Lounais-Häme Forssa

“Tää on niin mun juttu” – Raija Talikainen saa kuvataidekoulusta eloa, iloa ja rytmiä viikkoon

Raija Talikainen kokeili vapaaehtoistöitä Forssan kuvataidekoulussa ja jäi koukkuun.
Vapaaehtoisille löytyy tehtäviä lasten harrasteryhmistä. Tomas Markkula viimeistelee jättiläisen muotokuvaa ja Raija Talikainen seuraa, miten työ edistyy. Kuva: Lassi Puhtimäki

Seitsemän lapsen ryhmä kuhisee Forssan kuvataidekoulun maalausluokassa.

Vieruskaverin kanssa jutellaan, takamus ei tahdo pysyä penkissä ja keskeneräisiä töitä kaivellaan esiin. Koulupäivä on jo takana ja uusi oppitunti on alkamassa.

Opettaja Niina Laitonen ohjeistaa lapset jatkamaan viime kerralla keskenjääneeitä jättiläisen suuria muotokuvia ja sen jälkeen siirtymään unikuvien piirtämiseen.

Toinen luokan aikuinen, Raija Talikainen jakelee välineitä ja auttaa lapsia tehtävän alkuun.

Pikku hiljaa ryhmä hiljenee ja ryhtyy töihin.

– Tää on niin mun juttu, Talikainen hihkaisee, kun häneltä kysyy millaista on olla kuvataidekoulun vapaaehtoinen.

Kuvataidekoulun vapaaehtoisena Raija Talikainen voi yhdistää kaksi rakasta asiaa eli lapset ja kuvataiteet. Kuva: Lassi Puhtimäki

Apukäsinä kahdessa ryhmässä

Hän oli jo jonkin aikaa miettinyt, että eläkeläinen tarvitsisi jotain kivaa sisältöä viikkoihinsa ja olisi hienoa myös kuulua johonkin aktiiviseen yhteisöön.

Kun hallitusvastuu vaihtui rivijäsenyyteen Forssan Seudun Kamerat ry:ssä, aikaakin vapautui.

– Kun tätä minulle ehdotettiin, innostuin heti. Viihdyn lasten kanssa todella hyvin ja lisäksi olen aina ollut kiinnostunut kuvataiteista ja askartelusta. Olen niin innoissani, että aion olla mukana niin kauan kuin terveyttä riittää ja jalat kantavat.

Talikainen on apukäsinä kahdessa eri kuvataidekoulun ryhmässä. Molemmissa lapset ovat toimeliaita 8-vuotiaita.

– Sulauduin nopeasti joukkoon ja lapsetkin ottivat minut luonnikkaasti vastaan.

“Raija on kiva”

Keskiviikon ja maanantain käynnit kuvataidekoulussa ovat Talikaiselle viikon kohokohtia.

– Välillä juttelemme lasten kanssa töistä, välillä jostain muusta. Joskus jollakulla voi olla huono päivä, ja sitten jutellaan siitä.

Lasten seura ja heistä välittyvä energia on Talikaisen mielestä elähdyttävää ja innostavaa. Lapset taas nauttivat aikuisten huomiosta ja ajasta.

– Raija on kiva, koska hän auttaa, juttelee ja kehuu meiltä, Ninni Nurmi kiteyttää.

Ninni Nurmi tykkää siitä, että Raija Talikainen kiertelee luokassa juttelemassa.

Luovuus heräilee itselläkin

Lasten välittömyys, luovuutta tukeva ilmapiiri ja vuorovaikutus kuvataidekoulun väen kanssa on saanut myös Talikaisen mielessä kuplimaan. Nuoruusvuosien intohimo kuvataiteisiin heräilee. Se painui taka-alalle, kun haaveet taideopinnoista vaihtuivat unelma-ammattiin eli sairaanhoitajan uraan.

Taiteen viri etsii vielä suuntaa. Valokuvausharrastuksen lisäksi mielessä pyörivät nyt värit, pinnat ja taiteen eri tekniikat.

– Mietin mitä voisin tehdä omien lastenlasten kanssa tai mitä voisin tehdä itse. Luomisprosessi on kesken, mutta jotain tästä syntyy, hän miettii.

Vau!-fiilistä tarjolla

Talikainen suosittelee vastaavanlaista vapaaehtoistyötä ikätovereilleen.

– Uusi säännöllinen harrastus työ ryhtiä ja rytmiä viikkoon ja tästä tulee sellainen Vau!-fiilis.

Hän kertoo, että lasten into ja energia tarttuvat ja antavat paljon.

– Vapaaehtoisille on tarvetta eri ryhmissä, seuroissa ja harrastuksissa. Se on tiedossa. Lasten pariin kannattaa hakeutua, jos on kiinnostusta lapsiin tai heidän kanssaan työskentelemiseen. FL

Uusimmat