Lounais-Häme

Tuottajan siivu ohenee

Tulotasoa heikentävää kilpailukykysopimusta on neuvoteltu vuoden päivät. Aikaa, kahvia, pullaa ja myös muita maataloustuotteista valmistettuja makupaloja kuluu, kun palkansaajien etua ajavat keskusjärjestöt ovat etsimässä kompromissia, joka kävisi jokaiselle osapuolelle.

Maataloustuottajien tuottajatulon nousuja ja laskuja ei sen sijaan ratkota neuvottelupöydissä, joissa olisi myös tuottajien edustaja. Vuodesta 2013 alkaen tuottajahintojen suunta on ollut lähes kaiken aikaa alaspäin. Naudan tuottajahinta on laskenut 7 prosenttia, sian 20, lampaan 13 ja broilerin 12 prosenttia.

Maidon tuottajahinta aloitti sukelluksen vuoden 2014 syksyllä Venäjä-pakotteiden myötä. Luisu on ollut jyrkkä, sillä tuottajahinnasta on kadonnut neljännes.

Tuottajahintaa määrittävät pitkälti tekijät, jotka ovat kaukana paikallisen viljelijän arjesta: maailmanmarkkinahinnat, ylituotanto ja hinnat EU-alueella, Venäjä-pakotteet sekä hieman kotoisammin kaupan ja teollisuuden vahva neuvotteluasema.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Jukka Tauriainen tiivistää asian seuraavasti:

-Tuottaja on yleensä se, joka ottaa hinnan. Muut toimijat määrittelevät hinnan.

Luonnonvarakeskuksen professori Jyrki Niemi toteaa, ettei yksittäisellä viljelijällä ole käytännössä mitään neuvottelumahdollisuutta. Edes tuottajien edunvalvoja MTK ei voi vaikuttaa suoraan tuottajahintoihin.

-Jos MTK neuvottelisi hinnoista, toimintamalli katsottaisiin kilpailulainsäädännön perusteella kartelliksi. Toki MTK pyrkii edistämään viljelijöiden asemaa politiikan kautta, Niemi lisää.

Jos tuottajahintoja vertaillaan yleiseen EU-tasoon, parhaiten näyttäisi menevän maidontuottajilla.

Vaikka maidon tuottajahinta on romahtanut, suomalaisen maidontuottajan saama tuottajahinta on edelleen EU:n parhaasta päästä. Ansio kuuluu pitkälti tuotekehitykselle.

-On pystytty kehittämään lisäarvotuotteita, joiden valmistus hyödyttää koko maitoketjua, Niemi toteaa ja mainitsee esimerkkeinä hylatuotteet sekä vastikään läpi lyöneet maitorahkat ja rahkajuomat.

Lihan tuottajahinta on Suomessa EU:n keskitasoa, viljoissa jäädään keskitason alapuolelle.

Suomalaisen tuottajan ahdinkoa lisää kuitenkin pohjoinen sijainti ja siitä johtuvat korkeat tuotanto- ja investointikustannukset.

Jos katsotaan pelkkää lopputuotetta, ohuin siivu jää viljanviljelijälle: viljelijä saa leipävehnästä noin 16 senttiä kilolta.

Tuottajat moittivat marginaalisesta osuudesta ennen kaikkea kauppaa, ja katsovat ettei kaupan sisäinen kilpailu toimi Suomessa.

Tuottajat eivät ole ihan väärässä, sillä tutkimustulosten mukaan vähittäiskaupalla on selkeä ylivoima-asema Suomen elintarvikemarkkinoilla.

-Kaupan asema elintarvikeketjussa suhteessa kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ja raaka-ainetuotantoon on vahvistunut 2000-luvulla, Niemi kertoo.

Tuottajien raivoa nosti entisestään S-ryhmän halpuutuskampanja.

Jos halpuutuksen vaikutuksia kysytään MTK:lta, vastauksena on, että halpuutus otetaan tuottajan selkänahasta.

Jyrki Niemi ottaa laskimen käteen ja tekee karkean laskelman.

-Tuottajahintojen lasku on ollut keskimäärin hieman alle 15 prosenttia, mutta tehdään laskelma 15 prosentin hinnanalennuksen mukaan. Tällöin elintarvikkeiden hintojen pitäisi laskea 2,3 prosenttia, jotta tuottajahintojen lasku olisi siirtynyt täysimääräisesti hintoihin. 2,3 prosentin hintojen alennus on aika lähellä toteutunutta.

-Näyttää siltä, että juuri nyt tuottajan alempi hintataso siirtyy kuluttajan hyödyksi, Niemi alleviivaa ja jatkaa.

-Se, että kaupalla on tiukempaa, ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että viljelijöillä menee heikosti.

