Lounais-Häme

Unto Mononen oli oman tiensä kulkija – Satumaa-tangon säveltäjän kuolemasta 50 vuotta

Lauluni tulevat jostain tuolta siniseltä taivaalta, lukee muistomerkissä Somerolla. Säveltäjä, sanoittaja ja muusikko Unto Mononen kuoli vuonna 1968 vain 37-vuotiaana.

Hellin Laine tapasi Monosen ensimmäisen kerran, kun hänet napattiin Monosen orkesterin laulusolistiksi.

-Unto oli hiljaisen ja rauhallisen tuntuinen kaveri. Muistan hänet hauskana, mutta myös surullisen näköisenä miehenä.

Aloittaessaan keikkailun Monosen kanssa Laine oli vasta 16-vuotias. Soittokeikoilla Mononen oli Laineen mukaan aina tavallinen ja rento, mutta myös hyvin vaativa. Esiintymisissä kaiken piti mennä täsmälleen.

-Unton alkoholinkäytöstä on puhuttu paljon, mutta keikoilla ja harjoituksissa hän oli aina selvin päin. Hän arvosti meitä ja yleisöä, minun aikanani hän ei ollut koskaan humalassa. Minulla oli hyvä ja turvallinen olo hänen kanssaan.

On myös kerrottu, että Mononen oli kova jännittämään esityksiä, mutta Laineesta hän ei siltä vaikuttanut.

-Keikoilla Unto puhui aika paljon ja meillä oli hauskaa meininkiä väliajoilla. Hän vihelteli aina kun tulimme keikoilta pois.

Laineen pesti orkesterissa loppui kuitenkin lyhyeen. Silloin Mononen teki virheen, jota Laineen äiti ei antanut anteeksi.

-Unto tuli humalassa vierailulle vanhempieni kotiin. En ollut kotona silloin, olin tansseissa Koskella päin. Se oli paha juttu, äiti ei antanut minun enää mennä esiintymään.

-Kun menin Unton kotiin kertomaan, etten voi enää jatkaa, se oli tosi surullista. Itkimme molemmat ja Unto luuli syyksi, että minulla on sulhanen. Enhän minä kehdannut hänelle sanoa, että mitäs menit meille humalassa. Hän sanoi, että tulee sitten soittamaan häihini ilmaiseksi.

Kerran Laine kuitenkin meni tuuraamaan orkesterin uutta laulajaa, Monosen vaimoa Hilkka Suomista häihin. Silloin Mononen oli lavalla humalassa ja seisoi siksi selkä yleisöön päin.

-Hän sitten katseli siellä minua ja soitti. Ehkä hän oli vähän kiinnostunut minustakin, kun olin silloin nuori, Laine naurahtaa.

Monosen kuolema tapahtui hämärissä olosuhteissa. Sitä edeltäneinä päivinä Mononen oli leikkinyt aseella venäläistä rulettia, ja kosteassa illanvietossa erään taksinkuljettajan talossa ase laukesi. Viikkoa sitä ennen hän oli pyrkinyt katkaisuhoitoon Someron sairaalaan, mutta häntä ei otettu sisään. Siitä, oliko kyseessä vahinkolaukaus vai itsemurha, puhutaan Somerolla vieläkin.

-Luulen, että se oli vahinko. En usko, että Unto tosiaan olisi halunnut itsensä tappaa.

Kuultuaan Monosen varhaisesta kuolemasta Laine tuli surulliseksi siitä, ettei ollut pitänyt häneen enemmän yhteyttä.

-Jos siitä olisi ollut jotain hyötyä ja tukea. Hän oli hyvin yksinäinen. Hänelle oli tullut avioero ja hänen luonteensa oli sellainen, että hän oli suuri taiteilija. Oman tien kulkija, joka eli vähän omassa maailmassaan.

-Kun Unto sai Teoston rahoja, niin kohta oli lähellä paljon niitä, jotka tulivat vain hyötymään hänestä. Loppuaika meni hänellä varmaan niin, ettei ollut enää ystäviä kuin muutama, ei kotia ja perhe hajosi. Kyllä siinä oli ihan tarpeeksi.

Tänään Kiiruun puiston muistokonsertissa Laine nousee jälleen lavalle esittämään Monosen säveliä. Silloin kuullaan ainakin sellaiset klassikot kuin Erottamattomat, Polttava kaipaus ja Kaukomerten laulu.

-Viimeinen niistä on kappale, joka ei ole niin surullinen. Täytyy olla vähän iloistakin, kun Untokin oli niin iloinen joskus, Laine hymyilee. FL

Siintää Satumaa -tapahtuma 28.6. Kiiruun puistossa klo 16–20. Konsertti klo 17–18.30, solisteina tangokuningatar Saija Tuupanen, Hellin Laine, Kaija Nummenpää ja Kimmo Hovila. Unto Monosta muistellen -konsertti 28.6. Esakallion lavalla klo 19. Solisteina tangokuningas Teuvo Oinas, tangoprinssi Kalle Jussila, J. Eskelinen ja tangokuningatar Maria Tyyster. Säestäjänä Legenda-orkesteri.

 

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat