Lounais-Häme

Suojaako veresi sinua korona­- tai norovirukselta? Selvitimme, miten veriryhmät altistavat sairauksille

Alttius sairastua koronaviruksen aiheuttamaan tautiin vaikuttaa tuoreen tutkimuksen mukaan olevan eri veriryhmillä erilainen. SPR:n Veripalvelun lääkäri Johanna Castrén kertoo, mitkä muut veriryhmiin liittyvät käsitykset ovat tarua ja mitkä totta. Lännen Median juttu on julkaistu alun perin 16. huhtikuuta 2019, ja sitä on päivitetty tiedoilla koronatutkimuksesta.
Italialaispotilaalta otetaan verinäytettä koronaviruksen testaamiseksi klinikalla Genovassa Italiassa 3. huhtikuuta. Kuva: epa08341318
Italialaispotilaalta otetaan verinäytettä koronaviruksen testaamiseksi klinikalla Genovassa Italiassa 3. huhtikuuta. Kuva: epa08341318

Alttius sairastua koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin voi olla suurin A-veriryhmällä ja pienin O-veriryhmällä. Tuoreen tutkimuksen mukaan A-ryhmän riski on 1,27-kertainen ja O-ryhmän 0,68-kertainen. A-ryhmään kuuluva voi saada myös voimakkaampia oireita.

Kiiinalaistutkimuksen tulokset veriryhmien erilaisista riskeistä saada koronavirus ovat alustavia, mutta Ylen haastattelema Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila pitää niitä melko luotettavina.

Parkkila muistuttaa, ettei minkään veriryhmän edustajan kannata tehdä johtopäätöksiä tutkimustulosten takia. Elintapojen merkitys tautiriskiin on paljon merkittävämpi. Tulokset ovat kuitenkin sen verran kiinnostavia, että lisätutkimuksia kaivataan.

– Kaikkien suomalaisten pitää olla huolellisia. Ei O-veriryhmäänkään kuuluva ole suojassa tältä taudilta, eikä A-veriryhmäläinen välttämättä saa pahinta tautia, jos taudin saa, Parkkila sanoo Ylen haastattelussa.

Ennestään tiedetään, että veriryhmä voi vaikuttaa virustartuntoihin ja niiden voimakkuuteen. O- ja B -veriryhmä kehittävät vasta-aineita A-antigeenia vastaan. Tutkimusten mukaan A-vasta-aine voisi estää viruksen tarttumista solureseptoriin.

Suomalaisten yleisin veriryhmä on A, johon kuuluu meistä noin 41 prosenttia. O-ryhmään kuuluu noin 33 prosenttia, B-ryhmään 18 ja AB-ryhmään 8 prosenttia suomalaisista.

Jos ei tiedä veriryhmäänsä, sitä voi yrittää etsiä esimerkiksi Omakannasta laboratoriotuloksista. Veriryhmää ei kuitenkaan välttämättä ole merkitty niihin, eikä sitä nyt kannata yrittää selvittää verikokeella, koska terveydenhuolto on koronaepidemian takia ruuhkautunut.

Veriryhmä on perinnöllinen. Myös muiden geenien merkitystä koronaviruksen tarttumiseen ja oireiden voimakkuuteen tutkitaan eri puolilla maailmaa.

Laboratoriotyötekijä kuljettaa epäiltyjen covid-19-potilaiden verinäytteitä Genovassa Italiassa 3. huhtikuuta. Kaikki maat ovat lisänneet testauksia viime viikkoina. Kuva: epa08341320
Laboratoriotyötekijä kuljettaa epäiltyjen covid-19-potilaiden verinäytteitä Genovassa Italiassa 3. huhtikuuta. Kaikki maat ovat lisänneet testauksia viime viikkoina. Kuva: epa08341320

Seuraavat 13 kysymystä veriryhmistä on esitetty Lännen Median jutussa vuosi sitten.

Veriryhmät ovat yhteydessä joihinkin sairausriskeihin

Jokainen meistä kuuluu yhteen kahdeksasta perusveriryhmästä: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+.

Veriryhmiä tutkitaan ja niitä on tarpeen määrittää, jotta verensiirroissa voidaan antaa potilaille sopivaa verta.

