Lounais-Häme

Täyttä vauhtia kohti sataa

 

Punaisen huivin liepeet heilahtavat, kun forssalainen rouva Helkky Snellman kertoo vauhdikkaasta elämästään.

-Niin kauan kuin olen järjissäni, täytyy järjestää juhlia, elämästään nauttiva Snellman sanoo.

Rouvan naapuri, vierailulle pistäytynyt Kuusiston Leena nyökkää kahvikupin äärellä.

-Helkky järjestää ystävilleen hauskoja kahvihetkiä ja kertoo tarinoita elämänsä varrelta.

Snellman muistelee viime kesän satuhäitä. Hänen ystävänsä nimittäin järjestivät vuorostaan hänelle ja hänen pari vuotta nuoremmalle boyfriendilleen, niin kuin Snellman miesystäväänsä kutsuu, satuhäät. Pihvit ja booli maistuivat juhlaväelle.

Eivät he kuitenkaan oikeasti menneet naimisiin.

-Tapasimme Olavin kanssa 20 vuotta sitten.

He tapasivat ruotsinlaivalla. Europan ovella, kuten Snellman sanoo. Hän oli poistumassa laivalta ystävänsä Kallion Annin kanssa. Anni oli sanonut Helkylle: tulepas tänne poikain keskelle istumaan.

Helkky ei mennyt, mutta Olavi meni hänen luokseen juuri ennen kuin sataman portit aukenivat.

-Olavi kysyi nimeäni ja sanoin vain: kenen patsas on Suomen Pankin edessä.

Raumalainen Olavi Perhe selvitti Forssan likan etunimen ja soitti kolmen kuukauden kuluttua. Mies kysyi, voisiko hän tulla Forssaan käymään.

-En edes muistanut, minkä näköinen hän oli.

Eräänä pyhänä Perhe oli ilmestynyt punaisella Toyotallaan Snellmanin talon pihaan. Miehellä oli ruusunpunainen klubitakki ja harmaat housut. Toisessa kädessä oli pitkä ruusu ja toisessa litran konjakkipullo.

-Olavi jäi yöksi. Se oli sellainen tavallinen hääyö, Snellman nauraa pilke silmäkulmassaan.

Hän kertoo osoitteekseen Suudelmagatan sex; oikeasti kadun nimi on Pusurilankatu.

Snellman on jo ollut naimisissa. Hänen miehensä Jalo Rauni Kullervo Snellman kuoli vuonna 1987.

-Olin yksin 13 vuotta Jalon kuoleman jälkeen, rouva kertoo ja vieläkin hänen silmiinsä nousee kyyneleitä, kun hän muistelee miestään.

Hän kertoo, että Jalolla oli lempeät, kauniin ruskeat silmät. Pariskunta tapasi taksikopilla 1950-luvulla.

-Jalo oli taksikopilla, kun menin sinne myymään kaakkuarpoja. Aina, kun suutuin Jalolle, kirosin kaakkuarvat, Snellman jo nauraa.

Snellman, omaa sukuaan Yli-Seppänen asui lapsuutensa Forssan Koivukadulla. Hän oli jo pienenä kova puhumaan.

-Kutsuin talomme ohi kävelleet rouvat kahville, koska tiesin, että äiti lähtee hakemaan kadun toisella puolella olevasta konditoriasta kakkua ja pullaa. Lopulta äiti kyllästyi ja antoi selkäsaunan, etten enää kutsuisi yllätysvieraita.

Ennen sotaa Forssan rouvat teettivät vaatteita naapurin ompelijalla.

-Katselin, kun hienojen rouvien kettupuuhkien hännät vain heilahtivat. Viehättäviä ihmisiä.

Välillä Helkky-tyttö sai kerjättyä itselleen muotilehtiä kaupasta. Hän on edelleen tarkka asustaan. Huivi on aina kauniisti kiedottuna hänen hiuksillaan.

Snellmanin isä oli pidetty mies. Hän kuskasi Forssan seurapiiriin kuuluvia taksillaan.

-Kerran näin, kun isän taksin takalaatikko oli täynnä hopeaa. Arvotavarat piti tuoda Helsingistä sotaa pakoon Forssaan.

Snellmanin puheissa vilisee paroneita, professoreita, liikemiehiä ja lääkäreitä. Oli Ruuti-Huldaa ja Laakson likkoja, Anni Saarisen lihakauppaa, rouva Zettermania ja eläinlääkäri Engelvuorta.

Ja monia muita, joiden lempinimiä ei lehden sivulle kehtaa kirjoittaakaan.

Snellman sai 15-vuotiaana työpaikan Forssan Seudun Puhelimesta. Puhelinlaitoksella oli siihen aikaan hänen lisäkseen toimitusjohtaja ja viisi asentajaa.

-Puhelinlaitos oli Forssan keskeinen työnantaja. Pääsin kaikkien kanssa juttusille.

Snellmanin puheessa vilisee myös forssalaisten puhelinnumeroita. Hän muistaa edelleen sen ajan numerot ulkoa.

Mutta tämän ajan kännyköistä hän ei pidä yhtään. Hän tilasi juuri lankapuhelimen kännykän rinnalle. Snellman haluaisi kännykästä eroon, vaikka sen käyttö ei ongelmia tuotakaan.

-Kaikilla on kännykkä aina korvallaan, kaupassakin. En tykkää siitä yhtään.

Koivukadun ja Kauppakadun varrella riitti vilskettä ennen sotaa ja sodan jälkeen. Maakunta, työväentalo ja useat liikkeet ja konditoriat pitivät nuoren tytön liikkeellä.

-Kun olin vanhempi, järjestin iltamia. Olavi Virta veti aina salin täyteen. Äitini sanoi aina, että tullessani Maakunnan ovelle, pöydissä kävi kohahdus, edelleen näyttävän näköinen rouva naurahtaa.

Snellman huokaa, että liikemiehet olivat siihen aikaan fiksuja. He osasivat käyttäytyä.

-Ihmiset eivät tiedä, minkälaista elämä silloin oli…

Hän muistaa yhtäkkiä tapauksen 2000-luvulta. Hän oli ystävänsä kanssa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, kun nuori mies tokaisi hänelle: tarjoatko kaljat.

-En tarjonnut. Ei minun nuoruudessani tyttöjen tarvinnut juomiaan maksaa, rouva Snellman kauhistelee. FL

 

Helkky Snellman
87-vuotias ikinuori forssalainen, vaikka onkin Kauhajoella syntynyt.Hänen isänsä perusti Forssan taksin ennen sotia.Lapsuudenperheeseen kuului vanhempien lisäksi vuonna 1953 Kanadaan muuttanut Heli-sisko.Avioitui vuonna 1953 taksi- ja vakuutusmies Jalo Rauni Kullervo Snellmanin kanssa.Aviomies kuoli vuonna 1987.Helkky Snellman oli 15-vuotiaasta asti töissä Forssan Seudun Puhelimessa, josta jäi eläkkeelle vuonna 1985.20 vuotta sitten tapasi Olavi Perheen, josta tuli Snellmanin boyfriend. 

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic