Lounais-Häme

Susivihapuhe kärjistyy: kohteina Luke, Riistakeskus, ministeriö ja Metsästäjäliitto – "Aiotteko lähteä täältä elävänä?"

Luke joutui jo selvittämään henkilöstönsä turvallisuusriskit, ja työhyvinvointi on uhattuna muissakin organisaatioissa. Tänään julkaistava suden kannanhoitosuunnitelma tuntuu taas voimistaneen vihapuhetta.
Susi synnyttää muiden tunteiden ohella vihaa. Se puolestaan johtaa yhä useammin vihapuheeseen, jonka maalina ovat virkamiehet, tutkijat, riista-alan työntekijät tai vapaaehtoiset. Kuva: AOP / arkisto
Susi synnyttää muiden tunteiden ohella vihaa. Se puolestaan johtaa yhä useammin vihapuheeseen, jonka maalina ovat virkamiehet, tutkijat, riista-alan työntekijät tai vapaaehtoiset. Kuva: AOP / arkisto

Luonnonvarakeskus (Luke) selvittää henkilöstönsä akuutteja turvallisuusriskejä suteen liittyvän vihapuheen vuoksi. Selvitykseen jouduttiin, sillä vihapuhe maalittaa yhä voimakkaammin yksittäisiä henkilöitä.

Toistaiseksi tutkimuslaitoksessa on saatu vielä työt tehdyksi.

– Jos tilanne menisi pahemmaksi, niin sitäkin näkökulmaa olisi mietittävä. Kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole harkintakykyä, muistuttaa tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.

Sinänsä kyseessä ei ole uusi ilmiö, mutta sitä on kiihdyttänyt erityisesti sosiaalinen media.

– Tähän liittyy lisäksi sähköpostikampanjoita, puhelinsoittoja, rikosilmoituksia ja kanteluja, listaa neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä.

Valheellisia väittämiä ja salaliittoteorioita

Suden aiheuttamat vihan tunteet kohdistuivat suden ohella pitkään luonnonsuojelujärjestöihin, ja sen taustalla oli usein – joskaan ei aina – metsästäjiä. Luonnonvarakeskus eli Luke on ollut myös hyvin kauan heidän hampaissaan.

– Yksi eniten toistuvia mantroja on epäluottamus Lukea kohtaan. Tuntuu, että se kuuluu joidenkin metsästäjien puheeseen ikään kuin itsestään selvänä, Niemi pohtii.

Vihapuheissa Lukea syytetään valehtelusta, tarkoituksellisesta tutkimustulosten vääristelystä, susien siirtämisestä ja muista salaliitoista. Tutkimuslaitosta nimitetään jopa terroristijärjestöksi.

– Jos keskustelua pääsee joskus avaamaan, ei villoja paljon ole.

Metsästäjien etujärjestö uusin kohde

Viime aikoina vihapuhe ja suoranainen kampanjointi on suuntautunut yhä rajummin myös Suomen Riistakeskukseen ja viimeksi Suomen Metsästäjäliittoon. Ministeriökään ei ole säästynyt.

Riistakeskus saa vihaa päälleen erityisesti poikkeuslupien eväämisestä ja metsästäjien etujärjestö “petturuudesta”.

– Meillä ilmiö on kärjistynyt muutaman viime kuukauden aikana, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari.

Hän arvelee, että muutos johtuu suden kannanhoitosuunnitelman päivityksestä, jota on tämän vuoden aikana tehty laajassa yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kesken.

Ristiriidoista huolimatta susiasioista on pystytty “ylätasolla” keskustelemaan aiempaa rakentavammin. Kentällä tunnutaan sen sijaan olevan syvällä poteroissa, ja parantunut keskusteluyhteys tulkitaan negatiiviseksi asiaksi.

– Metsästäjäliiton johdon motiiveja epäillään. Esimerkiksi minua väitetään suojelujärjestöjen myyräksi, toiminnanjohtaja sanoo.

– Mukana on tietämättömyyttä, mutta pieni osa jäsenistöstämme haluaa myös pitää yllä vastakkainasettelua. Myös suojelupuolelta tulee aika roisia mollausta minua ja Metsästäjäliittoa kohtaan.

Häpeällisen kuoleman toivotuksia

Vaikka suorilta tappouhkauksilta on pääosin vältytty, riittää erityisesti sosiaalisessa mediassa erilaisia häpeällisen kuoleman toivotuksia.

– Minut ja tunnetuin maastoihmisemme Seppo Ronkainen on toivottu telkien taakse, ja avain pitäisi heittää kaivoon, Ilpo Kojola kertoo.

Kaikki lukelaiset on myös esimerkiksi kehotettu laittamaan “hirthen”.

Siitari sanoo, että juuri some tekee asiaan puuttumisen hyvin vaikeaksi. Liitto on ajoittain yrittänyt osallistua somekeskusteluun, mutta väärien tietojen oikominen on usein mahdotonta.

– Pitäisi olla ympärivuorokautinen somepäivystys ja valtavasti henkilöresursseja.