Tutkimuksissa on kuitenkin voitu osoittaa, että veriryhmät ovat yhteydessä joihinkin sairausriskeihin, joilla ei suoraan ole tekemistä verensiirtojen kanssa.

Niihin liittyy myös erilaisia uskomuksia. Veriryhmän ajatellaan esimerkiksi vaikuttavan siihen, millaista dieettiä kannattaisi suosia.

Kysyimme Punaisen Ristin Veripalvelun lääkäriltä Johanna Castrénilta, mitä veriryhmistä tiedetään ja mihin kaikkeen niillä on oikeasti vaikutusta.

1. Miten veriryhmät jaotellaan?

– Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja plasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Perusveriryhmiä on yhteensä kahdeksan.

– Veriryhmät jaotellaan punasolujen pintarakenteiden mukaan ensin joko A-, B-, O- tai AB-ryhmään. Lisäksi jokainen näistä neljästä veriryhmästä jaetaan reesustekijän eli Rh D -tekijän mukaan Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen.

2. Mikä määrittää sen, mihin veriryhmään ihminen kuuluu?

– Perintötekijät määrittävät veriryhmän. Perimme vanhemmiltamme veriryhmän määräävät tekijät, aivan kuten esimerkiksi silmien väriin vaikuttavat tekijät. Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja 0+.

Nopeita veritestejä tehohoito-osastolla lähellä Pariisia sijaitsevalla klinikalla 10. huhtikuuta. Ranskan teho-osastot ovat täyttyneet koronaviruspotilaista. Kuva: epa08356940
Nopeita veritestejä tehohoito-osastolla lähellä Pariisia sijaitsevalla klinikalla 10. huhtikuuta. Ranskan teho-osastot ovat täyttyneet koronaviruspotilaista. Kuva: epa08356940

3. Vaikuttaako veriryhmä sairausriskeihin?

– Se tiedetään, että ihmisillä, joilla on muu kuin O-veriryhmä, on hiukan suurentunut riski saada valtimo- ja laskimotukoksia. Syy on todennäköisesti se, että tunnettujen veren hyytymistekijöiden taso on O-ryhmäläisillä muita veriryhmiä matalammalla tasolla.

–  Lisäksi O-ryhmään liittyy muita veriryhmiä hiukan suurempi riski saada vatsahaava ja ylipäätään verenvuotoja. Tämä liittyy myös eroon veren hyytymistekijöiden tasossa.

– Syöpien kohdalla tiedetään, että osissa syöpätyypeissä A-, B- ja AB-veriryhmillä on matalampi riski sairastua kuin O-ryhmällä. Toisaalta, kun asiaa tarkastellaan laajemmin kaikkien syöpien osalta, veriryhmällä ei näytä olevan merkitystä.

– Vaikka veriryhmien välillä tiedetään olevan eroja joidenkin syöpätyyppien sairastumisriskin osalta, ei ole olemassa syöpien kannalta hyvää tai huonoa veriryhmää. Minkään syöpätyypin seulonnassa esimerkiksi ei huomioida veriryhmää millään tapaa.

4. Onko jokin veriryhmä terveyden kannalta huonompi tai parempi kuin muut?

– Ei voida sanoa, että jokin veriryhmä olisi terveyden kannalta muita huonompi.

5. Voiko veriryhmä suojata esimerkiksi sairauksilta?

– Ei suoranaisesti. Joitain eroja kuitenkin on. Mielenkiintoisin on ehkä se, että O-veriryhmäläisillä on muita parempi malarian vastustuskyky. O-veriryhmä on yleisin veriryhmä Afrikassa, ja se, että afrikkalaiset ovat paremmin suojassa malarialta, on auttanut väestöä selviytymään.

6. Miten suuri merkitys veriryhmällä on terveyteen, kun sitä vertaa tunnettuihin terveysriskeihin, kuten esimerkiksi ylipainoon tai tupakointiin?

– Veriryhmiin liitetyt riskit liittyvät isoihin tutkimuksiin. Suoraan yksittäiseen ihmiseen ja hänen riskiinsä sairastua vaikuttaa hyvin moni asia.

