Lounais-Häme

Tahtoa, uskoa, uskallusta

“Vie roskat mennessäs, tuo puita tullessas, tee askaret ollessas.”

Näistä Miina Sillanpään äidin sanoista alkaa Miinan juhlavuosinäyttely.

-Sanoissa piilee ajatus, että ahkeruus palkitaan. Tämän Miina otti yhtenä elämänohjeena mukaansa lapsuudenkodistaan. Jos hän näki tekemisen tarvetta, hän tarttui siihen, projektityöntekijä Tuuli Ravantti Forssan museosta sanoo.

Miina Sillanpää oli edistyksellinen ja rajoja rikkova toiminnan nainen, jonka elämäntyön punaiseksi langaksi nousi vähäosaisten auttaminen. Miina ponnisteli tavallisen ihmisen auttamiseksi ja työolojen sekä -elämän parantamiseksi.

Forssan museo sai viime vuoden lopulla yhteydenoton Miina Sillanpään seuralta. Museolta kysyttiin halukkuutta valmistella Miinan juhlavuotta varten tämän elämästä kertova näyttely. Museossa innostuttiin huikeasta mahdollisuudesta ja työ näyttelyn kokoamiseksi alkoi.

Aikansa suuren kansalaisvaikuttajan syntymästä tulee tänään kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuosinäyttely avattiin kesäkuun alussa parahiksi juuri ennen syntymäpäivää Jokioisten kirjastoon. Näyttelyssä pääsee tutustumaan Miinan elämän kohokohtiin ja rajapyykkeihin, siihen, miten jokioislainen köyhän torpan tyttö päätyi Forssan tehtaiden kautta piiaksi ja edelleen Helsinkiin yhdistysaktiiviksi ja lopulta sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ministeriksi.

Näyttely on saanut nimensä Miinan omista sanoista: “Täytyy tahtoa, täytyy uskoa, täytyy uskaltaa.”

-Tämä näkyi Miinan omassa toiminnassa läpi uran. Hän uskalsi astua esiin ja avata suunsa – visioida, suunnitella, toteuttaa ja vaikuttaa. Miina teki elämäntyönsä Suomen ja suomalaisten hyväksi, Ravantti toteaa.

Miina oli hyvin monessa mukana. Hän oli esimerkiksi aktiivinen työväenliikkeen kannattaja, Ensikoti-aatteen äiti ja lehtinainen. Palkkatyötä hän teki osuusliike Elannossa tarkastajana, kehittäen osuusliikkeen toimintaa. Erityisen tunnetuksi Miina on tullut Suomen ensimmäisenä naisministerinä.

Tänä päivänä Miina Sillanpään kädenjälki näkyy monella tavalla yhteiskunnassamme. Monet nykyiset kansalaisjärjestöt jatkavat tavalla tai toisella Miinan perintöä. Miina on myös inspiraation lähde.

-Miina saa miettimään, että itsekin voisi joskus uskaltaa enemmän. Ei se anna, jos ei yritä, Ravantti pohtii.

-Nykypäivänä puhutaan ja suunnitellaan paljon, mutta tekeminen jää monesti jostain kiinni. Siihen, miten toimeen tartutaan, voisi Miinan tarina antaa jotakin vinkkiä ja ratkaisua.

Vaikka Miinan tarina onkin huikea ja hänen aikaansaannoksensa merkittäviä, Ravantti toivoo muistettavan myös itse ihminen saavutusten ja tekojen takaa.

-Usein julkisuuden henkilöstä puhuttaessa jää hänen pehmeä puolensa piiloon. Miinakin oli myös aivan tavallinen ihminen. Hän oli ministeri-Miina ja auktoriteetti, mutta myös lempeä ja turvallinen Miina-täti esimerkiksi monelle ensikodin lapselle, Ravantti päättää. FL

Täytyy tahtoa, täytyy uskoa, täytyy uskaltaa – Miina Sillanpään 150-vuotisjuhlanäyttely kiertää Forssan seudun kirjastoja lokakuun loppupuolelle asti.

Fingerpori

comic