Unisaarnaaja hamusi rakkautta – Maria Åkerblom keräsi ympärilleen samanlaisia rakkaudenkipeitä, jotka olivat valmiita vaikka tappamaan

Kiinnostava, kiehtova, antoisa. Näillä adjektiiveilla näyttelijä Pihla Viitala kuvailee Maria Åkerblomia.

Viitala näyttelee Åkerblomia Marian Paratiisi -elokuvassa.

Marian Paratiisi on Pihla Viitalan siskon Anna Viitalan käsikirjoittama ja elokuvan tuottajana on toinen sisko Kaisla Viitala. Viitalan sisaruksia Åkerblom on kiehtonut aina, sillä he ovat asuneet lähellä kohutun näkijän Meilahden taloa, Villa Toivolaa. Elokuva onkin heille kaikille tärkeä, jopa henkilökohtainen.

Åkerblom oli oman aikansa julkisuuden henkilö. Hän oli ristiriitainen hahmo enkelten näkijänä ja lahkonsa johtajana, mutta myös eläintenkouluttajana, presidentin linnan parketin tekijänä ja Hämeenlinnan naisvankilasta karanneena vankina.

”Inspiroiva hahmo”

Viitalat ovat tavanneet useita Åkerblomin kanssa asuneita ihmisiä. Toisten mielestä Åkerblom on ollut julmuri, toisissa tarinoissa taas linnuille puhuva lumikki. Oikeuden pöytäkirjat taas puhuvat omaa, karua kieltään naisen oikeustajusta. Elokuvantekijöille onkin ollut mielenkiintoista perehtyä aiheeseen, koska lähdemateriaalia on ollut paljon.

– Marian hahmo on ollut inspiroiva, sanoo ohjaaja Zaida Bergroth.

Bergroth antoi itselleen luvan tehdä hahmosta ”oman Åkerblominsa”. Siitä syntyi kolmen naisen tarina, jossa katsotaan mystistä hahmoa toisten naisten silmin.

– Aika usein on kiinnostavaa tutkia ihmistä suhteessa johonkin toiseen ihmiseen.

Marian Paratiisissa vahva teema onkin rakkaus. Maria Åkerblomin sisällä asui pieni lapsi, joka huusi rakkautta, mutta hänen rakkauskäsityksensä oli väärä. Sitä käsitellään paljon Maria Åkerblomin seuraajan, orvon Salomen kautta. Salomelle on tarjolla joko ihailua tai vastavuoroista, pyyteetöntä rakkautta.

– Suhteet ovat paljon monimutkaisempia kuin perinteisessä rakkaustarinassa, Bergroth pohtii ja jatkaa tunnistavansa itsensä Salomesta.

– Itselläni on ollut kova tarve ihailla ihmisiä, koska rohkeutta tai luottoa omaan itseen ei ole ollut. Karismaattisissa ihmisissä on usein lumoa, joka vetää puoleensa.

Vääränlaista vallankäyttöä

Elokuvassa myös pohditaan, mikä saa ihmiset liittymään erilaisiin lahkoihin.

– Ihminen voi olla täysjärkinen, koska ei hyvän ja pahan raja ole niin mustavalkoinen, miettii Salomea näyttelevä Satu Tuuli Karhu.

Karhu ja Viitala sanovat, että tabuja pitää rikkoa ja näyttää vääränlaista vallankäyttöä.

– Aina epävarmoina aikoina ihmiset hakevat turvaa yhteisöllisyydestä.

Maria Åkerblom puhui lahkolaisensa lahjoittamaan omaisuutensa itselleen. Samalla sai hänen rakkautensa.

– Maria käytti vetovoimaansa naisiin. Hänellä oli suuri joukko iäkkäitä naisia, jotka olivat varsin hurjia.

Näyttelijöiden mielestä sen sijaan on hienoa, että Åkerblom oli sen ajan vahva nainen, joka ei tarvinnut ”menestykseensä” miehiä. _FL