– Meesu. Voovo, pian kaksi vuotta täyttävä Toivo esittelee hyllyltä löytyviä pikkuautoja.
– On jännä, kuinka hyvin Toivo tunnistaa automerkit alle kaksivuotiaaksi, Toivon isä Marko Heikkilä hymyilee.
Tunnistamistaidolla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että Marko Heikkilä itse on intohimoinen automies, jolla on alan yritys Autofix M Heikkilä sekä kolme harrastusautoa. Ja tunnistettavaahan Toivolla myös riittää perheen autotallissa, johon Marko on kerännyt vuosien varrella arviolta 4000 pikkuautoa.
– Olen aina touhunnut autojen kanssa. Pappa toi aina ulkomailta tuliaisena pikkuautoja ja papan kanssa kauppareissuilla piti aina saada pikkuauto. Ja sainkin. Eikä ollut hammaslääkärireissua ilman, että sain auton.
– En ole yhtään autoa hävittänyt vuosien varrella, vaan olen säästänyt omat, veljien ja serkkujenkin autot. Jos kirpparilla tulee nykyisin vastaan pussi, jossa on vaikka viisi autoa eurolla, niin aika usein se lähtee mukaan, Heikkilä kuvailee kokoelman karttumista.
Batmobile 1960-luvulta
Suurimman osan autoista Toivo saa vapaasti ottaa leikkeihinsä, mutta osa on sijoitettu tarkoituksella korkeammalle hyllypaikalle, eikä niihin kosketa. Kokoelman helmeksi Heikkilä nostaa Corgi Toysin 1960-luvulla valmistaman Batmobilen.
– Näitä valmistettiin ensin vain kahden kuukauden ajan mattamustana, sen jälkeen ne on tehty kiiltävinä. Tämä on mattamusta, Heikkilä kertoo.
Monella ylähyllyjen autoista on myös tunnearvoa, ja niihin liittyy jokin muisto.
– Esimerkiksi tuo ruskea Bentley: Suomalainen Kirjakauppa, Forssa, 1980-luvun puoliväli, taas yhden hammaslääkärireissun jälkeen.
Pikkuautoja on laidasta laitaan, eurooppalaisista amerikkalaisiin, urheiluautoista kuorma-autoihin.
– Ensimmäinen oikea harrasteautoni oli Volkswagen Kupla, ja pienoismallienkin keräily lähti siitä. En mitään tiettyjä autoja ole haalinut, mutta vuoden 1984 C10 Chevrolet Pickupin tai vuoden 1969 Lincoln Continentalin voisin ostaa, koska ne minulla on oikeastikin harrasteautoina, eikä missään ole tullut niitä vastaan pienempinä versioina.
Miesluolasta löytyy myös radio-ohjattavia autoja. 19-kiloinen 5ive-T-auto kulkee kaksitahtibensiinillä ja vauhti nousee jopa sataan kilometriin tunnissa.
– Ääni on kuin minicrossimopossa. Sillä ei kotipihassa oikein voi ajaakaan.
Miesluola käytössä päivittäin
Pikkuautot kulkeutuivat vuosien mittaan muutosta toiseen Heikkilän mukana. Nykyiseen taloonsa Tammelan keskustan tuntumassa perhe muutti 2007, mutta ensimmäiset vuodet uudessa kodissaan autot viettivät laatikoissa autotallin vintillä.
Muutama vuosi sitten Heikkilä alkoi rakentaa lähinnä varastona toimineeseen autotalliin niin sanottua miesluolaa, johon pikkuautokokoelma pääsi esille.
Noin kolme vuotta sitten valmistuneesta huoneesta löytyvät nyt kaikki palaset, mitä klassiseen miesluolaan tarvitaan: sohva, kotiteatteri, pelikonsoleita, baaritiski ja -kaappi, työkaluhylly ja työpöytä sekä paljon autoaiheista oheistavaraa.
– Ei viimeisen kahden vuoden aikana, sen jälkeen kun tänne asennettiin ilmalämpöpumppu, ole varmaan ollut päivää, jolloin huone ei olisi ollut käytössä.
Miesluola myös lasten ilona
Eikä huone ole vain perheen isän käytössä. Toivo haluaa huoneeseen leikkimään melkein joka päivä, minkä lisäksi perheen kuusi- ja yhdeksänvuotiaat tyttäret usein jumppailevat huoneen katosta roikkuvilla voimistelurenkailla sekä pelailevat Playstationia.
– Likoille on pidetty synttäreitäkin täällä, meillä on diskovalot ja savukoneet, Heikkilä kertoo.
Melko usein huone on tosin varattu miehille.
– Naapurin ukon kanssa aika usein ajamme rallia täällä, Heikkilä toteaa ja osoittaa pelaamiseen tarkoitettua istuinta sekä ratti-poljin-vaihdekeppiyhdistelmää.
– Jos olemme äijäporukalla viikonloppuiltana tässä, niin siihen kuuluu joko Playstation tai sitten musiikkivideoita valkokankaalta ja muutama kalja.
Eikö vaimolta tule koskaan sanomista?
– Se on oikeastaan toisin päin. Jos lorvin olohuoneen sohvalla, sanotaan, että voisit mennä autotalliinkin, Heikkilä nauraa. FL
