Lounais-Häme Humppila

"Tässä kasvaa perintömme" – Minun Humppilani -tapahtumassa juhlistettiin historiaa ja kulttuuria

Ilpo Helander (vas.) ja Martti "Pikku Masa" Helander esittelivät Olavi Helanderin ja muotoilija Gunnel Nymanin yhteistyönä tehtyjä maljakoita, jotka olivat isoja menestyksiä. Näetkö nuo kuplat lasissa? Ne olivat rakkolasia, Olavin ja Nymanin innovaatio 1940-luvulta. Nykyään sitä kutsutaan piikkimuottilasiksi.

Minun Humppilani -tapahtumassa saatiin nauttia raikkaassa säässä Sadonkorjuujuhlasta, lasinäyttelystä ja Minun Humppilani -opastuksesta, joka esitteli kunnan historiallisesti ja kulttuurisesti arvokkaat paikat.

– Näetkö, tässä kasvaa perintömme – kulttuuri ja tulevaisuus oraalla jo, lausui Minna Autio Humppilasta kertovaa runoaan yleisölle. Työläismökillä nostettiin malja Humppilalle marjaisella juomalla kunnanjohtaja Jari Keskitalon pitäessä puheen. Vielä ainesosiltaan tuntemattomaksi jäänyt, alkoholiton seos saatetaan syksymmällä nimittää virallisesti kunnan nimikkojuomaksi.

Minun Humppilani -opastuksessa tehtiin matkaa Museorautatien asemalta, Talvisen Työläismökille, koulu- ja kirkkoalueelle, Kauppilan Talonpoikaismiljööseen, Pekka Leinon Kotimuseoon ja Ateljé Heljään. Kierroslaiset jatkoivat opaskierrostaan bussilla, kun toiset viettivät aikaansa torilla Sadonkorjuumarkkinoilla ja toiset lähtivät tutustumaan lasintekoon Humppilan Kauppilaan.

Humppilan Lasi sai alkunsa, kun neljä veljestä Olavi, Mikko, Martti ja Jonni Helander perustivat tehtaan Kairaan vanhaan navettaan vuonna 1952. Suku tuli Humppilaan Nuutajärveltä ja Nuutajärvelle jo vuonna 1851.

– Kaikki veljekset, myös sodassa kaatunut Armas, olivat Nuutajärven tehtaalla lasinpuhaltajina. Kun tehdas paloi vuonna 1950, veljekset päättivät perustaa oman, kertoo Martti Helanderin poika Ilpo Helander.

Veljesten lapset lähtivät esittelemään lasikokoelmaa Humppilan Kauppilassa pidettyyn näyttelyyn, joka kesti vain yhden päivän ajan. Arvolasit on koottu kolmelta jälkeläiseltä, joihin kuuluvat Ilpo Helanderin lisäksi hänen veljensä Veli-Pekka ja Olavin poika Martti “Pikku Masa” Helander.

– Jos on kuitenkin tilanne, että uudelle näyttelylle on kysyntää, niin ei ole kauhea homma koota lasit uudestaan yhteen, Ilpo Helander sanoo hymyillen.

Näyttelyssä esiteltiin ns. “vanhan Humppilan tehtaan” vuodet 1952–65 sekä muutama esine uuden tehtaan vuosilta 1965–70. Tällöin Martti Helander jäi terveyssyistä pois tehtaan johdosta ja tilalle tuli nuorempi veli Jonni, jolloin mallisto ja toimintatapa muuttuivat.

Kokoelman helminä esillä ovat liljan muotoiset Kalla-vaasit, jotka olivat veljeksistä keskimmäisen, Mikko Helanderin käsialaa.

– Hän oli taiteilijatyyppi, joka tehtaan ruokatunnilla kokeili aina erilaisia tekniikoita ja keksi ns. valotustekniikan, joka oli uutta Suomessa silloin.

Ruokatuntien tuotoksesta tuli tehtaan tärkein tuote, joka elää edelleen. Kalloja näkee paljon myynnissä netissä – kannattaa vain olla tarkka, ettei kyseessä ole plagiaatti. Niitä on tehty paljon eri maissa.

– Masa tuntee paljon tekniikkaa. Hän näkee heti onko Kalla-vaasi väärennös vai ei, Ilpo vinkkaa.

Tehtaan tuotanto painottui pääasiassa Mikon vaaseihin, taidelasiin ja talouslasiin, josta oli silloin tarjonnan roimasti ylittävä kysyntä. Isoja asiakasryhmiä olivat taloustarvikeliikkeet ja ravintolat.

– Muun muassa hotelli Tornille, jolla oli useita ravintoloita, tehdas teki oman myyntimalliston jota myytiin pitkään.

Vuonna 1970 tehtaan toiminta loppui, kun ulkomaisen, koneella tehdyn lasin kilpailu johti ratkaisemattomiin kannattavuusongelmiin. Veljekset ehtivät kuitenkin siirtää ammattitaitonsa eteenpäin.

– Ilpo oli mestari jo polvenkorkuisena tekemään vaaseja ruokatunnilla, Pikku Masa kehuu serkkuaan.

– Tuolla on yksi juomalasikin, jonka olen tehnyt 12-vuotiaana. Sen jälkeen menin kuitenkin muihin töihin, Ilpo lisää.

– Lasi on sellainen materiaali, että taiteilija voi piirtää minkä esineen hyvänsä. Sen toteuttaminen on toinen juttu, Pikku Masa miettii. FL

Uusimmat