– Esimerkiksi sydäntautien osalta perinteisten tunnettujen riskitekijöiden eli muun muassa rasva-arvojen, tupakoinnin ja verenpainetaudin merkitys on huomattavasti suurempi kuin veriryhmän.

7. Mihin tietoa veriryhmästä tarvitaan?

– Tieto pääveriryhmästä on tarpeen silloin, kun tarvitaan verensiirtoa. Näin on esimerkiksi, jos suunnitellaan operaatiota, johon liittyy verensiirron mahdollisuus. Silloin potilaalle tehdään etukäteen veriryhmän määritys.

Veriryhmää ei kannata nyt lähteä selvittämään, jos se ei ole tiedossa

8. Pitäisikö jokaisen tietää oma veriryhmänsä?

– Ei tarvitse tietää. Jos tieto olisi tarpeellinen, se olisi printattu jokaisen Kela-korttiin. Jos tulee tilanne, että verensiirtoa tarvitaan niin nopeasti, ettei veriryhmää ehditä sairaalassa määrittää, voidaan potilaalle ensin antaa hätäverta eli O– -verta, joka sopii kaikille.

– Veriryhmäänsä ei tarvitse tietää etukäteen silloinkaan, kun tulee luovuttamaan verta. Se määritellään ensimmäisellä luovutuskerralla. Ensiluovuttajalle soitetaan ja kerrotaan veriryhmä. Jos verenluovutukseen tulee toisen kerran, tieto veriryhmästä merkitään verenluovuttajakorttiin.

Mies luovutti verta lauantaina 11. huhtikuuta Peshawarissa Pakistanissa, jossa myös on suljettu alueita koronaepidemian takia. Kuva: epa08357725
Mies luovutti verta lauantaina 11. huhtikuuta Peshawarissa Pakistanissa, jossa myös on suljettu alueita koronaepidemian takia. Kuva: epa08357725

9. Miten tarkkaan veriryhmät tunnetaan?

– Punasolujen pintaa tutkitaan koko ajan. Tällä hetkellä tunnetaan yli kolmesataa erilaista veriryhmätekijää, joiden perusteella ihmiset voidaan jakaa veriryhmiin.

– Tulevaisuudessa veriryhmät voidaan määrittää yhä tarkemmin ja tarkemmin. Periaatteessa meidät voidaan tyypittää jo nyt punasoluominaisuuksien mukaan hyvin pitkälle. Keskeisin on kuitenkin jako pääveriryhmiin, sillä ne ovat merkittävimpiä verensiirtohoidon toteuttamisessa.

– Potilaiden hoidon kannalta veriryhmien tutkimisessa merkityksellistä on myös se, miksi toiset meistä alkavat verensiirtojen aikana muodostaa vasta-aineita ja toiset eivät. Tämä korostuu sairauksissa, joissa verensiirtohoitoja tarvitaan usein tai toistuvasti. Tällaisia tilanteita liittyy esimerkiksi vakaviin kroonisiin anemioihin, kuten sirppisoluanemiaan tai tilanteisiin, joissa syövän tukihoitona tarvitaan paljon verivalmisteita.

Ruokavalion ja veriryhmän yhteydestä ei ole olemassa tieteellistä näyttöä

10. Tulisiko tietyn veriryhmän noudattaa tietynlaista ruokavaliota tai liikuntamuotoja? Esimerkiksi Peter J. D’Adamo suosittelee Syö oikein oman tyyppisi mukaan -kirjassaan, että eri veriryhmiin kuuluvien ihmisten pitäisi syödä eri tavoin. Onko ajatuksessa veriryhmädieeteistä mitään perää?

– Ruokavalion ja veriryhmän yhteydestä ei ole olemassa mitään vankkaa tieteellistä näyttöä. Ei voida sanoa, että jokin tietty veriryhmä suoraan edellyttäisi tietynlaista ruokavaliota. Asiat eivät ole näin yksinkertaisia.

– On kuitenkin niin, että suoliston bakteerikannalla ja ominaisuuksilla on ilmeisesti olemassa jokin yhteys veriryhmän kanssa. Sitä ei tarkkaan tiedetä, mikä tämä yhteys on. Suolistolla ajatellaan olevan rooli synnynnäisten veriryhmävasta-aineiden synnyssä.

