Lounais-Häme Jokioinen

Suurempi sato, pienempi vesistökuorma – Luken tutkimat maanparannuskuidut sopivat erityisen hyvin Forssan seudun pelloille

Maanparannuskuitu voi pelastaa pellon, josta ovat hiili ja orgaaniset aineet käyneet vähiin. Metsäteollisuuden sivutuote soveltuu etenkin saviselle maalle, jossa on rakenneongelmia.
Jokioisilla on tutkittu pellolle laitettavan maanparannuskuidun vaikutusta Loimijokeen. Näyttää siltä, että kuitu vähentää huomattavasti vesistökuormaa. Yksi hankkeen tutkijoista on Jaana Uusi-Kämppä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jokioisilla on tutkittu pellolle laitettavan maanparannuskuidun vaikutusta Loimijokeen. Näyttää siltä, että kuitu vähentää huomattavasti vesistökuormaa. Yksi hankkeen tutkijoista on Jaana Uusi-Kämppä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Savisia peltoja, joissa voi olla niukasti orgaanista ainesta. Peltojen vieressä joki, joka on muuttunut sameaksi ja jonne on valunut pellon ravinteita.

Kuulostaako tutulta?

Loimijoen ja muiden seutukunnan vesistöjen valuma-alueilla on useita peltoja, jotka voisivat hyötyä Luken tutkimista maanparannuskuiduista.

Maanparannuskuiduilla on kaksi erityistä piirrettä. Ne parantavat etenkin savisen maaperän rakennetta, lisäävät pieneliöiden määrää ja tehostavat vedenpidätyskykyä. Kuitujen toinen hyöty on niiden kyky sitoa itseensä ravinteita. Isot maan murut eivät jaksa kulkea vesistöön, jolloin pellon tuottama vesistökuorma pienenee keskimäärin 50 prosenttia.

Maanparannusaineiden saatavuus heikkoa

Maataloudessa tyypillisiä maanparannusmenetelmiä ovat esimerkiksi viljelykierto, pH:ta nostavan kalkin käyttö ja kevennetty muokkaus.

Tällä hetkellä käydään kuitenkin kiivasta keskustelua maanparannusaineista, kuten kaivostoiminnan sivutuotteena syntyvästä kipsistä, rakennekalkista ja metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvästä maanparannuskuidusta. Kaikkia kolmea on tutkittu Luken Jokioisten toimipaikassa vuosien ajan, viimeisimpänä metsäteollisuuden sivutuotetta. Tavallinen viljelijä ei kuitenkaan ole näistä kuiduista välttämättä vielä kuullut.

Maanparannusaineita myydään jo suoraan viljelijöille, mutta niiden saatavuus voi olla heikkoa. Kysyntää tuotteille kuitenkin riittäisi, koska tutkimustulokset ovat lupaavia ja viljelijöiden tähänastiset kokemukset pelkästään myönteisiä. Maanparannusaineista on yhä käynnissä monia tutkimuksia, joita myös Vesiensuojelun tehostamisohjelma rahoittaa.

Luke ryhtyy tiedottamaan perusteellisemmin maanparannusaineista ensi vuonna. Viljelijöille tehdään käytännön opas sen perusteella, mitä maanparannusaineista nyt tiedetään. Luvassa on aiheesta myös seminaari.

Hyötyjiä vapaa-ajanasukkaat, luonto ja viljelijät

Jos maanparannusaineet lyövät itsensä läpi, niiden käyttöönotto voisi Forssan seudullakin vähentää vesistöjen kuormitusta ja parantaa savisten maiden viljeltävyyttä. Pitkällä aikavälillä muutoksesta hyötyisivät vapaa-ajanasukkaat ja luonto, mutta myös viljelijät mahdollisesti kasvavan sadon myötä.

Toistaiseksi viljelijöiden euromääräinen hyöty on hankala mitata. Maanparannusaine on kallista, eikä se kaikilla pelloilla välttämättä kasvata satoa.

– Maarakenteen laatu on todella vaikea muuttaa euroiksi. Jokioisilla tehdyssä kenttäkokeessa sato ei kasvanut metsäperäisen kuidun käytön myötä. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että kenttäkokeessa käytetty maa on melko hyvärakenteinen. Parhaiten kuitu sopii huonorakenteiselle maalle, Luken erikoistutkija Kimmo Rasa selostaa.

Esimerkillistä kierto- ja biotaloutta

Sivuotteena saatavien maanparannusaineiden käyttö pellolla on mitä esimerkillisintä kierto- ja biotaloutta.

Esimerkiksi metsäteollisuus polttaa sivutuotteena tulevan kuidun energiaksi. Kuitulietteen korkean kosteuspitoisuuden vuoksi sillä on kuitenkin heikko hyötysuhde. Maanparannukseen kuitu sopii sen sijaan hyvin, koska se sisältää eloperäistä ainesta ja sitoo maahan hiiltä.

Kuitu sisältää kaikkea sitä, mitä puu ottaa maaperästä. Tärkeiden mineraalien mukana saattaa tulla myös raskasmetalleja, jotka ovat monelle viljelijälle varsinainen mörkö.

– Itse en näe raskasmetalleja huolena, jos niiden määrät ovat lain sallimissa rajoissa. Maanparannusaineiden epäpuhtauksia säädellään, eikä tutkimuksissa ole pystytty osoittamaan, että kuidulla olisi haittavaikutuksia, Rasa kertoo. FL

 

Huippututkimusta -sarjan aiemmat osat:

Jokioisilla kehitellään ilmastoystävällistä lehmää – Kova ruokahalu on yksi ekologisen lehmän tärkeistä piirteistä (FL 10.8.2020)

Hämeessäkin viljelijät ovat aiempaa avoimempia erikoiskasville (FL 17.8.2020)

Mikä maanparannuskuitu?

Orgaaninen maanparannusaine, joka on paperintuotantoon sopimatonta puukuitua.

Yleensä poltetaan tehtaissa energiaksi, mutta lietteellä on poltettaessa heikko hyötysuhde.

Pellolla käytettynä parantaa maan rakennetta ja vedenpidätyskykyä. Sitoo itseensä ravinteita ja estää niiden huuhtoutumisen vesistöön. Kiihdyttää pieneliötoimintaa.

Lisätään peltoon noin 5 vuoden välein.

Ensimmäisenä vuonna vähentää pellon vesistökuormitusta jopa 50–80 prosenttia.

Neljäntenä vuonna kuormitus on 20–30 prosenttia pienempää kuin ennen kuidun käyttöönottoa.

Sisältää mineraaleja ja täyttää noin viiden vuoden fosforitarpeen.

Ei korvaa hyvää viljelytapaa, eli viljelykiertoa jatketaan ja maan tiivistymistä vältetään.

Kysyntää maanparannuskuidulle riittää jo nyt, koska viljelijöiden kokemukset kuidusta ovat olleet hyviä.

Tutkimukset jatkuvat

Luken Jokioisten pellolle laitettiin ensimmäinen kuituerä vuonna 2015 ja seuraava erä laitetaan tänä vuonna.

Luke hakee rahoitusta jatkotutkimukselle, jossa seurataan toisen kuituerän vaikutusta peltoon ja vesistöön.

Tuusulanjärvellä Luke tutkii, paraneeko järven tila, kun sen valuma-alueen pelloilla hyödynnetään kuitua.

Maanparannuskuidulle vaihtoehtoisia aineita ovat rakennekalkki ja kaivosteollisuuden sivutuotteena syntyvä kipsi.

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic