Lounais-Häme

Tyykikylän tilkuista tuli taidetta

 

Forssan museo kokosi näyttelyyn osaston, jossa esitellään sirosäkkejä, niissä myytyjä kangaspaloja ja paloista ommeltuja tekstiilejä. Näyttelyyn kuuluu myös yleisöltä kerättyjä sirosäkkimuistoja, joita julkaistaan esitteessä ja museon blogissa.

Alun perin sirosäkit oli ommeltu rykkityykistä, painokoneen aluskankaasta. Myöhemmin niitä tehtiin lakanakankaista.

-Kesälakanakankaiksikin niitä sanottiin, kertoo Forssan museon museoassistentti Tanja Härmä. Hän on koostanut Vinkkelin sirosäkkinäyttelyä.

Härmä ei ole syntynyt Forssassa, asunutkin vasta 18 vuotta, mutta hänelläkin on sirosäkkimuisto.

-Muistan alle kouluikäisenä, kun enoni toi meille vihreän sirosäkin. Siellä oli keltakukallinen juhannusruusukangas, josta äitini ompeli minulle salsahameen, hän hymyilee.

Myöhemmin hän itse kutoi hamekankaan osaksi räsymattoa. Tämä olikin tyypillistä; kankaat käytettiin niin moneen kertaan kuin mahdollista eikä mitään heitetty pois.

Sirosäkeissä myytiin erilaisia tehtaan hukkapaloja, jotka yleensä olivat korkeintaan 30 senttiä leveitä suikaleita, siroja. Toisinaan sirosäkeistä löytyi suurempiakin paloja, ja ne otettiin ilolla vastaan.

Yhdessä sirosäkissä oli noin 10 kiloa kangasta. Tanja Härmä kertoo, että kolmeen säkkiin sai kurkistaa, mutta penkoa ei saanut. Kolmannen jälkeen oli päätettävä, ottaako vai jättääkö. Yleensä säkkejä sai ostaa vain yhden kerralla.

Ennen sirosäkkejä hukkakankaat heitettiin tehtaalla pois. Paikalliset tiesivät tästä ja pelastivat niitä kaatopaikalta.

Säkkien yllätyksellisyydestä johtuen moni sirosäkkejä muistellut kuvasi säkin avaamista karkkipäivään tai jouluun verrattavaksi riemuksi. Yhdestä säkistä saatiin ainekset vaatteisiin, kodintekstiileihin ja lopuksi vielä mattoihin. Forssassa tehtiinkin mattoja myös uusista tekstiileistä, mikä ei siihen aikaan ollut kovin yleistä.

Monessa perheessä sirosäkeistä tulivat ainoat uudet vaatekankaat. Metrikangas oli kallista. Tavallisinta oli käyttää muilta jääneitä vaatteita. Vaatteita myös purettiin ja niistä ommeltiin jotakin muuta, ennen kuin ne lopulta leikattiin matonkuteiksi. Säkillinen uusia kankaita oli haluttua tavaraa.

-Sirosäkkejä jonotettiin joskus aamuyöstä asti, kertoo Härmä.

-Istuttiin jakkaroilla ja odotettiin tehtaan kaupan aukeamista.

Sirosäkkien lisäksi Vinkkelissä on kolme muutakin tekstiileihin liittyvää näyttelyä.

Wahren-opiston kalligrafiapiiri toteutti Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tilkkujen kuoseista kalligrafiakirjoja, joissa perinteisten kankaiden kuviot on muunnettu kaunislinjaisiksi kirjaimiksi. Piirin jäsenten kirjain- ja tekstiilitaide on samaan aikaan tuttua ja yllättävää.

Forssan Ammatti-instituutin tekstiili- ja vaatetuspuolen opiskelijat selvittivät vaatteen alkuperää ja matkaa ostajalle, sekä sitä, mitä vaatteelle tapahtuu Suomessa käytön jälkeen. Tästä matkasta opiskelijat koostivat näyttelyn tekstiilien elinkaaresta.

Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulu teki tilkuista taidetta. Kuvataidekoululaiset tutkivat 1970-luvun elämää, sisustusta ja muotia, ja tekivät sitten teoksia museon lahjoittamista kangastilkuista. Erilaisilla toteutustavoilla tehtyjä tilkkuteoksia kertyi lopulta noin 250 kappaletta. Niitä esitellään myöhemmin keväällä myös Helsingin Kaapelitehtaan Löytöretkellä-näyttelyssä. FL

 

Fingerpori

comic

Uusimmat