Lounais-Häme

Tunteet vievät niin miestä kuin naistakin

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Olen huolestunut. Miten käy naisten tasa-arvokehitykselle, jos oikeistopopulistien valta ja konservatiivinen ajattelu yleistyy Euroopassa? Tuleeko naisista taas kakkosluokan kansalaisia ja miesten jatkeita?

 

Olen koko elämäni tasapainoillut tasa-arvon ohuella langalla. Jo 1980-luvulla punainen laukkuni julisti: ”Woman power!”. Samaan aikaan ihastuin kerta toisensa jälkeen miehiin, jotka olivat machon perikuvia. Ei sellaisessa suhteessa tasa-arvosta puhuttu.

Niistä ajoista on kauan ja vuosien aikana tasa-arvoisuus on siirtynyt himpun verran eteenpäin. Mutta mitä enemmän konservatiiviset ajatukset lisääntyvät, sitä enemmän mennään takapakkia.

Ihmisistä tulee varovaisia, kun he etsivät esimerkiksi uutta parisuhdetta. Vihreän naisen voi olla vaikea aloittaa suhdetta perussuomalaisen miehen kanssa, sillä arvot ovat kaukana toisistaan. Pystyykö kumpikaan näkemään suhteessa tulevaisuutta? Voittaako rakkaus puoluerajat?

Tuntuu naurettavalta edes pohtia, voiko poliittisen kentän äärilaidoilla olevilla olla toivoa aloittaa parisuhdetta. Järki sanoo, että sen pitäisi olla mahdollista, mutta tunne haraa vastaan.

 

Jos taas kumpikin, mies ja nainen, on tiukan konservatiivisuuden kannalla, tarkoittaako se sitä, että naiset pitävät siitä, että mies päättää asioista. Ajattelevatko oikeistopopulistit, että naiset haluavat päästä takaisin 1950-luvulle. Pelottaako naisia itseään se valta, johon heillä alkaa vihdoinkin olla mahdollisuus päästä?

Ovatko naiset sitä mieltä, että elämästä tulisi paljon helpompaa, jos joku muu tekisi päätökset isoista asioista. Ei tarvitsisi olla vastuussa omasta elämästään. Ja helpottaisihan se työllisyyttäkin, jos naiset jäisivät vapaaehtoisesti kotirouviksi. (Tuo on ironiaa.)

Tasa-arvo sotketaan usein siihen, että naisen ja miehen pitäisi käyttäytyä samalla tavalla. Ei nainen vain voi käyttäytyä samalla tavalla kuin mies. Sanotaan, että nainen on tunneihminen ja mies käytännön järkityyppi. Mutta ei mikään ole yksinkertaista ja selkeää.

 

Haastattelin ennen vaaleja tutkijaa ja hän sanoi, että ihmisellä on tunne mukana äänestyskopissakin. Siksi äänestyspäätöksiä saatetaan tehdä pienten yksityiskohtien innoittamina. Hän sanoi, että se koskee myös miehiä.

Ajattelin ensin, että naisen täytyy olla järkityyppi. Myös äänestyskopissa. Nainen pohtii ja vertailee. Miettii etukäteen koko maailman hyvinvoinnin kannalta, mikä olisi oikea äänestyspäätös.

Mutta ei se varmastikaan niin mene. Tunteet ne ovat naisellakin.

Tunteilla on suuri vaikutus. Ja vaaleissa voittaja on se, joka pystyy parhaiten vetoamaan tunteisiin.

Pelottava ajatus.

Uusimmat