Ei vain somessa, vaan myös kentällä

Kojola ei itse juuri seuraa somen susikeskustelua.

Hänen mukaansa aktiivisesti kentällä liikkuvat tutkijat törmäävät vihapuheeseen ja jopa uhkailuun myös elävässä elämässä. Esimerkiksi autoja seuraillaan, mikä on tulkittavissa jonkinasteiseksi vihamielisyyden osoitukseksi.

Pahimmat henkilökohtaiset osumat ovat Kojolallekin tulleet suorassa kontaktissa.

Aiemmin tutkimusprofessori kiersi aktiivisesti susiin liittyvissä yleisötilaisuuksissa, joissa tupa oli usein täynnä ja toisinaan osa väestä humalassa.

– Kerran yleisöstä huudettiin, että aiotteko lähteä täältä elävänä. Lähtiessä oli pälyiltävä, käykö joku kimppuun. Se jäi kyllä mieleen.

Usein riittää höyryjen purkaminen sanallisesti, mutta ajatukseen ei voi tuudittautua.

“Nimenomaan työhyvinvointikysymys”

Ministeriössä tilanne huolestuttaa. Vaikka sanoista ei päädyttäisi tekoihin, riittää pelkkä vihapuhekin tekemään työstä raskasta.

Ilmiö haittaa selvästi jaksamista Luken ohella Metsästäjäliitossa ja Riistakeskuksessa.

– Tämä on nimenomaan työhyvinvointikysymys, Niemi painottaa.

Kojola muistuttaa, että yksittäiset työntekijät suorittavat heille annettuja tehtäviä.

Esimerkiksi Luke toteuttaa ministeriössä linjattua susipolitiikkaa, ei kirjoita sitä. Riistakeskus puolestaan tekee lupapäätöksiä ministeriön, lakien ja oikeuskäytännön ohjaamana.

– Välillä ankara kritiikki tuntuu kohtuuttomalta, etenkin kun se menee henkilökohtaisuuksiin.

Vapaaehtoiset kovassa paikassa

Susivihapuhe ei osu vain ammattilaisiin, vaan sitä joutuvat kohtaamaan myös jatkuvasti vihaisia ihmisiä kohtaavat paikalliset vapaaehtoiset. Heitä on niin luonnonsuojelujärjestöissä kuin riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästäjäliitossakin.

– Maltillinen porukka ahdistuu vihapuheesta yhtä lailla kuin tutkijatkin, Sami Niemi sanoo.

Asia tuli selvästi esille kannanhoitosuunnitelmaa pohjustaneella maakuntakierroksella. Käytännössä susivihakeskustelu ohjaa itse itseään.

– Ei uskalleta välttämättä sanoa sitä, mitä tiedetään, koska se ei kuulu siihen keskusteluun, jota äänekkäimmät haluavat käydä.

Heli Siitarin mukaan esimerkiksi metsästäjäpiirien vapaaehtoiset ovat erittäin kovilla, eivätkä välttämättä uskalla kumota huhuja ja jakaa faktoja.

– He pelkäävät joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Tämä asia pitäisi pystyä ratkaisemaan.

Siitarin mielestä paikallisten vapaaehtoisten kouluttaminen asiantuntijoiksi on vielä puutteellista. Eri viranomaisten ja etujärjestöjen viestinnässäkin olisi tekemistä.

Jo väärä sanavalinta voi synnyttää väärinymmärrystä ja vihaa, eikä avoin tiedottaminenkaan ole kaikkien mieleen.

– Kun viestintää on lisätty, on tullut kritiikkiä, jonka mukaan nyt selitellään tekemisiä.

Käänne ilmassa, tai sitten ei

Juuri alkanut viisivuotinen Susi-Life -hanke (LIFE BorealWOLF) panostaa vahvasti viestintään, mutta esimerkiksi yleisötilaisuuksissa voi olla edessä tuttu vihapuheaalto.

– Toivon, että Life-hanke parantaa tilannetta, mutta pelkään, että todellisuudessa tilanne huononee ainakin hetkeksi, Siitari miettii.

Vihapuhetta voi kiihdyttää myös kannanhoitosuunnitelman päivitys, joka julkaistaan tänään.

Kojolan mukaan on kuitenkin merkkejä myös paremmasta. Voimakasta, ihmisiinkin kohdistuvaa susivihaa tuntee vähemmistö suomalaisista.

– Hiljainen enemmistö on herännyt ja sen mielestä tilanne on mennyt liian pitkälle.

Toisaalta kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jossa vihapuhe yleistyy joidenkin mukaan jo eduskunnassakin. Susipiireissä ei kaikkea saada ratkaistua.

– Jotakjn tällä ilmiölle täytyy pystyä tekemään, Niemi summaa.

Suden kannanhoitosuunnitelman päivitys julkaistiin tänään 5.11.2019 klo 10. 

Suomi ja Ruotsi lisäävät susiyhteistyötä, ja toiveita on myös Venäjän suuntaan – Esillä ovat jopa susien siirrot Ruotsiin

Fingerpori

comic

Uusimmat