Lounais-Häme

Syntymäpäiväsankari Esko H. Koskinen muutti palveluiden perässä Helsingistä Forssaan

Forssassa vaimonsa Anna-Liisan kanssa asusteleva maatalous- ja metsätieteiden tohtori Esko H. Koskinen täyttää huomenna sunnuntaina kahdeksankymmentä vuotta.

Olen tutustunut pariskuntaan Tammelan vapaa-ajan asukkaiden monissa riennoissa. Esko oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Anna-Liisan tunsin itse asiassa jo viime vuosisadalla, kun hän työskenteli ministeriössäni hyvin arvostettuna elintarvikealan asiantuntijana

Eskon työura on ollut pitkä ja monipuolinen. Se voidaan jakaa kolmeen, monella tavalla toisiinsa nähden limittäiseen ja lomittaiseen uraan. Useat tehtävät ovat olleet sellaisia, että mitään aikaisempaa mallia ei ole ollut noudatettavaksi.

Esko teki työuransa elinkeinoteollisuudessa, lääketeollisuudessakin 16 vuotta. Samaan aikaan hän teki paljon töitä julkisella sektorilla, mm. Kuopiossa ja Oulussa lääketieteellisen tiedekunnan opetustehtävissä ja saatuaan vuonna 1977 ravitsemustieteen professorin pätevyyden toimi yli neljännesvuosisadan dosenttina Helsingin Yliopistossa. Kolmas ulottuvuus olivat lukuisat kansainväliset tehtävät.

Konsulttitehtävät YK:n järjestöissä, mm. Maailman ruokaohjelmassa (WFP), veivät hänet Koillis-Aasiaan. Korean demokraattisessa kansantasavallassa, puhekielessä Pohjois-Koreassa, tuossa aika tuntemattomassa maassa, Esko vietti kaksi vuotta. Taitaapa olla ainoa tämän laatuinen vorssalainen.

Mikä ihme vei Sinut Pohjois-Koreaan?

-Selvittäessäni Unkarin tiedeakatemian innovaatioiden kaupallistamista sain suurlähettiläs Risto Hyväriseltä vihjeen, että Pohjois-Koreassa on runsaasti luonnonrikkauksia ja potentiaalia monenlaiseen liiketoimintaan. Olin aiemmin kehittänyt suomalaisten lääke- ja elintarviketehtaiden yhteistyötä Japanissa ja Etelä-Koreassa. Niinpä tutustuin lähemmin myös Pohjois-Koreaan. Sosialistisen maailmantalouden romahdus oli vienyt maan markkinat ja uusia yhteyksiä kaivattiin. Selvitin vuonna 1992 muutamalle suomalaiselle pörssiyhtiölle liiketoimintamahdollisuuksia Pohjois-Koreassa. Sain Pohjois-Korean viranomaisilta valtuudet edustaa suomalaisia yrityksiä siellä.

Mikä pysäytti maan lupaavan näköisen kehityksen?

-Hyvä muutos pysähtyi, kun vuonna 1995 suunnattomat sateet aiheuttivat tavattomat tulvat, jotka tuhosivat maan infrastruktuurin ja maanviljelyksen. Nälänhätä alkoi. Seuraavana vuonna koettiin jälleen runsaita sateita, ja maa pyysi jatkuvaa kansainvälistä apua, varsinkin ruokaa. Heinäkuussa 1997 Kiinanmeren maanjäristys aiheutti valtaisan tsunamin, joka saavutti Korean rannikon, kun nousuvesi oli poikkeuksellisen korkealla. Merivesiaalto ylitti länsirannikon padot ja tulvi voimalla yli 20 km sisämaahan tuhoten viljapellot ja rakennuksia. Kävin alueella pari viikkoa myöhemmin. Lohduton näky pani miettimään, voisinko tehdä jotain korealaisten auttamiseksi.

Ja sitten menit pariksi vuodeksi ihan töihin ja asumaan Pohjois-Koreaan. Mitä tekemään?

-Kun WFP pyysi Suomesta asiantuntijoita ruoka-avun jakeluun, ilmoittauduin halukkaaksi ja pääsin järjestön konsultiksi valvomaan avun perille menoa. Konsulttisopimukseen seurasi jatkoa. Pian toimin valvojien esimiehenä ja suunnittelin myös valvontaa ja ruoka-avun jakelua ohjaavan tietojärjestelmän. Jouluksi 1999 palasin vihdoin kotiin.

Kiersit maata varsin laajasti. Miltä se vaikutti?

-Ensivaikutelma tuhojen jälkeen muistutti mieleen tilanteen Suomessa 1940-luvun lopulla. Kaikesta oli pulaa, jälkikäyttömahdollisuuksia kehitettiin ja jälleenrakennustyö alkoi. Korealaiset ovat teknisesti taitavia ja työteliäitä. Niinpä vuoden 1998 aikana saatiin tuhoutuneita rakennuksia, teitä ja siltoja uusituksi. Jokien jäädyttyä niiden pohjalle pelloilta huuhtoutunut multa saatiin nostetuksi. Suuri ongelma oli koneiden ja varsinkin dieselin puute. Niinpä härät olivat kovassa käytössä, ja rautateillä otettiin vanhat höyryveturit palvelukseen. Yhdysvaltain ja Etelä-Korean perustamalta Korean Energy Development Organizatiolta odotettiin apua, mutta luvattu öljy oli niin rikkipitoista, että se vain vaikeutti sähkön tuotantoa.

