Lounais-Häme

Uunituore keraamikko odottaa uunin avaamista

Harvialan kartanolla sijaitsevassa työhuoneessa Liisa Turusen käsissä savesta valmistuu melkein mitä vain: ruukkuja, tauluja ja koriste-esineitä. Eläkkeelle juuri jäänyt lääkäri valmistui tänä keväänä keramiikka-artesaaniksi Forssan ammatti-instituutista.

Turusen omat vanhemmat ovat yli 90-vuotiaita. Se havahdutti hänet pohtimaan.

– Minulla voi hyvin olla 30 vuotta aikaa tehdä toista uraa.

Turunen oli Vanajaveden opiston keramiikkakurssilla ja teekupposen ääressä alkoi pohtia, miksei lähtisi opiskelemaan ammattia.

– Seniorikansalainen saa harrastaa, mutta on eri kysymys, saako seniorikansalainen saavuttaa, hän miettii.

Forssan keramiikka-artesaanien koulutus on ainoa, jossa keramiikkaan saa keskittyä kolme vuotta. Turunen pohti ensin, onko kyseessä kolme vuotta pelkkää savenvalantaa. Ennakkoluulot koulutusta kohtaan hälvenivät kuitenkin nopeasti: opinnot sisälsivät taidehistoriaa, kuvantekoa, valokuvausta ja muodon etsintää.

Turusella oli myös muita ennakkoajatuksia.

– Minua ei ole koskaan kiusattu. Mutta kun lähdin opiskelemaan, tuli mieleen ajatus, että mitä jos minua siellä kiusataan.

Ennakkoluulot eivät kuitenkaan käyneet toteen: opiskelijajoukko oli hyvin kirjavaa ja taustoiltaan erilaista. Turunen tahtoo korostaa, ettei vienyt yhdenkään nuoren opiskelupaikkaa, vaan koulutuksessa oli tilaa.

Turunen hyödyntää töissään eri tekniikoita ja erilaisia materiaaleja. Peurat yhdistävät hänen ensimmäisen näyttelynsä töitä.

Niitä hän on valokuvannut malliksi Ähtärin eläinpuistossa ja Jämsässä hirvipuistossa.

– En nyhrää, vaan olen reipas tekijä, hän kuvaa itseään.

Paras työvaihe keramiikan teossa on se, kun odotetaan uunin avaamista.

– Tuskin saan yöllä nukuttua, kun mietin, mitä sieltä paljastuu.

– Olen ikuinen idealisti ja maailmanparantaja. Haluan jakaa saven työstämisen ilosanomaa matalalla kynnyksellä.

Turusen haaveena olisi jollain tapaa tuottaa hyvinvointia savitöistä ja keramiikasta.

– On niin paljon uupumusta ja masennusta. Itse huomasin hyvin konkreettisesti, miten oikea aivopuoliskoni heräsi eloon savitöitä tehdessä, ja haluaisin jakaa tätä samaa iloa muillekin.

Varsinaista taideterapiaa Turunen ei aio ryhtyä kehittämään, vaan tahtoisi rakentaa matalan kynnyksen toimintaa, jonne kuka tahansa voisi tulla ovesta sisään tai ulos.

Koulun ohella hän suoritti yrittäjän ammattitutkinnon, mutta varsinainen toimintasuunnitelma on vielä pöytälaatikossa.

– Aika näyttää, mitä tästä syntyy.

Turusen ensimmäisen näyttely aukeaa nyt samoissa maisemissa, joissa hän aloitti kansakoulun. 55 vuoden jälkeen hän palasi entistä kouluaan vastapäätä sijaitsevaan rakennukseen, kun aloitti työharjoittelun professori, keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundstömin ateljeessa kesällä 2015. Hän on nyt kolmas harjoittelija, joka on saanut Liukko-Sundstömin ateljeeseen näyttelynsä.

– En ollut edes käynyt paikalla kouluvuosieni jälkeen. Mutta elämä on spiraali. Siellä ollaan jälleen.

Viimeistään ensi syksynä Turunen aikoo etsiä uudet työtilat, joihin voi sijoittaa myös keramiikkauunin. Hän ei aio jäädä lepäilemään laakereillaan.

– Terveyskeskuslääkärinä ei voi olla ihminen, joka ei olisi luonteeltaan aktiivinen, ei niitä töitä saa muuten tehdyksi. FL

Peuran katse -keramiikkanäyttely Ateljé Heljässä Myllynkulmantie 241, Humppila.Avoinna 8.6.–18.6. to–pe 11–17, la–su 11–16 ja 20.6.–30.7. ti–pe, la–su 11–16. Juhannuksena suljettu.

 

Monessa 
mukana
Liisa Turunen on syntynyt Urjalassa, asuu Hämeenlinnassa.Hämeenlinnassa terveyskeskuksessa lääkärinä vuodesta 1981 vuoteen 
2014 asti.Opiskeli lääketiedettä Tampereen yliopistossa, jossa on myös opettanut kolmen vuoden ajan.Ollut myös kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1994 alkaen kaksi kautta.Harrastaa liikuntaa, puutarhanhoitoa, golfia ja lukupiirejä.

Uusimmat