– Joillakin ihmisillä veriryhmätekijöitä erittyy esimerkiksi sylkeen ja muihin kudosten nesteisiin. Toisilla näin ei tapahdu. Ilmiötä kutsutaan sekreettoristatukseksi, ja sillä tiedetään olevan merkitystä esimerkiksi norovirusten aiheuttamissa infektioissa.

– Niin sanottu non-sekreettoriominaisuus eli se, ettei veriryhmätekijöitä erity, näyttää tuovan suojaa noroviruksille. Tämä voi selittää sen, miksi joku välttyy norotartunnalta, joka muuten sairastuttaa laajasti esimerkiksi työpaikalla.

11. Liian matala hemoglobiini on yleisin syy siihen, miksi ei voi luovuttaa verta. Naisilla raja on 125 ja miehillä 135. Miksi liian matala hemoglobiini on este verenluovutukselle?

– Verenluovutuksessa kyse on tuntemattoman potilaan auttamisesta. Luovuttajan hemoglobiinitason pitää olla riittävän korkea, jotta luovutuksen aiheuttama väliaikainen hemoglobiinitason lasku ei aiheuta varsinaista anemiaa luovuttajalle ja jotta verestä saatavassa punasoluvalmisteessa on riittävästi happea kuljettavaa hemoglobiinia potilaalle.

Ihmisiä kehotettiin luovuttamaan verta koronaviruksen sulkemassa Cambridgen kaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla maaliskuun lopussa. Kuva: epa08332967
Ihmisiä kehotettiin luovuttamaan verta koronaviruksen sulkemassa Cambridgen kaupungissa Yhdysvaltojen itärannikolla maaliskuun lopussa. Kuva: epa08332967

12. Kannattaako silloin luovuttaa verta, jos hemoglobiini on liian korkea?

– Jos luovuttajan hemoglobiinitaso on luonnostaan korkea eikä kyseessä ole sairauden tai lääkkeen sivuvaikutuksen aiheuttama liian korkea hemoglobiinipitoisuus, henkilö sopii luovuttamaan verta.

– Jos taas liian korkeaa hemoglobiinitasoa tai liian korkeita verisolupitoisuuksia on tarpeellista laskea oman terveydentilan tai sairauden vuoksi, se tapahtuu osana potilaan hoitoa terveydenhuollossa.

– Tällöin lääkäri vastaa verenlaskun toteutuksesta, valvoo toimenpiteen vaikutusta ja seuraa potilaansa veriarvoja.

13. Mitkä muut seikat estävät verenluovutuksen?

– Esimerkiksi flunssa, sydän- ja munuaissairaudet tai syövät sekä se, jos on tehty tähystyksiä tai akupunktioita tai on hiljattain synnyttänyt tai imettää. Esteitä ovat myös matkat malaria-alueille samoin kuin uusi seksikumppani tai miesten välinen seksi. Myös tatuoinnit ja lävistykset aiheuttavat verenluovutusesteen neljäksi kuukaudeksi.

Epäsopiva veri voi olla vaarallista

Jos potilas saa verensiirrossa epäsopivaa verta, seurauksena voi olla omien punasolujen rikkoutuminen, mikä voi johtaa vakaviin kuume- ja hengenahdistusoireisiin ja munuaisvaurioon, jopa kuolemaan.

Hätäveren eli O− -veriryhmän veren punasolut sopivat kuitenkin kaikille. Sitä voidaan antaa esimerkiksi onnettomuustilanteissa, kun hengenvaarallisesti vuotavan potilaan veriryhmää ei ehditä määrittämään.

Jo äkillinen onnettomuus voi kasvattaa hätäveren tarvetta rajustikin. Siksi hätäverta tarvitaan usein muita veriryhmiä enemmän.

Suomessa tarvitaan joka vuosi noin 20 000 uutta verenluovuttajaa. Erityisesti kaivataan uusia O-negatiivisia henkilöitä, joita on suomalaisista vain viisi prosenttia.

Verenluovutuksessa otetaan kerralla noin puoli litraa verta. Toimenpide kestää viidestä kymmeneen minuuttia. Veren tilavuus korvautuu muutamassa tunnissa. Punasolujen määrä on ennallaan vasta usean kuukauden kuluttua.

Uusimmat

Fingerpori

comic