-Kävin maan lähes kaikissa kunnissa varmistamassa ruoka-avun perillemenoa. Onnistuin luomaan luottamukselliset suhteet korealaisten viranomaisten ja WFP:n valvojien välille, joten avun jakelu sujui suunnitellusti. Yhtä hyvä yhteistyö ei onnistunut EU:n lähettämän ruoka-avun valvojille, joiden toiminnan maan hallitus kielsi useiden kuukausien ajaksi. Erityisesti mieleen on jäänyt Sepon kunta, jossa japanilaismiehityksen aikainen saksalaisyhdyskunta oli harjoittanut perunan viljelyä, ja korealaiset olivat sitä jatkaneet. Olin ensimmäinen ulkomaalainen kunnassa yli 50 vuoteen! Nykyisin suomalaiset avustavat mm. Sepoa uusilla perunalajikkeilla ja viljelykoulutuksella. Sain myös käyttööni maan väestörekisterit, joiden perusteella laskin, että nälänhädän aikana ylikuolleisuus oli noin 400 000 henkeä. Useimmat olivat kuolleet saastuneen juomaveden aiheuttamaan ripuliin, eivät niinkään nälkään.

Mikä on arviosi maasta nyt?

-Kaksikymmentä vuotta sitten maa oli ennen Korean sotaa syntyneiden päättäjien johtama. Jotkut silloin tapaamani virkamiehet uskoivat, että johtajien vaihtuessa nuoremmiksi myös talouden toiminta muuttuu. Nähtäväksi jää, onko nykyisen nuoren johtajan kaudella tulossa merkittäviä muutoksia. Ainakin muutamia vanhoja vaikutusvaltaisia henkilöitä on poistunut kuvasta. Yhteistyö Etelä-Korean kanssa alkaa jälleen kehittyä. Sehän sai 2000-luvun alussa merkittävän kimmokkeen Helsingissä Koillis-Aasian kauppayhdistyksen järjestämässä rautatiekongressissa, jossa molempien Koreoiden korkeat rautatievirkamiehet tapasivat ensimmäisen kerran. Sen jälkeen maiden rautatiet yhdistettiin demarkaatiolinjan läpi. Trumpin ja Kim Jong unin tapaamisen jälkeen on liennytyksen mahdollisuus, ja kauppapakotteiden poistaminen voi johtaa uuteen kansainväliseen liiketoimintaan.

Koskiset ovat Forssassa eräänlaisia puolipaluumuuttajia. Esko on näet lähtöisin Raumalta ja palannut nyt työelämästä puolitiehen. Mutta miksi Forssaan?

-Hankimme Letkun kylästä vapaa-ajan asunnon Koreasta paluuni jälkeen. Letku osoittautui vireäksi kyläksi, jossa oli helppo saada ystäviä. Kirjoitin jopa kirjan Letkun historiasta. Kun molemmat sitten jäimme eläkkeelle, tuntui tarpeettomalta ajaa Helsingistä vapaa-ajan asunnolle sata kilometriä suuntaansa. Aloimme harkita asuinpaikan muuttamista lähemmäksi Letkua. Kun sitten Forssaan tutustuttiin perinpohjaisesti, havaittiin, että se tarjoaa monta etua Helsinkiin verrattuna. Forssassa ovat oopperaa ja sinfoniaorkesteria lukuun ottamatta kaikki palvelut samaa tasoa kuin Helsingissä, mutta kuten Jörn Donnerille huomautin, paljon lähempänä. Terveyskeskuspalvelut osoittautuivat jopa ylivertaisiksi.

Miltä Forssan tulevaisuus näyttää?

-Forssalla on kaikki mahdollisuudet kehittyä uuden innovatiivisen toiminnan kautta. Nyt jo on havaittavissa useita esimerkkejä. Forssa voisi kuitenkin levittää tietoa hyvistä puolistaan myös muualla maassa, ei ainoastaan kaupungin sisällä. Oleellista on saada ihmiset ja yritykset tutustumaan Forssaan. On mietittävä, miten voimme erottautua joukosta merkittävällä tavalla. Myös forssalaisten nuorten on menestyäkseen erotuttava joukosta sellaisella osaamisella, jota harvalla on samalla alalla. Se voi olla teknistä taitoa, kielitaitoa, kulttuurintuntemusta tai mitä tahansa tavallisiin opintoihin kuulumatonta. Maailma kehittyy, ja on opittava uusia asioita, jotka johtavat uusiin töihin. Ei pidä jäädä tekemään asioita kuten ennen!