Niemi ei ota kantaa siihen, onko ruoan hinnan lasku seurausta markkinahintojen laskusta, vai onko mukana myös kaupan oman toiminnan tehostamista, kuten kauppa korostaa.

Laskelmasta ei käy ilmi sekään, onko teollisuuden saama siivu suurentunut vai pienentynyt. Tuotoslukujen perusteella teollisuus on sekin tiukoilla: kilpailua edistävät tasavahvat jätit Atria ja HK.

Tarkempia vastauksia Niemi lupaa vuoden kuluttua, kun Niemen ja Ari Peltoniemen uudesta tutkimushankkeesta saadaan tuloksia.

Elintarvikkeiden hintojen lasku Suomessa on harvinaista. Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen näin on tapahtunut kolme kertaa. Ensin heti EU:hun liittymisen jälkeen, uudestaan vuonna 2009, kun ruoan arvonlisäveroa laskettiin ja nyt kahden viime vuoden aikana.

Arvonlisäveron alentamisen jälkeen ruoan hinta laski, mutta nousi lähes viidenneksen vuosina 2010–2013. Myös tuottajahinnat nousivat, mutta Niemen ja Peltoniemen tutkimuksen mukaan voittajia olivat teollisuus ja ennen kaikkea kauppa.

-Kaupan osuus on kasvanut käytännössä koko 2000-luvun ajan, Niemi toteaa.

Nyt käynnissä olevaan hintojen laskuun vaikuttaa kaupan sisällä kaksi asiaa: vähittäiskaupan koventunut kilpailu ja lama: suurella osalla kuluttajista on aiempaa vähemmän rahaa käytettävissään.

Tuottajan kannalta käännettä parempaan ei ole näköpiirissä. Maatalousjohtaja Minna-Mari Kaila MTK:sta toteaa, että kuluva vuosi on markkinoiden kannalta hyvin hankala kuten oli edellinenkin.

-Tuottajan saama yrittäjätulo jäi vuonna 2015 alle 10 000 euron eli köyhyysrajan alapuolelle.

Luonnonvarakeskuksessa laskettu yrittäjätulo kertoo, paljonko viljelijälle jää, kun tuotoista (myös maataloustuet), vähennetään muuttuvat ja kiinteät kulut, poistot ja velkojen korot.

Parhaiten viljelijäväestöstä pärjäävät he, joilla tila on valmiina.

-Pahiten kärsivät he, jotka kehittävät tilaansa, Kaila kertoo.

Tuottajahintojen selkeän nousun varaan ei voida laskea ennen Venäjä-pakotteiden päättymistä, mutta politiikassa kyetään tekemään huojennuksia, jotka keventävät tuottajien kustannustaakkaa.

MTK:ssa tehdään töitä myös sen eteen, että tuotantoketju saataisiin läpinäkyväksi myös kaupan ja teollisuuden osalta. Osin maatalousväen myötävaikutuksesta työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä miettii parhaillaan kilpailulain sisältöä. Lisätiedon saanti teollisuuden ja kaupan osuuksien jakautumisesta voi kuitenkin olla vaikeaa jo liikesalaisuuksien vuoksi.

-Kauppa kuuntelee herkällä korvalla kuluttajaa. Avoimuus lisää oikeudenmukaisuutta, ja jos saatava tieto arvonlisän jakautumisesta ei vastaa kaupan väitteitä, kaupan on muutettava linjaansa, Kaila uskoo. FL

Näin tuottajahinta on muuttunut
Maidon tuottajahinta elokuussa 2014 oli 47 senttiä litralta. Hinta romahti nopeasti ja oli alhaisimmillaan 38 senttiä vuoden 2015 helmikuussa. Helmikuussa 2016 tuottaja sai 39 senttiä.Sianlihan tuottajahinta laskenut välillä maaliskuu 2013–helmikuu 2016: 184 eurosta 138 euroon/100 kiloa.Broilerin tuottajahinta laskenut välillä huhtikuu 2013–helmikuu 2016: 153 eurosta 132 euroon/100 kiloa.Naudanlihasta tilastoidaan erikseen sonnien, hiehojen, lehmien, mulilen ja vasikoiden lihahinnat. Muutokset tuottajahinnassa aikavälillä syksy 2013–helmikuu 2016 ovat seuraavat tuotettua 100 kiloa kohti: lehmä 228 eurosta 186 euroon, hieho 318 eurosta 264 euroon ja sonni 359 eurosta 329 euroon.Leipäviljojen tuottajahinnat ovat olleet hienoisessa laskusuunnassa vuodenvaihteesta 2012/2013 alkaen.Kananmunan tuottajahinta kääntyi nousuun marraskuussa 2014.Lähde: Luonnonvarakeskuksen tilastot

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic