Lounais-Häme

Suomalaista liikuntavalistusta vaivaa laimeus – Kampanjoissa hiihdellään edelleen metsässä, vaikka elämä on kaupungistunut

1970- ja 80-luvuilla liikakilot piirrettiin hylkeille, karhuille ja norsuille: ylipainoisia ihmisiä ei kampanjajulisteissa näkynyt
Liikuntakampanjoiden kuvituksessa liikkujat on usein sijoitettu metsiin ja Lapin hangille. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tarvetta olisi enemmänkin arkiliikkumisen haasteiden ratkaisuihin. Kuva: Seppo Pessinen

Suomalainen liikuntavalistus kaipaa rohkeutta ja monipuolisempia näkökulmia. Tähän tulokseen tuli Maria Rantala Suomen historian väitöstutkimuksessaan, jossa hän perehtyi liikuntakampanjajulisteisiin 40-luvulta lähtien.

Julisteiden lisäksi Rantala selvitti suomalaisten kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumista ja toimintaa vuosien 1941–2010 välisenä aikana. Rantala tutki, millaisten visuaalisten ja tekstuaalisten keinojen avulla suomalaisia on yritetty saada harrastamaan liikuntaa.

“Suomalainen liikuntavalistus on kesyä”

Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja ovat olleet terveys ja kunto.

– 1940–1960-luvuilla kampanjoissa vedottiin kohtalaisen usein kansalaisuuteen ja nationalismiin. 1970-luvulla työväen puhuttelu oli varsin yleistä, ja 1980-luvulla kohderyhmäksi valikoituivat aikaisempaa useammin naiset. 1990-luvulta lähtien kampanjamateriaaleissa alettiin puhutella entistä enemmän yksilöä. Uusimpia argumentteja kampanjoissa ovat ajan ja ympäristön säästäminen, Rantala kertoo.

Kampanjoiden varovaisuus on johtanut melko laimeaan ja yksipuoliseen asioiden esittämistapaan.

– Mainonnan kehitykseen ja myös muuhun terveysvalistukseen verrattuna suomalainen liikuntavalistus on ollut kesyä. Kriittisiä näkökulmia fyysistä passiivisuutta edistäviin asioihin, esimerkiksi autoiluun, ei ole juurikaan esitetty.

Elämä on kaupungistunut, liikuntavalistus ei

Liikuntakampanjajulisteissa harrastetaan kestävyysliikuntaa luonnossa esimerkiksi hiihtäen, kävellen tai pyöräillen, iloisina ja aina hyvällä säällä. Liikkuja esitetään tavallisena ja sopusuhtaisena ihmisenä, joka reippailee yhdessä ystävien kanssa.

– Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen yhteiskunta on kaupungistunut. Liikuntakampanjajulisteiden kuvastossa tämä kehitys ei näy, vaan liikkujat on sijoitettu kaupunkiympäristöjen sijaan metsiin ja Lapin tuntureille. Kampanjoissa ei tarjota ratkaisuja arkiliikkumisen pulmiin eikä suomalaisia kannusteta liikkumaan sisätiloissa tai huonolla säällä, Rantala kertoo.

Fyysisen passiivisuuden terveysriskejä kuvataan liikuntavalistusaineistossa vain harvoin, mikä on väittelijän mukaan poikkeuksellista muuhun terveysvalistusaineistoon verrattuna.

– Oli erikoista, että 1970–1980-luvuilta olevissa julisteissa ei esiintynyt lainkaan ylipainoisia ihmisiä. Liikakilot piirrettiin tuolloin hylkeiden, karhujen ja norsujen vyötärölle. Ja toisin kuin esimerkiksi tupakoinnin vastaisessa kampanjoinnissa, liikuntavalistuksessa ei ole juurikaan tuotu esille seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen vetovoimaan liittyviä näkökulmia, Rantala kertoo.

Uusimmat