Lounais-Häme

Väitös: Vaaralliseksi arvioitu rikollinen uusii tekonsa selvästi psykiatrin ennustetta harvemmin

Rikoksentekijän vaarallisuuden arviointiin tulisi varatuomari

Annakaisa Pohjolan

mukaan saada selkeämpi ja tarkempi lainsäädäntö.

Pohjolan oikeustieteellisen väitöskirjan mukaan vain noin kolmasosa vaaralliseksi luokitelluista vangeista päätyi uusimaan tekonsa. Aihetta ei ole oikeustieteen näkökulmasta vielä aikaisemmin tutkittu Suomessa tällä tasolla.

Rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnilla tarkoitetaan sen arvioimista, kuinka todennäköisesti törkeän väkivalta- tai seksuaalirikoksen tehnyt henkilö syyllistyisi siihen myös tulevaisuudessa.

Uusien rikosten mahdollisuutta pyritään pienentämään muun muassa määräämällä tekijä istumaan koko rangaistuksensa vankilassa. Häneltä evätään usein myös mahdollisuus ehdonalaiseen vapauteen.

Arviolla rangaistaan vielä tekemättömästä rikoksesta

Rikoksentekijän väkivaltariskin arviointi on kuitenkin monella tapaa haasteellista ja siihen vaaditaan vahvat rikosoikeudelliset perusteet.

– Tekijää rangaistaan tällöin tietyllä tapaa jostain sellaisesta, mitä hän ei ole vielä tehnyt, Pohjola sanoo.

Tarkempi lainsäädäntö on Pohjolan mukaan tärkeää juuri rikoksentekijän perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Suurimman haasteen asettaa hänen mukaansa se, ettei rikoksentekijä arvioitaisi virheellisesti vaaralliseksi.

Psykiatrien arviot pielessä

Pohjolan tutkimuksessa seurattiin muun muassa 32 vankia, jotka vapautuivat vuosien 2006 ja 2015 välillä suorittamasta koko rangaistustaan vankilassa.

Vuoden 2015 loppuun mennessä näistä vangeista yhdeksän oli tuomittu uuteen ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja yksi oli tutkintavankeudessa. Neljä heistä oli tuomittu jo kahdesti, ja yksi neljästi.

Vain noin kolmasosa vaaralliseksi luokitelluista vangeista oli siis päätynyt uusimaan tekonsa vuoteen edellisvuoden loppuun mennessä. Tällä aikataululla rikoksen uusimisprosentti oli Pohjolan mukaan siis melko pieni.

– Voisi sanoa, että arviointi meni vajaan 70 prosentin osalta pieleen, Pohjola sanoo.

– Varmaa vastaustahan ei kukaan pysty antamaan siitä, uusiiko henkilö rikoksen. Se nähdään vasta, kun viimeistenkin vankien vapautumisesta on kulunut muutama vuosi.

Tuomioistuimilta itsenäisempiä päätöksiä

Jotta tuomioistuin pystyisi arvioimaan rikoksentekijän vaaralliseksi, tulisi asiasta olla Pohjolan mukaan riittävän korkea todennäköisyys.

Jos riski törkeän rikoksen uusimiselle ei ole vähintään korkea, ei tekijää tulisi hänen mukaansa myöskään arvioida vaaralliseksi.

Pohjolan mukaan Suomessa tulisi ottaa arvioinnissa käyttöön vähintään neliportainen väkivaltariskitason asteikko.

– Tällä hetkellä tuomioistuin luokittelee koko rangaistustaan vankeudessa suorittavat rikoksentekijät vain joko erittäin vaaralliseksi tai ei lainkaan vaaralliseksi, Pohjola sanoo.

Törkeän väkivaltakäyttäytymisen uusimista ennustaa nykytiedon valossa etenkin aiempi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö, psykopatia, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja mielenterveyden häiriöt. Niillä myös psykiatrit ja psykologit yleensä perustelevat arvioitaan.

Myös tuomioistuimen tulisi Pohjolan mukaan tehdä arviointejaan aiempaa itsenäisemmin.

Pohjola selvitti oikeuspsykiatrien tekemien arvioiden yhteneväisyyttä THL:n oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnan ja tuomioistuimen kanssa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuomioistuimen poikkeaminen psykiatrien antamista arvioista on hyvin harvinaista.

– Arviolla on suuri merkitys ja niistä poikkeavia ratkaisuja tehdään oikeuskäytännöissä harvoin.

– Lähden tutkimuksessani siitä, että tuomioistuimen täytyy arvioida vaarallisuutta itsenäisesti perustellen ja argumentoiden tuomiossaan ja ratkaisussaan, Pohjola sanoo.

Sitä ei hänen mukaansa tapahdu tarpeeksi usein.

Annakaisa Pohjola väittelee ”Vaarallinen rikoksentekijä?”-tutkimuksestaan Helsingin yliopistossa huomenna perjantaina 20.1.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic