Pyyntö " Viä kottiin" on toisinaan tarpeeksi – Taksimies Tuomas Sirén sai ypäjäläisiltä kiitosta

Ensin isoisä, sitten isosetä ja isä – ja lopulta Tuomas Sirén. Taksin ajaminen ja yrittäjyys ovat periytyneet ypäjäläissuvussa jo kolmanteen sukupolveen.

Tuomas Sirén on hoitanut työnsä mainiosti, sillä hänet palkittiin Vuoden ypäjäläinen teko -kunniakirjalla. Kiitosta hän sai erityisesti palveluasenteesta ja työn laadusta.

– Kai siitä on etua ollut, kun on tiennyt millaiseen hommaan on ryhtynyt. Kyllä sitä isän kyydissä tuli kai jotain opittuakin, hän muistelee.

Huolenpitoa kaikista asiakkaista

Kunniakirjan perusteluissa mainitaan erityisesti Sirénin palvelualttius ja huolenpito asiakkaista.

Mutta miksi perusteluissa mainintaan erikseen koirat?

– No siihen on itse asiassa parikin tarinaa…. Olen minä tuonut taksikyydillä koiranruokaa Forssasta, kun yhdeltä tuttavalta oli kesken matkalle lähdön kiireiden päässyt loppumaan. Koiranruokkija oli, mutta ei muonaa.

– Erään kerran kiinnitin huomiota kymppitielle pysähtyneeseen autoon. Ohikulkija oli pysähtynyt ottamaan karannutta koiraa kiinni. Se oli tutun näköinen koira. Soitin yhdelle kaverille, jonka koiraksi sitä arvelin. Sehän se oli. Sanoin, että tuus autoon ja palautin kotipihaan, Sirén kertoo.

Pistoolin napsetta takapenkiltä

Tuomas Sirén viihtyy asiakkaiden kanssa hyvin. Ajot ovat olleet sujuvia ja mukavia, ja rupattelunaiheitakin riittää.

Vain yksi selkäpiitä kylmäävä kokemus uran varrelle mahtuu:

– Siitä taitaa olla lähes 15 vuotta, kun minulle sattui kyytiin kuljetettava, joka napsutteli asetta. Se osoittautui lopulta starttipistooliksi.

Hän myöntää, että taksia ajavalla on etua pitkästä pinnasta ja rauhallisesta mielenlaadusta. Sitä tarvitaan etenkin viikonloppuisin muutaman tunnin ajan.

– Ravintolasta palaavien kanssa on joskus vähän vaikea saada selvää mihin osoitteeseen pitäisi ajaa, mutta oman kylän ravintolasta kun lähdetään, usein riittää pyyntö ”Viä kottiin”. Jos mukana on muualta tulleita vieraita, he tosin saattavat vähän ihmetellä.

Viime viikolla Sirénillä oli yksi tähänastisen ajouran huippuhetkistä. Hän otti tallista esiin isosetänsä taksiksi hankkiman vuoden 1986 valkoisen Mercedeksen, jolla ei normaalisti kurakeleillä ajella. Mersun on kunnostanut Tuomaksen veli.

Ajo oli kunniatehtävä.

– Sain viedä Lindforsin Väinön ja hänen tyttärensä Ypäjältä Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Tyhjällä autolla takaisin

Sirénin omaan ajotinkiin kuuluu nyt perustaksikyytejä, kanta-asiakkaiden kuljettamista, kauppa-asiointia asiakkaan puolesta ja koululaisajoa. Hänen autonsa nappaa päivittäin kyytiin jokioislaisia nuoria ja kuljettaa heidät lukioon Koskelle.

– Olen viihtynyt tässä hommassa. Kovin pitkälle ajalle urasuunnitelmia ei voi tehdä, koska alalla on muutoksia ja toistuvia kilpailutuksia, mutta kyllä tästä vielä on tienestinsä saanut taksiuudistuksesta huolimatta.

Diplomaattinen Sirén on sitä mieltä, että uudistusta olisi kannattanut kokeilla kunnolla ennen täyttä toimeenpanoa.

– Itse epäilen, että tämä uusi systeemi ei tuo säästöä kuin kehäkolmosen sisäpuolella. Jos ennen odoteltiin sairaalan pihalla asiakasta, nyt ajellaan tyhjällä autolla. Kun vien asiakkaan Ypäjältä Hämeenlinnaan, saatan saada Hämeenlinnasta kyydin Riihimäelle, mutta sieltä tuskin Ypäjälle.

Autossa istumisen jumituksia ja työn paineita hän purkaa pelaamalla kerran viikossa höntsäkiekkoa ja käymällä veljensä Markuksen kanssa Forssan Taekwondoseuran treeneissä.

– Hiomme yhdessä tekniikkaa, emme ottele. Sen verran pitää isoveljen vanhuutta varoa, punamustan vyön haltija piruilee. _FL