Lounais-Häme Jokioinen

"Tämmänen on mukavaa", sanovat Opintien asukkaat, kun Irma Ahdevaara saapuu taloon

Vapaaehtoisen pitämät askartelutuokiot tuovat piristystä Jokioisten palvelutalon päiviin.
Irma Ahdevaara lähettää Tanskassa asuville lapsenlapsilleen aina itse askartelemansa kortit. Siitä hän keksi, että askartelu voisi olla mukavaa puuhaa Opintien palvelutalon asukkaidenkin kanssa. Edellisellä kerralla Pirkko Mäkilä, Eino Mäkilä ja Risto Mäkelä askartelivat Ahdevaaran kanssa taulut syksyn lehdistä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Irma Ahdevaara lähettää Tanskassa asuville lapsenlapsilleen aina itse askartelemansa kortit. Siitä hän keksi, että askartelu voisi olla mukavaa puuhaa Opintien palvelutalon asukkaidenkin kanssa. Edellisellä kerralla Pirkko Mäkilä, Eino Mäkilä ja Risto Mäkelä askartelivat Ahdevaaran kanssa taulut syksyn lehdistä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Irma Ahdevaara kumartuu piirtämään punaisesta kartongista leikatuille tontulle lakin ja lapasten rajat.

– Mulle ja, mulle ja, Risto Mäkelä pyytää malttamattomana.

Kun alkuvalmistelut on tehty, Opintien palvelutalon asukkaat pääsevät liimaamaan tonttujen nuttujen koristeeksi pumpulia. Se tuntuu ihanan pehmeältä sormissa.

Maire Laine kaipailee joulupukin apulaiselle vielä pikkuisia nappeja.

– Tonttu tarvitsee silmät, jotta se voi tutkiskella.

Hän sanoo koko porukan puolesta tämmäsen kaiken (askartelun) olevan mukavaa.

– Hyvä, että tulee vähän valoa pimeyteen. Yhtä ja samaa on, ei tiedä, onko aamu vai ehtoo.

Toisten ilo saa hyvälle mielelle

Irma Ahdevaara keksi alkaa käydä Opintien palvelutalossa vapaaehtoisena askartelunohjaajana, kun hänen tätinsä Kerttu Saarinen muutti taloon vuosi sitten.

– Ravaan täällä niin usein hoitamassa Kertun asioita, että pitäisi kohta saada peti itsellekin, Ahdevaara naurahtaa.

Hän hoitaa Kerttu-tädin raha-asioita, pesee pyykkiä ja tuo kaupasta, mitä tarvitaan.

– Irma on ollut tavallaan kuin minun tyttäreni jo 70 vuotta, Kerttu Saarinen sanoo lämmöllä.

Yhteisten askartelutuokioiden myötä muutkin palvelutalon asukkaat ovat tulleet Ahdevaaralle tutuiksi. Kun tontut ovat saaneet tupsun lakkiinsa ja napit silmikseen, Ahdevaara tarjoaa asukkaille kääretorttukahvit.

Toisinaan hän tuo yhteisiin tiloihin kukkia tai jättää pöydälle nameja.

– Olen sellainen ihminen, että haluan auttaa toisia. Kun saan toiset iloiseksi, tulen itsekin hyvälle mielelle.

Suut makeaksi askartelutuokion lomassa. Kun tontut tulivat valmiiksi, juotiin vielä kääretorttukahvit. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Juttelijoita ja kuuntelijoita tarvittaisiin

Palvelutalossa on päivätoimintaa, hyvin tärkeä sunnuntain bingo ja seurakunnan hartaushetkiä, mutta lisääkin virikkeitä toivottaisiin.

– Ruoan jälkeen kukaan ei viittis kuin maata, Saarinen sanoo.

Lähihoitaja Miia Lippai myötäilee, että vaikka sosiaalitilat ovat hyvät, kaikki menevät silti herkästi omiin huoneisiinsa. Vapaaehtoiset toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi käymään, sillä he saavat porukkaan eloa.

Vanhusten ulkoiluttamisesta puhutaan usein, mutta Lippai huomauttaa muunlaisellekin yhdessäololle olevan tarvetta.

– Kaikki eivät halua ulos. Seurustelukin on tärkeää, että ihan vaan joku kävisi täällä juttelemassa ja kuuntelemassa.

Jouluun kuuluu lämpöä ja hyvää huolenpitoa

Tonttuaskartelun myötä palvelutalon asukkaiden ajatukset siirtyvät vähitellen jouluun. Juhlaa odotetaan ilolla mutta hötkyilemättä.

Laine kutoo sukkaa, niin kuin aina muulloinkin, mutta nyt punaista.

– Äidin veljet palelluttivat sodassa jalkansa. Sitä perua äiti opetti minut kutomaan jo ennen kansakoulua. 70 vuotta olen kutonut yhteen rytmiin, enkä ole osannut lakata.

Saarinen sanoo odottavansa kaikkea kaunista, mitä joulu tuo mukanaan – rauhaa, lämmintä oloa ja hyvää huolenpitoa.

– Mitä muuta ihminen tässä iässä tarvitsee. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat