistettu hiilialus törmäsi sen kylkeen Saint Lawrencen joella Quebecissä. Alus oli matkalla Eurooppaan.

– Aluksen kyydissä oli vähemmän miljonäärejä kuin Titanicilla, siksi sitä ei ole juuri tutkittu tai muisteltu. Suomalaisia oli mukana laivassa 94 ja heistä 72 kuoli onnettomuudessa.

Hän on selvittänyt heidän taustojaan. Mukana Empress of Irelandilla olivat esimerkiksi vuonna 1.3.1884 Ypäjällä syntynyt Jooseppi Koskinen (ent. Kivistö) ja hänen vaimonsa Amanda Koskinen (os. Talpiainen), joka oli syntynyt 10.10.1887 Jokioisilla.

– Ja tyttäret Helvi Koskinen (s. 14.11.1907 Jokioisilla) ja Milja Koskinen (s. 24.5.1912 Sudburyssä). Kaikki neljä hukkuivat onnettomuudessa.

Puutteelliset arkistotiedot kiusana

Kun 1914 lähdettiin merimatkalle Kanadasta tai Yhdysvalloista, matkustajaluetteloa alukseen nousseista ei luotu heti.

Outolan mukaan se tehtiin vasta kolmen viikon kuluttua. Henkilöiden ja heidän syntyperänsä tiedot ovat tuon ajan arkistoissa usein hyvin puutteellisia.

– Asiaa vaikeuttavat myös siirtolaisten nimimuutokset, jotka usein saivat amerikkalaisen muodon. Suomalainen Frans Jokinen oli esimerkiksi merkitty Empress of Irelandin matkustajaksi Frank Jonkaisena.

– Samannimisiä henkilöitä on muuttanut Suomesta 1900-luvun alussa Amerikkaan kymmeniä. Jos omien amerikansukulaisten tarina kiinnostaa, selvillä pitää olla lähtijän nimen lisäksi syntymäaika ja -paikka, vain niin voi päästä sukuhaaran jäljille.

Outola aikoo julkaista Empress of Ireland -tutkimuksensa kirjana.

Uudisasukkaiden turmassa tutkittavaa

Toinen tutkimuskohde on ollut Minnesotan suuri palo ja sen suomalaiset uhrit. Minnesotan osavaltiossa paloi 12.10.1918 valtavat määrät maastoa ja asutusta. Palo levisi useiden piirikuntien alueelle Minnesotan koillisosassa. Palossa menehtyi yli 500 henkeä, joista valtaosa oli suomalaisia uudisasukkaita.

– Vaikka palosta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, sukututkimuksellinen tieto on niistä puuttunut.

Tutkimusta vaikeuttivat Yhdysvaltojen väestönlaskennan puutteet ja epämääräisyydet. Edes syntymätietoja ei kaikista uhreista löydy. Viranomaisillakaan ei ole ollut usein muuta tietoa joukkohautoihin haudatuista kuin pelkkä pilkkanimi, kuten esimerkiksi ”Laiska Matti”.

Tutkimuksen lähtökohtana on ollut Moose Laken alueen historiaseuran muistojulkaisu vuodelta 2003.

Sotasurmasammossakin on päivitettävää

Myös suomalaisen Sotasurmasampo 1914–1922 -tietokannan vaillinaisuus harmittaa Outolaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Forssalainen Heimo Outola innostui sukututkimuksesta jo 1960-luvulla. Silloin arkistoissa oli seurana vain sukujaan tutkivia aatelisherroja. Nyt innostuneita riittää. Kuva: Tapio Tuomela
Forssalainen Heimo Outola innostui sukututkimuksesta jo 1960-luvulla. Silloin arkistoissa oli seurana vain sukujaan tutkivia aatelisherroja. Nyt innostuneita riittää. Kuva: Tapio Tuomela

Lähteenä olisi hänen mukaansa käytettävä alkuperäistä syntyneiden luetteloa, jotta tietokannasta olisi tieteellistä hyötyä.

– Vetoomuksestani huolimatta sukututkijat eivät ole alkaneet päivittää sinne henkilöiden syntymätietoja. Mitkään arvolataukset eivät voi olla enää esteenä, koska nykyisillä viidennen polven yksilöillä on niin ”punaisia” kuin ”valkoisia” esi-isiä. Päivitän tätä tietokantaa eikä työ ole ihan heti loppumassa.

Aatelisherrojen kanssa arkistoissa

Outola muistelee, että 1960-luvulla sukujen tutkiminen ei ollut suurta yleisöä kiinnostava harrastus.

– Eipä niissä arkistoissa juuri muita minun lisäkseni silloin ollut kuin aatelisherroja, jotka tutkivat omia sukujaan. Nyt harrastus on virinnyt ja internet on tehnyt siitä helpompaa. Myös geenitutkimukset ovat tässä lahjomattomana lisänä.

Hän kertoo tutkineensa myös omaa sukuaan, mutta ei välttämättä samalla pieteetillä kuin esimerkiksi amerikansuomalaisia tai muuta kiinnostavia henkilöitä.

– Oman suvun tutkiminen on jäänyt vähän lapsenkenkiin, mutta kiukaislaista sukuani olen tutkinut ja päässyt 1600-luvun alkupuolelle asti.

Monen kiinnostavan amerikkalaisen perimä yltää Outolan omille juurimaille Kiukaisiin. Heitä ovat esimerkiksi Nasan Apollo-kuuohjelmassa työskennelleet elektroniikkajohtaja Charles Matson ja sähkömekaanisten komponenttien suunnittelija Elsior Heino.

Myös modernin amerikkalaisen lehtivalokuvauksen edelläkävijän Kosti Ruohomaan juuret olivat Kiukaisissa.

Toisenlainen sankari oli Aino Elisabeth Ingman, jonka elämänvaiheet kuljettivat Yhdysvalloista Kanadan kautta Neuvosto-Karjalaan ja lopulta paluumuuttajaksi Euraan.

– Hänen tarinansa oli niin kiinnostava, että tein siitä omakustannekirjan. Näin tämän toimeliaan naisen elämä tulee tallennetuksi. Amerikansuomalaisten elämänkertoja on kovin vähän, Outola lisää.

Uusimmat

Fingerpori

comic